Uudenlaiset avoimet oppimisympäristöt ovat viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana yleistyneet suomalaisessa koulurakentamisessa. Avoimia oppimisympäristöjä voi olla hyvin monenlaisia. Tyypillisesti ne eivät sisällä perinteisiä seinillä rajattuja luokkahuoneita, joissa jokaisella oppilaalla olisi oma pulpetti, vaan tilat ovat muunneltavia ja avoimia, ja niitä rajataan esimerkiksi lasiseinillä ja verhoilla. Tiloissa on myös yleensä erilaisia siirreltäviä kalusteita, kuten pehmopenkkejä. Avoimen oppimisympäristön ajatellaan tarjoavan mahdollisuuksia muun muassa oppilaiden itseohjautuvuuden lisäämiseen ja ryhmätyömuotoiseen opetukseen. Näiden uudistettujen tilojen vaikutuksia oppimiseen ja työrauhaan ei ole vielä kuitenkaan tutkittu, ja mediassa onkin uutisoitu hyvin kriittiseen sävyyn siitä, että avoimet tilat tuottavat haasteita työrauhalle.
Tutkimustehtävä ja aineisto
Tutkimustehtävänäni oli tarkastella työrauhan luomisen käytäntöjä avoimen oppimisympäristön alkuopetuksessa, alakoulun ensimmäisellä luokalla. Tarkoituksena oli selvittää, miten opettajat luovat työrauhaa, millaisia työrauhahäiriöitä avoimessa ympäristössä esiintyy ja millä työrauhaa korjaavilla keinoilla opettajat puuttuvat esiintyneisiin työrauhahäiriöihin. Selvitin myös haastattelujen avulla opettajien näkemyksiä avoimen tilan hyödyistä ja haasteista työrauhan ja luokanhallinnan näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona oli etnografinen havainnointiaineisto, jonka kohteena oli kaksi pääkaupunkiseudun koulussa toimivaa alkuopetuksen oppilasryhmää ja heidän kaksi opettajaansa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tuloksia ja pohdintaa
Tutkimuksessani opettajat kokivat työrauhan olevan kaiken oppimisen perusta, ja sen luomiseen kannattaa heidän mukaansa panostaa, oli ympäristö mikä tahansa. Opettajat loivat työrauhaa pääasiassa ehkäisemällä työrauhahäiriöitä ennalta, ja heillä oli siihen useita erilaisia keinoja. Työrauhaa luotiin muun muassa opettamalla oppilaille työrauhataitoja, luomalla luokkaan omia rutiineja ja struktuureja, antamalla positiivista palautetta oppilaille ja vaihtelemalla erilaisia työskentelytapoja. Myös erilaisten siirtymätilanteiden ennakointi ja organisointi, sekä opettajien läsnäolo nousivat esiin tärkeinä työrauhan luomisen keinoina. Työrauhahäiriöitä esiintyi tutkimuksessa vain vähän, ja tyypillisintä oli oppilaiden puhuminen ilman puheenvuoroa. Opettajat puuttuivat työrauhahäiriöihin erilaisilla korjaavilla keinoilla, kuten menemällä oppilaan luokse, koskettamalla heitä tai katsomalla heitä merkitsevästi. Opettajat käyttivät myös sanallisia keinoja, kuten oppilaan nimen mainitsemista, säännöistä muistuttamista ja ”Shh” -ilmausta.
Tutkimuksen opettajat kokivat avoimen ympäristön tuottavan mahdollisuuksia opetuksen monipuolistamiseen, toiminnallisuuteen ja liikunnallisuuden lisäämiseen, mutta jos tilan käyttöä ei ole harjoiteltu oppilaiden kanssa, voivat tilan tuottamat virikkeet aiheuttaa haasteita luokanhallinnalle. Avoimessa oppimisympäristössä tarvitaan siis opettajan ohjausta ja samoja tuttuja koulunkäynnin sääntöjä ja rutiineja kuin missä tahansa muussakin oppimisympäristössä, jotta työrauhan luominen onnistuu. Opettajan täytyy suunnitella tilojen käyttöä etukäteen, jotta niitä voidaan käyttää strukturoidusti ja hallitusti. Tulevaisuuden oppimisympäristöjä on tärkeä kehittää pitäen mielessä erilaiset oppijat ja se, että oma turvallinen paikka on hyvin tärkeä alkuopetusikäisille oppilaille.
Susanna Heinonen
Työrauhan luomisen käytäntöjä avoimen oppimisympäristön alkuopetuksessa