Kestävä kehitys on yksi aikamme suurimmista haasteista. Seuraavat vuosikymmenet ovat ratkaisevan tärkeitä ilmastonmuutoksen torjumisen ja oikeudenmukaisemman maailman rakentamisen kannalta. Opettajilla on keskeinen rooli tulevien sukupolvien koulutuksessa ja kestävän kehityksen arvojen vahvistamisessa.
Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen tutkimusta, jossa analysoitiin opettajaopiskelijoiden tulevaisuuskuvia kestävän kehityksen valossa.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää tulevien opettajien tulevaisuuskuvia sekä tulevaisuuskuvista löytyviä yksittäisiä hillitsemis- ja sopeutumiskeinoja ilmastonmuutosta vastaan. Tutkimuksen aineistona oli vuosina 2020-2021 kerätyt kirjoitelmat otsikolla ”Kesäpäiväni 2040”. Kirjoitelmat oli kerätty osana yliopiston kestävän kehityksen kurssia. Aineistona kirjoitelmia oli 26 kappaletta.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksessa tunnistettiin kolme pääasiallista tulevaisuuskuvaa: ”Elämää dystopiassa”, ”Elämää tavalliseen tapaan” sekä ”Elämää kestävyysmurroksen jälkeen”. ”Elämää dystopiassa” tulevaisuuskuvassa ilmastonmuutos on vallannut maailman, eikä sitä ole saatu pysäytettyä. Luonnonympäristö on tuhoutunut, ja ihmiset elävät vaikeissa olosuhteissa. ”Elämää tavalliseen tapaan” tulevaisuuskuvassa elämä jatkuu pääosin samanlaisena kuin nykypäivänä. Ilmastonmuutos on edelleen ongelma, mutta sitä on pystytty hillitsemään jossain määrin. ”Elämää kestävyysmurroksen jälkeen” tulevaisuuskuvassa maailma on kokenut suuria muutoksia, joiden avulla ilmastonmuutos on saatu pysäytettyä tai edes hidastumaan huomattavasti. Ihmiset elävät sopusoinnussa luonnon kanssa, ja kestävä kehitys on toteutunut.
Tutkimuksessa analysoitiin myös opettajaopiskelijoiden esittämiä yksittäisiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kestävään kehitykseen sopeutumiseksi. Näitä keinoja jaettiin seitsemään kategoriaan: omavaraisuus, yhteiskunnalliset päätökset, kierrättäminen, ruokavalio, kiertotalous, matkustaminen ja yhteisöllisyys. Kategorioista eniten yksittäisiä keinoja kuviteltiin yhteiskunnallisten päätösten kautta. Suuret rakenteelliset muutokset, uudet lait ja säädökset sekä kansainvälinen yhteistyö kuviteltiin tärkeiksi kestävän kehityksen kannalta.
Tutkimuksen tuloksista näkyy yhteiskunnallisten päätösten ja vaikuttamisen tärkeys. Tulosten pohjalta voisi pohtia, että pitäisikö opetuksessa korostaa yhteiskunnallisten päätösten tärkeyttä ja vaikutusta kestävän kehityksen toteutumisessa.
Outi Laine