”Äläpä nyt siinä häiritse, kun äidin tarvitsee kirjoittaa tutkimusta siitä, kuinka lapsia tarvitsee aidosti kuulla” -oli lause, mikä meinasi tulla ulos suustani tätä tutkimusta tehdessä. Ei ehkä paras hetkeni kasvattajana.
Pääsin tutkijana havainnoimaan, mitä ja miten lapsi kertoo, pohtii, tarkastelee, oppii ja jakaa taidekäsityöprosessin aikana esiin nousevia asioita vapaa-ajan taideharrastuksessaan. Tutkimuksessani minua kiinnosti, mitä kaikkea 7-8 -vuotiaat lapset ilmaisevat taidekäsityötä tehdessään. Harjoiteltavana tekniikkana oli kankaankuviointi itse suunnitellulla ja valmistetulla kankaanpainosabluunalla. Kuvan suunnittelun apuna toimi lapsen itse keksimä hahmo. Mielenkiintoni kohteena ei ollut käsityötuote vaan lapsien väliset keskustelut ja keholliset ilmaisut taidekerhon taidekäsityöprosessin aikana.
Tutkimukseni tavoitteena oli tuoda näkyväksi lasten itse rakentaman kulttuurin ja lastenkulttuurin merkitys lapsen tunteiden ja ajatusten ilmaisun välineenä. Lapsella oli käsityötaideharrastuksen mahdollistama aika, paikka ja toiminta itseilmaisulle, jonka minä tutkijana vastaanotin videoimalla ja kirjoittamalla kenttämuistiinpanoja. Tämä tutkimus tuli tehdä, jotta huomaamme lastenkulttuurin ja lasten luoman kulttuurin merkityksen ja merkityksellisyyden lapsuudelle.
Tutkimukseni mukaan tämän taidekäsityöprosessin aikana lasten ilmaisussa kietoutuivat toisiinsa todellinen ja fantasiamaailma ja se tehtiin näkyväksi: Itse keksityt sanat ja trendikäs todellisuus, todellisen ja fantasiamaailman vaihtelu, arki leikeissä, mielikuvat ja viihdyttäminen tulivat näkyviksi. Otsikkoni Outo hyypiö -hahmon tarina ja hänen syömänsä banaanin kaltaiset danaanit, sekä muut mielenkiintoiset leikillisyydet tulevat tutkimuksessani esille.
Alkuun vielä palatakseni, onneksi sain tämän erittäin ajankohtaisen tutkimuksen tehtyä, jotta voin taas olla niin omalle lapselle kuin työssänikin kohtaamilleni lapsille aidosti kohtaamishetkessä läsnä. Vielä kun kulttuuriin ja lastenkulttuuriin panostettaisiin taloudellisesti, pystyisi tätä itselle ja lapsille merkityksellistä työtä myös kestävästi tekemään. Lapsuus itsessään on jo tärkeää ja arvokasta. Lisäksi on otettava huomioon, että lapset ovat myös tulevaisuuden aikuisia. En varmastikaan ole ainut, joka haluaa, että tulevaisuuden aikuiset ja päättäjät ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat empatiakykyisiä, herkkiä, itsereflektiotaitoisia, päämäärätietoisia ja kaiken kaikkiaan onnellisia ihmisiä paremmassa yhteiskunnassa, kuin se, jollaista kohti meitä nyt vuonna 2024 valtiontalouden päätöksillä ajetaan. Lapsen taiteen tekemisen ja kokemisen vaikutukset ovat suuret lapsille nyt ja tulevaisuuden aikuisina. Voisimmeko aidosti kuulla lapsia?
Marja Koskela
Outo hyypiö 150. Lapsilähtöinen tapaustutkimus lasten keskusteluista taidekäsityötä tehdessä.