Varhaiskasvatus on kärsinyt viime aikoina pätevän henkilöstön saatavuuden haasteista. Helsingissä pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista puuttuu yli puolet (Aalto, 2023). Myös pätevien varhaiskasvatuksen erityisopettajien rekrytoimisessa on ollut vaikeuksia. Syksyllä 2022 voimaan tullut lakimuutos vahvisti varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeutta tukeen. Lakimuutoksen myötä lapsen tuesta laaditaan hallintopäätös. Hallintopäätöksen laatimisesta on vastuussa varhaiskasvatusta järjestävä kunta. Laki ei kuitenkaan määrää kuinka monta tukea tarvitsevaa lasta yhden erityisopettajan vastuulla voi olla, vaan kehottaa tarjoamaan riittävät erityisopettajan palvelut (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 6 § 25). Riittävyyden arviointi ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan työnkuvan suunnittelu jää kunkin kunnan itse harkittavaksi.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan työn veto- ja pitovoima
Lapsen oikeus tukeen ja henkilön saatavuuden haasteet luovat kurjan dilemman, joka vaatii kipeästi ratkaisuja. Tutkielmassa haastattelin eri työnkuvissa työskenteleviä varhaiskasvatuksen erityisopettajia kartoittaen heidän kokemiaan työn veto- ja pitovoimatekijöitä. Kaksi erityisopettajaa työskenteli ryhmässä, kaksi laaja-alaisena erityisopettajana ja kolme koordinoivissa erityisopettajan tehtävissä. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, ja haastatteluun osallistui seitsemän varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, kolmesta erilaisesta työnkuvasta. Kaikki haastattelemani erityisopettajat työskentelivät samassa kaupungissa, olivat päteviä ja työskennelleet useampia vuosia saman työnantajan palveluksessa.
Tutkimuskysymykseni olivat:
1. Minkälaisia työn veto- ja pitovoimatekijöitä varhaiskasvatuksen erityisopettajat nimeävät?
2. Minkälaisia eroja eri työtehtävissä työskentelevien erityisopettajien vastauksissa on?
Aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta pääsin luomaan aineistosta myös teoreettisia johtopäätöksiä. Veto- ja pitovoimasta ei ollut saatavilla lähdekirjallisuutta, joten lähestyin teemaa työn imun, vahvuuksien hyödyntämisen, työn tuunaamisen, arvojen sekä itsemääräämisteorian kautta.
Tutkielman perusteella pätevät varhaiskasvatuksen erityisopettajat kokivat vetovoimaisimpina asiantuntijaroolia korostavat työtehtävät. Erityisesti ryhmissä työskenteleviä erityisopettajia on ollut hankala rekrytoida. Juuri ryhmässä työskentelevän erityisopettajan työnkuvan kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota, sillä pätevä henkilöstö valuu herkästi laaja-alaisiin ja koordinoiviin tehtäviin.
Pitovoimatekijöiden luokittelu
Tutkielmassa ilmenneet pitovoimatekijät olivat jaoteltavissa neljään luokkaan. Luokat olivat professio, resurssit, työn muokkaaminen sekä sosiaaliset suhteet. Professiolla tarkoitetaan sitä, että erityisopettajilla on tarve oman ammattitaitonsa ja asiantuntijaroolinsa tunnistamiselle ja hyödyntämiselle. Työssä toteutuva vahva autonomia on nähtävissä myös profession merkkinä (Moberg, Hautamäki, Kivirauma, Lahtinen, Savolainen, & Vehmas, 2010, s. 176). Koordinoivissa ja laaja-alaisissa tehtävissä työskentelevien erityisopettajien asiantuntijarooli näyttäytyi selkeämpänä. Toinen luokka oli resurssit. Resursseilla tarkoitettiin kaipuuta pätevän henkilöstön kanssa työskentelyyn, käytännöllisiin tiloihin sekä riittäviin työvälineisiin. Kolmas luokka oli työn muokkaaminen. Työn kaivatuissa ominaisuuksissa korostui joustavuus ja oman aikataulun suunnittelua pidettiin työn voimavarana. Työtehtävien monipuolisuuden nähtiin pitävän yllä työn mielekkyyttä, sopivien haasteiden luodessa mahdollisuuksia ongelmanratkaisuun. Neljäs luokka muodostui työn sosiaalisista suhteista. Esihenkilö mainittiin tärkeänä tekijänä, kuten myös pätevät työkaverit sekä kokemus siitä, että saa olla arvostettu työyhteisön jäsen.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan työnkuvan kehittäminen
Työvoimapoliittisesta näkökulmasta on tärkeää kiinnittää huomiota korkeakoulutettujen ja motivoituneiden varhaiskasvatuksen opettajien pitovoimaan (Sirvio, Ukkonen-Mikkola, Kangas, Hjelt & Fonsén, 2023, s. 101). Tutkielma antaa näköalaa kokeneiden, motivoituneiden sekä sitoutuneiden varhaiskasvatuksen erityisopettajien kokemiin veto-ja pitovoimatekijöihin. Tutkielma voi antaa kunnille viiteitä mihin suuntaan varhaiskasvatuksen erityisopettajan työtä kannattaa kehittää pitovoiman näkökulmasta. Toivon, että tutkielman anti voi herättää myös työnantajatahoissa lempeää sysäystä erityisopettajien työn kehittämiseen ja muokkaamiseen, niin että erityisopettajan ammattitaito ja potentiaali voi tulla parhaalla tavalla käyttöön, koko varhaiskasvatusyksikön hyväksi.
Ida Haatainen
Varhaiskasvatuksen erityisopettajien työnkuvat sekä työn veto- ja pitovoimatekijät
Lähteet:
Aalto, M. (2023). Karut luvut julki: Helsingin päiväkotien opettajista puuttuu yli puolet. Helsingin Sanomat 9.11.2023. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009973900.html Viitattu 17.5.2024.
Moberg, S., Hautamäki, J., Kivirauma, J., Lahtinen, U., Savolainen, H. ja Vehmas, S. (2010). Erityispedagogiikan perusteet. (173–175). Helsinki: WSOY
Sirvio, K., Ukkonen-Mikkola, T., Kangas, J., Hjelt, H., & Fonsén, E. (2023). “Äänestin jaloillani!” Ammatin vaihtaneiden varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmia työn ja toimintakulttuuriin muutokseen. Työelämän Tutkimus (Verkkoaineisto), 21(1), 84–108. https://doi.org/10.37455/tt.111478
Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Helsingissä 13.7.2018. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540