Tutkielmani keskiössä oli tarkastella sitä, minkälaista sisältöä ruokakasvatuksen sisältöä lastenohjelmat sisältävät. Ruokakasvatuksen tutkiminen on kotitaloustieteen alalla ajankohtainen ja laajasti tutkittava aihe, jota tutkitaan useissa eri tutkimushankkeissa eri näkökulmista. Ruokatajua ja media-aineistoja yhdistävää tutkimusta on kumminkin tehty vielä hyvin vähän, vaikka ruokatajua ja ruokakasvattamista tutkitaankin hyvin laajasti ja aktiivisesti.
Tutkielman tavoitteena oli tarkastella viihteellisten lastenohjelmien pedagogisia elementtejä ja analysoida ruokakasvatuksen toteuttamisen keinoja. Tutkimuksen analyysin kohteena oli sarjojen sisältämä dialogi ja hahmojen toiminta. Tutkielmani viitekehys oli ruokatajun malli, joka on kehitetty kotitaloustieteen alalla Janhosen ja kollegoiden (2018) tutkimuksessa.
Aineistona tutkielmassani oli Suomessa toimivien suoratoistopalveluiden sisältämät ruoka-aiheiset lastenohjelmat, jotka valittiin tutkielman aineistoksi kansikuvan ja kuvaustekstin perusteella. Kriteerit täyttäviä sarjoja löytyi yhteensä yhdeksän ja jokaisesta sarjasta arvottiin satunnaisotannalla 3 jaksoa. Lopullisen aineiston kooksi muotoutui tällöin 27 lastenohjelmien jaksoa. Kaikki tutkielman aineistoon kuuluvat lastenohjelmat oli julkaistu 2000-luvulla.
Lastenohjelmat ovat kiinnostavia tutkimuskohteita mielikuvituksellisuuden, tarinallisuuden ja fiktionaalisuutta hyödyntävien ominaisuuksiensa ansiosta (Weisberg, 2022, 1–2). Niissä yhdistyy mahdollisuus oppia uusia tietoja ja saada kokemuksia viihdyttävästi ja hauskasti, mikä tekee niistä myös kasvattavassa mielessä oivallisia tiedon välittämisen välineitä (Weisberg, 2022, 1–2).
Tutkielmani analyysimenetelmänä oli dialoginen tematisointi. Aineisto kuunneltiin ja kirjoitettiin ensin kirjalliseen muotoon. Tämän jälkeen aineisto luokiteltiin Janhosen ja kollegoiden (2018) ruokatajun mallia hyödyntäen eri tasoille. Tasojen sisällä muodostettiin ruokakasvatuksen toteuttamista kuvaavia teemoja.
Tulosten perusteella voidaan tunnistaa ruokakasvatuksen muotoja lastenohjelmissa. Voidaan havaita, että lastenohjelmissa muodostuvat jännitteet eli ristiriidat muodostuvat hygieniasta, ajasta, ruuan ominaisuuksista sekä estetiikasta ja ruuan visuaalisesti havaittavista ominaisuuksista. Ristiriitoja pyritään ratkaisemaan lastenohjelmissa välittämällä tietoa, hyödyntämällä teknologiaa, ohjaamalla ja puuttumalla toimintaan sekä soveltamalla toimintaa ruuanlaittotilanteissa. Ristiriitoja ratkaisevat tilanteet johtavat sarjoissa ruokasuhteen ja ruokatiedon kehittymiseen, sallivuuden ja ratkaisukeskeisyyden lisääntymiseen sekä asenteiden ja mieltymyksien muutokseen.
Ristiriidat lastenohjelmissa keskittyvät useimmiten yksilötasoon, kun taas ristiriitatilanteita pyritään useimmiten ratkaisemaan yhteisellä ja sosiaalisella toiminnalla. Monet sarjojen tilanteista hyödynsivät käytännönläheisiä lähestymistapoja ja arkisuutta, mutta sarjoista on myös havaittavissa lastenohjelmille tyypillistä mielikuvituksellisuutta ja todellisuuden rajoja ylittäviä ratkaisuja, kuten robottihahmon vatkaimiksi muuttuvia käsiä tai ruuan kuljettamiseen rakennettuja lentokonemaisia kuljettimia.
Milla Elgström
Ruoka-aiheisten lastenohjelmien ruokakasvatukselliset
sisällöt ruokatajun viitekehyksessä
Lähteet:
Weisberg, D. S., & Richert, R. A. (2022). How, when, and what do young children
learn from fictional stories? Journal of Experimental Child Psychology, 221,
105445–105445. https://doi.org/10.1016/j.jecp.2022.105445
Janhonen, K., Torkkeli, K., & Mäkelä, J. (2018). Informal learning and food sense in
home cooking. Appetite, 130, 190–198.
https://doi.org/10.1016/j.appet.2018.08.019