Käsityön opetus ja tilat
Käsityön oppiaine on yhtenäinen, mutta kahdesta eri sisältöalueesta koostuva kokonaisuus, jossa teknisen työn ja tekstiilityön työtavat vuorottelevat erilaisilla jaoilla lukuvuoden aikana. Koulujen opetustilat voivat olla lähekkäin tai sijaita esimerkiksi aivan eri päissä rakennusta tai jopa eri rakennuksissa. Kuitenkin vuoden 2014 opetussuunnitelmassa käsityön oppiaine kuvataan monimateriaaliseksi oppiaineeksi, jossa käytetään laajasti erilaisia työtiloja, menetelmiä, materiaaleja sekä teknisen työn ja tekstiilityön työtapoja. Minua alkoi mietityttää, onko tilojen sijainnilla merkitystä sen suhteen, miten opetus toteutuu OPSin mukaisena. Olin sijaistaessani eri kouluissa pääkaupunkiseudulla kuullut opettajien tuskailevan sen suhteen, että esimerkiksi työtapojen välinen yhteistyö kärsii, kun tilat ovat kaukana toisistaan. Myös opetussuunnitelmassa usein toistuva ”monimateriaalisuuden” käsite nousi usein näissä keskusteluissa esiin ja sille löytyikin melkein yhtä monta tulkintaa, kuin tulkitsijoita oli.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaikuttavatko käsityön fyysiset opetustilat aineen opetuksen antamiseen ja jos vaikuttavat, miten. Lisäksi tutkimus nojasi vahvasti monimateriaalisuuden käsitteeseen, jolle ei ollut olemassa minkäänlaista virallista määritelmää esimerkiksi opetussuunnitelmassa. Tämän vuoksi tutkimukseni haastattelut tuottivat myös ”sivutuotteenaan” määritelmän tämän kyseisen otannan ajatuksesta siitä, mitä monimateriaalisuus tarkoittaa käsityön opetuksessa, tai miten se on OPSista tulkittu.
Tutkimus toteutettiin etähaastatteluina Zoom-alustalla, jonka jälkeen se litteroitiin. Haastatteluihin osallistui kuusi käsityön opettajana toimivaa henkilöä eri puolilta suomea. Haastatteluista etsittiin teemoittelun avulla erilaisia teemoja. Haastattelut olivat vapaamuotoisia ja ne seurasivat kysymysrunkoa, josta oli mahdollista jättää pois välikysymyksiä, esimerkiksi jos vastaaja oli jo aiemmissa vastauksissaan sivunnut tai vastannut tulevaan kysymykseen.
Tutkimuksen tulokset
Haastattelujen litterointeja tarkastellessa nousi esiin, että tilakysymyksiä suuremmiksi ongelmiksi opetussuunnitelman mukaisen opetuksen antamiseen koettiin kiire, sekä OPSin monitulkintaisuus tai jopa sen koettu epäselvyys tai sekavuus. Työtapojen välistä yhteistyötä hankaloittivat esimerkiksi oppituntien vähyys, sekä ryhmäkoot. Oppitunnit saattoivat kulua esimerkiksi siihen, että oppilaat saapuoivat, hakivat työnsä ja työskenneltyään vielä veivät ne pois ja siivosivat luokan. Oppitunneilla tekemiseen jäi siis melko vähän aikaa. Myös pidettyjen opetuskertojen määrä suhteessa opetettavien sisältöjen tai tekniikoiden suhteen tuntui olevan usean haastatellun mielestä aivan liian vähäinen.
Opetussuunnitelman avoin muotoilu ja epäselvyys vaikeuttivat esimerkiksi opettajien työtä sen suhteen, että mitä tunneilla tulisi tai voisi opettaa. Opettajat kokivat OPSin antavan heille niin laajan ja monitulkintaisen ohjeen, että oppituntien sisältöjen suunnittelu ja niiden vakiinnuttaminen oli ottanut joiltain haastateltavilta vuosia. Yhteistyö tekstiilityön ja teknisen työn työtapojen välillä koettiin myös tulkinnanvaraiseksi asiaksi, jolloin jokaisessa haastattelemassani koulussa opetusta toteutettiin hyvinkin eri tavoilla.
Mitä tulee monimateriaalisuuden käsitteeseen, otannan sisällä esiin nousi kahta erilaista tulkintatapaa. Toinen tapa tulkita monimateriaalisuutta oli lähteä määrittelemään sitä työtapojen sisällä. Esimerkiksi teknisen työn työtavoissa metallin ja puun, tai muiden materiaalien ja työstötapojen yhdistäminen nähtiin monimateriaalisena jo itsessään. Samoin oli myös tekstiilityön puolella. Tämän tulkinnan rinnalla kuitenkin esitettiin myös tulkintoja, jossa monimateriaalisuutta ilmeni niin työtapojen välillä, kuin myös niiden sisällä. Työtapojen välinen monimateriaalisuus ei kuitenkaan saisi olla ”päälleliimattua”, vaan sen tulisi toteutua luontevasti ja tarkoituksenmukaisesti.
Anna Rantamäki
”Siellä on sitä punaista lankaa joka suuntaan solmussa” – Peruskoulun opetustilojen vaikutus monimateriaalisen käsityön opetukseen