Japanilaiset käsityötekniikat kiinnostavat minua ja oletettavasti myös monia muita käsitöiden ystäviä. Erilaiset tekniikat kuten kintsugi-korjaus, sashiko-kirjonta ja shibori-värjäys ovat saavuttaneet suosion ja niitä pääsee nykyään Suomessakin opettelemaan esimerkiksi työväenopistoissa. Itselleni japanilainen käsityökulttuuri tuli erityisen tutuksi opiskellessani japanilaisessa taideyliopistossa vuoden ajan erilaisia japanilaisia kankaanvärjäystekniikoita.
Kandidaatin tutkielmassani tutkin japanilaisen estovärjäysmenetelmä katazomen erilaisia versioita. Näistä monivaiheisin oli okinawalainen bingata, jonka valitsin myös aiheekseni maisterintutkielmaani. Bingata on satoja vuosia vanha värjäysmenetelmä, joka on kehittynyt Okinawan subtrooppisilla saarilla, jotka ovat nykyisin osa Japania. Maisterintutkielmassani sukelletaan värikkääseen bingatan maailmaan esittelemällä ensin Okinawan ja bingatan historiaa, bingatan eri aspekteja sekä sen jälkeen syventymällä autoetnografisen kuvauksen avulla bingata-värjäysmenetelmään ja värjäystaidon oppimisprosessiin. Bingatan kehityskulku on hyvin mielenkiintoinen ja siinä kietoutuvat yhteen Okinawan historian ja sen erityisen maantieteellisen sijainnin merkitykset. Bingata on monivaiheinen, aikaa vievä ja mielestäni hyvin kiehtova värjäysmenetelmä, jonka parissa pääsee tutustumaan aivan erityisiin työvälineisiin, materiaaleihin ja työvaiheisiin.
Osana tutkimustani suoritin kuukauden pituisen oppimisjakson okinawalaisessa bingata-studiossa, jossa harjoittelin bingataa käytännössä autenttisessa ympäristössä. Oppiminen tapahtui ns. kädestä pitäen opetuksella sekä havainnoiden muiden työntekijöiden työskentelytapoja. Intensiivijakson aikana keräsin aineistoa muistiinpanojen, päiväkirjamerkintöjen sekä valokuvien ja videoiden avulla. Analysoimalla aineistoa autoetnografisen lähestymistavan avulla pohdin, kuinka bingatan värjäystaito syventyy uuden taidon oppimisprosessin aikana sekä peilaan intensiivijakson aikana kerättyä tietotaitoa teoriaosuudessa hankittuun tietoon bingatan eri aspekteista.
Tästä okinawalaisesta värjäysmenetelmästä on hyvin vähän suomenkielistä tietoa, jos juuri lainkaan. Autoetnografinen lähestymistapa antoi minulle tutkijana mahdollisuuden kertoa omaa tarinaani, jonka avulla pyrin tuomaan esille tämän japanilaisen tekniikan erityisyyden. Analysoimalla ja pohtimalla intensiivijakson aikana opitun värjäystaidon prosessia sekä peilaamalla saavutettuja uusia tietoja ja taidon osasia tutkielman teoriaosuuden tietoon, löysin monia pieniä vivahteita, joiden avulla bingataan liittyvä tietotaitoni syventyi.
Vaikka autoetnografian avulla voidaan kuvata rankkojakin kokemuksia tai elämän käännekohtia, tässä tutkielmassa autoetnografian avulla kuvataan eräänlaista positiivista käännekohtaa elämässä. Pyrkimällä kuvaamaan monipuolisesti bingata-värjäyksen oppimiseen liittyviä kokemuksia, värjäysprosessia sekä sitä ympäristöä ja tunnelmaa, jossa tätä vuosisatoja vanhaa värjäysmenetelmää edelleenkin tehdään, toivon, että lukijalla on mahdollisuus kokea edes palanen siitä, millainen tämä maisteritutkielman (pinta)sukellus bingata-värjäysmenetelmän eri aspekteihin oli. Jatkan ehdottomasti työskentelyä bingatan ja muiden japanilaisten värjäysmenetelmien parissa jatkossakin, sillä vaikka tutkimukseni oli kattava kuvaus bingatasta, minulle jäi vielä paljon opittavaa ja tutkittavaa tästä mielenkiintoisesta aiheesta.
Erna Strang
Tanssivia muotoja ja laulavia värejä Okinawalla Japanissa – Tutkimus okinawalaisesta bingata-värjäysmenetelmästä