Miksi tutkia yhteisopetusta varhaiskasvatuksessa?
Viime vuosikymmenten aikana suomalainen varhaiskasvatus on kohdannut monia muutoksia. Lähestyn omassa tutkimuksessani varhaiskasvatuksen työelämän muutoksia tarkastelemalla erityisesti 2018 voimaan tullutta varhaiskasvatuslakia. Tämä laki velvoittaa, että vuoteen 2030 mennessä suurimmalla osalla varhaiskasvatuksen henkilöstöstä tulee olla korkeakoulutus. Tähän muutokseen pyritään vastaamaan korkeakoulutettujen työntekijöiden määrää lisäämällä sekä selkiyttämällä varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien asiantuntijuutta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön työnkuvaan kuuluvat yhä monipuolisemmat yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, joten yhtenä ratkaisuna tähän, näen yhteisopetuksen mahdollisuudet toteuttaa opettajien välistä yhteistyötä. Yhteisopetuksella tarkoitan varhaiskasvatuksen opettajien sekä erityisopettajien tavoitteellista yhteistyötä, jossa opettajat yhdessä suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat opetusta.
Tutkimuksen tavoitteet
Tutkimukseni keskittyi lisäämään tietoa yhteisopetuksen mahdollisuuksista, haasteista ja kokemuksista suomalaisessa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Halusin selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat ja erityisopettajat voivat hyödyntää yhteisopetusta työssään, ja millaisia kokemuksia heillä on yhteisopetuksesta työmuotona.
Tutkimuksen keskeiset tulokset
Opettajien positiivinen asenne yhteisopettamista kohtaan
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista suhtautui yhteisopetukseen myönteisesti ja piti sitä hyödyllisenä työmuotona, vaikka siihen saatu koulutus ja kokemus oli melko vähäistä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat olivat saaneet enemmän koulutusta yhteisopetukseen kuin esiopettajina tai varhaiskasvatuksen opettajina työskentelevät opettajat.
Yhteisopetuksen käytännöt
Yhteisopetusta toteutettiin useimmiten opettajan ja lastenhoitajan välillä. Tämä voi johtua varhaiskasvatuksen moniammatillisesta henkilöstörakenteesta, jossa erilaisen koulutustaustan omaavat ammattilaiset työskentelevät yhdessä, ja näin ollen yhteistyö opettajan ja lastenhoitajan välillä on luontevaa. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin mahdollista, että opettajat tulkitsivat yhteisopettamisen sen määritelmästä poikkeavalla tavalla ja yhteisopetukseksi tulkittiin opettajan sekä lastenhoitajan välinen yhteistyö. Kaikista vähiten yhteisopetusta toteutettiin varhaiskasvatuksen erityisopettajien kanssa. Suurimmaksi haasteeksi toteuttaa yhteisopetusta koettiin yhteisen suunnitteluajan puute.
Yhteisopetuksen edut
Opettajat kuvailivat yhteisopetukseen liittyvän monia erilaisia hyötyjä. Yhteisopetus nähtiin erityisen hyödyllisenä inklusiivisten toimintatapojen toteuttamisessa. Se mahdollisti opetuksen eriyttämisen, oppimisen tehostamisen, oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyn ja lapsituntemuksen lisäämisen. Tämän lisäksi opettajat kuvailivat yhteisopetuksen sopivan parhaiten ammattitaidon jakamiseen. Lisäksi opettajat kokivat sen soveltuvan hyvin, vastuun jakamiseen ja levottoman ryhmän hallitsemiseen.
Tulevaisuuden tutkimuskysymykset
Tutkimukseni herätti uusia kysymyksiä, kuten miten yhteisopetuksen mallit voitaisiin parhaiten integroida varhaiskasvatukseen ja miten opettajien välistä yhteistyötä voitaisiin tukea entistä paremmin. Etenkin varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien välinen yhteisopetuksen vähäisyys ja haastavuus jäi mietityttämään. Olisi mielenkiintoista selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien yhteisopetuksen mahdollisuuksia voitaisiin tukea ja kehittää. Näiden kysymysten lisäksi kiinnostavaa olisi keskittyä yhteisopetuksen pitkän aikavälin vaikutuksiin lasten oppimisen, kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta.
Toimiva ja tavoitteellinen yhteisopetus voi olla avainasemassa laadukkaan ja tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen toteuttamisessa tulevaisuudessa. Toivon, että tutkimukseni tulokset innostavat varhaiskasvatuksen ammattilaisia kokeilemaan yhteisopetusta ja kehittämään uusia tapoja tehdä yhteistyötä.
Essi Jolma
Yhteisopetus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa