Tutkin tutkielmassani ongelmallisten poissaolojen ja motivaation puutteen eli amotivaation välistä yhteyttä. Sain käyttööni oppilaiden vastauksia, jotka antavat erityisen kiinnostavan näkökulman ilmiöön. Kukapa olisi parempi asiantuntija koulupoissaoloille, kuin oppilas itse? Erityinen mielenkiintoni kohdistui ongelmallisiin poissaoloihin. Ongelmallisia poissaoloja ovat määrittelyni mukaan tahalliset poissaolot, kuten lintsaaminen ja/tai krooniset poissaolot eli yli 10 prosenttia kouluajasta poissaoloja.
Käytössäni oli valmis aineisto Helsingin yliopiston Koulutuksen Arviointikeskukselta. Aineisto oli kerätty osana poissaolohanketta sähköisellä kyselylomakkeella, ja se sisälsi sekä määrällistä monivalintatehtäviin perustuvaa dataa, että oppilaiden itse kirjoittamaa laadullista dataa. Aineisto koostuu 399 peruskoulun 4.–9. luokan oppilaista. Tutkimustehtäväni oli tutkia oppilaiden poissaolojen (erityisesti tahallisten) määrää, poissaolojen ja amotivaation välistä yhteyttä sekä luokka-aste ja sukupuoliryhmien välisiä eroja poissaolojen ja amotivaation suhteen. Täydensin näitä analyysejä laadullisella tarkastelulla siitä, millaisia teemoja oppilaiden vastauksista voidaan tunnistaa amotivaation ja poissaolojen väliseen yhteyteen liittyen. Käytin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia aineiston monimenetelmätutkimusstrategian mukaisesti.
Tutkimustulosteni mukaan viidesosa vastaajista raportoi kroonisen rajan ylittävän määrän poissaoloja. Tahallisia poissaoloja ei raportoitu huomattavan suuren osan vastaajista ollenkaan, ja jos tahallisia poissaoloja raportoitiin, niiden kesto oli yleisimmin 1–2 päivää. Poissaoloilla on tilastollisesti erittäin merkitysevä yhteys kaikkiin tutkittuihin amotivaation osatekijöihin. Poissaolojen määrän suhteen ei esiintynyt eroja luokka-asteiden tai sukupuolten välillä. Amotivaation esiintymisessä oli eroja luokka-asteiden välillä, ja vaikuttaisi siltä, että ala- ja yläkoulun luokat eroavat amotivaation osalta siten, että yläkouluissa amotivaatio on selkeämmin havaittavaa. Oppilaiden vastauksista voitiin tunnistaa 5 amotivaatioon poissaolojen taustalla liittyvää teemaa, joita ovat motivaatio yleisesti, opettajan toiminta ja opetus, koulun merkityksellisyys ja toiminta, sosiaaliset suhteet sekä lintsaaminen. Tutkimukseni onnistui osoittamaan, että amotivaation ja ongelmallisten poissaolojen välillä on yhteys.
Opettajana tulos on kiinnostava, sillä oppilaiden motivaation tukeminen on keskeinen, joskin yllättävän haastava osa arkeani. Amotivaation vähentäminen ja sen esiintymisen ennalta ehkäisy on yksi helppo ja taloudellinen mahdollisuus puuttua koulupoissaolojen kertymisen ongelmaan. Siksi näiden tutkimustulosten valossa olisi syytä pohtia amotivaatiota vähentäviä tekijöitä koulun kontekstissa. Pieneltä tuntuvat arkiset valinnat voivat vaikuttaa yllättävän pitkälle. Oppilaan koulunkäyntiin vaikuttaa merkittävästi se, kuinka paljon hän saa vaikuttaa oppimiskokemuksiinsa, kuinka paljon hän saa positiivista palautetta toiminnastaan ja kuinka hyvin hän kokee kuuluvansa luokkakontekstissa joukkoon. Nämä ovat tärkeitä asioita pohdittavaksi meille kasvatusalalla toimiville.
Ronja Sinkkonen
”Tiettyinä päivinä koulu ei vain onnistu” – Amotivaation ja koulupoissaolojen yhteys