Muistan ensimmäistä opetusharjoittelua tehdessäni huomanneeni, etten tiedä miten toimia tilanteessa, jossa oppilas on pois koulusta pidempiä ajanjaksoja tai oppilaan koulunkäynti on epäsäännöllistä. Opinnoissakaan tästä ei ollut juurikaan tullut vastaan tietoa. Gradututkielmaa aloittaessa kiinnostuin aiheesta toden teolla ja päätin tutkia sitä, oppiakseni itse enemmän ja mahdollisesti tuottaakseni myös aiheesta lisää tietoa. Aiheeseen tutustuessani huomasin, että poissaolot ovat lisääntyneet perusopetuksessa ja aiheeseen liittyen on tehty paljon selvitystyötä ja kehittämistoimintaa Suomen kontekstissa, mm. Karvin, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen toimesta. Tartuin tähän kehittämistyöhön ja aiheen valittuani pääsin suunnittelemaan tutkimuksen käytännön toteuttamista.
Tutkielman toteuttaminen: kahdesta aineistosta koostuva tutkielma
Alun perin tarkoituksenani oli tutkia opetuksen järjestäjien, tässä tapauksessa kuntien, poissaoloihin liittyviä toimintamalleja, joissa ohjeistetaan poissaoloihin liittyviin käytänteisiin. Yhteisen ideoinnin (ja minulle tarjoutuneen mahdollisuuden haastateltavien rekrytointiin) tuloksena tutkimuksessani yhdistyy toimintamallien ja haastatteluaineiston tuottama tieto kouluun kiinnittymiseen ja poissaoloihin liittyvistä käytänteistä ja niiden kehittämisestä. Haastattelin kehittämistoimintaa tietyllä alueella koordinoivia henkilöitä heidän näkemyksistään näistä käytänteistä, teemahaastattelua käyttäen.
Toimintamalleissa poissaolojen ehkäiseminen kunnossa, mutta yhteisötason seurannan ja puuttumisen kuvauksissa vaihtelua
Tutkielmani tulokset osoittavat, että poissaolojen ennaltaehkäiseminen on paikallisissa ohjeistuksissa otettu huomioon suhteellisen hyvin, mutta poissaolojen seurantaan ja poissaoloihin puuttumiseen ohjeistetaan osassa malleja vain yksilötasolla, eli toimet kohdistuvat vain yksilöön, eivät esimerkiksi luokka- tai kouluyhteisöön. Monet yhteisötason tekijät tai ilmiöt saattavat kuitenkin vaikuttaa poissaolomääriin ja yksittäisen oppilaan poissaolojen taustalla, jonka vuoksi näiden tekijöiden huomioiminen kaikissa malleissa ja etenkin koulujen arjessa olisi tärkeää.
Koordinaattorit pitivät tärkeänä oppilaan edun huomioimista ja yhteistyötä
Tutkielmassa haastateltavat koordinaattorit pitivät tärkeänä, että eri tasojen käytänteitä kehitetään ja toteutetaan oppilaan etu edellä. Esimerkiksi toimintamallien käyttöönotossa, kodin ja koulun välisessä yhteistyössä ja monialaisessa yhteistyössä tulisi siis tulosten mukaan huomioida aina ensisijaisesti oppilaan etu. Haastatteluissa korostui myös eri tasoilla tapahtuvan yhteistyön merkitys: sitä pidettiin tärkeänä käytänteiden kehittämisen, kouluun kiinnittymisen tukemisen ja poissaolojen ehkäisemisen sekä niihin puuttumisen kannalta. Yhteistyön nähtiin hyödyttävän paitsi sitä toteuttavia toimijoita, myös oppilaiden tasa-arvoista ja tuloksellista tukemista. Yksittäisten toimijoiden, koulujen, kuntien ja alueiden yhteistyöllä ja asioiden jakamisella voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa ennaltaehkäistä oppilaiden säännöllisen koulunkäynnin haasteita ja puuttua poissaoloihin tehokkaammin.
Koulutuksen merkityksellisyyden lasku poissaolojen taustalla?
Haastateltavat toivoivat myönteisempiä asenteita poissaoloihin puuttumiseen ja lisää ymmärrystä ilmiöstä. Poissaoloihin puuttuminen saattoi näyttäytyä perheelle kyttäämisenä tai syyllistämisenä, josta haastateltavat toivoivat, että päästäisiin eroon. Sen sijaan poissaoloihin puuttuminen, esimerkiksi opettajan yhteydenotto kotiin, on ja tulisi myös ymmärtää oppilaasta yhdessä huolen pitämisenä ja välittämisenä. Lisäksi haastateltavat mainitsivat, että koulutuksen merkityksellisyys oli laskenut eli että koulunkäyntiä ei enää koeta yhtä lailla tärkeäksi, hyödylliseksi ja välttämättömäksi kuin aiemmin. Tämä saattoi vaikuttaa poissaolojen taustalla ja haastateltavat toivoivatkin merkityksellisyyden palauttamista. Nähtäväksi jää, ryhdytäänkö tämän osalta tulevaisuudessa toimiin ja onnistutaanko palauttamaan koulun tärkeä ja merkityksellinen rooli lasten ja nuorten kasvu- ja oppimisympäristönä.
Anna Brander
Kouluun kiinnittymiseen ja koulupoissaoloihin liittyvät käytänteet ja niiden kehittäminen perusopetuksessa