Nykymaailmassa lapset viettävät entistä enemmän aikaa sisätiloissa, vaikka luonnonympäristöissä oleminen, erityisesti metsäkokemukset, edistävät hyvinvointia monin tavoin. Varhaislapsuudessa muodostunut luonto- ja metsäsuhde vaikuttaa merkittävästi ihmisen identiteetin kehittymiseen ja asenteisiin ympäristöä kohtaan myöhemmin elämässä. Maisterintutkielmassani tarkastelin, miten metsäpainotteinen esiopetus vaikuttaa lasten metsäsuhteisiin ja ympäristöherkkyyteen heidän omien kokemustensa kautta.
Tutkimukseni kohteena olivat esiopetusikäiset lapset, jotka osallistuivat metsäpainotteiseen esi-opetukseen, joka toteutettiin päiväkodin lähimetsässä kahtena aamupäivänä viikossa. Tutkimukseen osallistui kahdesta ryhmästä, yhteensä 28 lasta, jotka piirsivät metsäaiheisia piirustuksia ennen metsätoiminnan alkamista ja kolme kuukautta metsätoiminnan toteuttamisen jälkeen. Piirustusten lisäksi lapset kertoivat ajatuksiaan ja tuntemuksiaan metsästä.
Tutkimusprosessi oli abduktiivinen, mikä tarkoittaa, että teoria ohjasi aineiston analyysiä. Hyödynsin viittä keskeistä teoriaa, liittyen ympäristöherkkyyteen sekä luonto- ja metsäsuhteisiin, joiden avulla muodostin analyysissa käytetyt merkitysulottuvuudet: aistiulottuvuus, tunneulottuvuus, sosiaalinen ulottuvuus, toiminnallinen ulottuvuus ja arvoulottuvuus. Tulokset osoittivat, että metsäpainotteisella esiopetuksella oli vaikutusta lasten metsäsuhteisiin ja ympäristöherkkyyteen.
Metsän tarjoamat mahdollisuudet
Metsä tarjoaa lapsille rikkaan ja monipuolisen oppimisympäristön. Metsätoiminnan jälkeen lasten piirustuksissa näkyi elollisen ja elottoman ympäristön kuvaamisen lisääntyminen, mikä viittaa aistiulottuvuuden laajenemiseen. Lapset havainnoivat ympäristöään aktiivisemmin, mikä näkyi monipuolisemmissa kuvauksissa myös muusta kuin metsäympäristöstä, kuten rakennetusta ympäristöstä.
Yhteisöllisyys ja sosiaalinen ulottuvuus
Metsätoiminta lisäsi lasten sosiaalisia kontakteja ja vahvisti ystävyyssuhteita, kun metsäkokemuksista tuli yhteisiä. Metsätoiminta mahdollistaa tasa-arvoisemman kasvatuksen, jossa kaikilla lapsilla oli yhtäläiset mahdollisuudet kokea ja oppia luonnosta.
Arvo- ja tunneulottuvuus
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lasten arvostus metsää kohtaan kasvoi ja heidän halunsa toimia metsän hyväksi vahvistui metsäpainotteisen esiopetuksen myötä. Vaikka muutama lapsista koki metsässä toimimisen haasteellisena, heränneiden tylsyyden tunteiden tai ystävyyssuhteiden haasteiden vuoksi, se ei vähentänyt heidän ajatuksiaan metsän tärkeydestä.
Metsäsuhteen syventyminen
Metsä koettiin positiivisesti jo ennen esiopetusta. Merkittävin muutos tapahtui paikkakiintymyksessä: lapset alkoivat kokea erityistä kiintymystä esiopetuksen käyttämiin metsäpaikkoihin ja puihin. Toiminnallisuus näkyi lasten monipuolisissa kuvauksissa oppimisesta metsässä.
Tutkimuksen merkitys
Tutkimukseni osoittaa, että metsäpainotteinen esiopetus tukee lasten metsäsuhteen ja ympäristö-herkkyyden kehittymistä. Luonto ja metsä ovat merkityksellisiä sekä lasten että aikuisten hyvin-voinnille, ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia tulisi hyödyntää enemmän kasvatuksessa ja opetuksessa. Metsä tarjoaa paikan, jossa voimme rentoutua ja toimia ilman ulkopuolisia odotuksia osana luonnon kokonaisuutta.
Kiitän tutkimukseen osallistuneita perheitä ja erityisesti mahtavia esikoululaisia, jotka avoimesti halusivat kulkea kanssani yhteistä matkaa tutkimuksen poluilla. Tämä kokemus vahvisti uskoani luonnon merkityksellisyyteen ja sen positiivisiin vaikutuksiin lasten kehityksessä. Metsäpainot-teinen esiopetus on arvokas tapa lisätä lasten metsäkokemuksia ja tukea heidän ympäristöherkkyytensä kehittymistä.
Heli Uitto
”Lasten metsäsuhteiden ja ympäristöherkkyyden muodostuminen metsäpainotteisessa esiopetuksessa”