Opettajien työtyytymättömyys sekä alanvaihdot ovat puhututtaneet Suomessa erityisen paljon viimeisten muutamien vuosien aikana. Opetusalan veto- ja pitovoimasta on käyty huolestuneita keskusteluja, jonka lisäksi on pohdittu mahdollisen opettajapulan syntymistä Suomessa lähitulevaisuudessa. Kiinnostuin tutkimaan opettajien alanvaihtoaikeita maisterin tutkielmassani aiheen ajankohtaisuuden sekä henkilökohtaisen kiinnostuksen vuoksi siitä, mitkä tekijät ovat tilastotieteellisesti merkittäviä alanvaihtoaikomusten tekijöitä opettajilla.
Aiemman tutkimuksen mukaan opettajat niin Suomessa kuin muualla maailmassa vaihtavat tai harkitsevat ammatin vaihtoa monista eri syistä. Suomessa tilastotieteellistä tutkimusta opettajien alanvaihtoaikeista on varsin vähän ja tutkielmani tarkoitus olikin tuottaa uutta tietoa aiheesta suomalaisessa kontekstissa. Suomalainen koulujärjestelmä on monin osin muista maista poikkeava ja esimerkiksi opettajien yliopistollinen koulutus on muissa maissa harvinaista. Koulutusjärjestelmän poikkeavuus täytyy ottaa huomioon suomalaista ja muissa maissa opettajien alanvaihtoaikeiden tekijöistä tehtyä tutkimusta vertaillessa keskenään. Suomalaisessa yhteiskunnassa opettajan ammatti on ollut pitkään hyvin arvostettu, jonka voidaan omalta osaltaan katsoa selittävän opettajien aiempaa hyvää alalla pysymistä.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkielma toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tutkielman tavoitteena oli selvittää monimuuttujamallin avulla, minkälaiset suhteet opettajien työn stressitekijöillä ja alanvaihtoaikomuksilla, työn stressitekijöillä ja työuupumuksella sekä työuupumuksella ja alanvaihtoaikeilla on. Lisäksi työssä tutkittiin sitä, välittääkö työuupumus työn stressitekijöiden vaikutusta alanvaihtoaikeisiin ja vaikuttaako rehtorin antama sosiaalinen tuki opettajien työn stressitekijöiden ja työuupumuksen väliseen yhteyteen. Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin polkuanalyysien ja moniryhmämallinnuksen avulla. Analyysit toteutettiin RStudiossa. Tutkielman aineisto koostui 675 suomalaisesta perusopetuksen opettajasta vuosiluokilta 1–9.
Tutkimuksen tulokset
Tulosten perusteella opetustyön työn stressitekijät ovat tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä työuupumukseen sekä alanvaihtoaikeisiin ja työuupumus taas erittäin merkitsevästi yhteydessä alanvaihtoaikomuksiin. Työuupumuksesta löydettiin täydellinen välittävä tekijä työn stressitekijöiden ja alanvaihtoaikomusten välille, sillä stressitekijöiden ja alanvaihtoaikeiden välinen yhteys hävisi työuupumusmuuttujan malliin lisäämisen jälkeen. Tämä tulos antaa viitteitä siitä, että työssä koetut stressitekijät ovat kausaalisessa yhteydessä alanvaihtoaikeisiin suomalaisilla perusopetuksen opettajilla. Toisin sanoen opettajat harkitsevat alanvaihtoa siitä syystä, että työn stressitekijät uuvuttavat heidät. Kausaaliyhteyden varmistaminen vaatii kuitenkin tutkimuksen toistamista samalla asetelmalla toisilla otoksilla sekä sen testaamista, voisiko jokin toinen tekijä välittää työn stressitekijöiden vaikutuksen alanvaihtoaikeisiin yhtä hyvin kuin työuupumus. Tulosten perusteella rehtorin antama sosiaalinen tuki madalsi opettajien stressitekijöiden ja työuupumuksen tasoja suoraan, mutta tuen määrällä ei ollut vaikutusta stressitekijöiden ja työuupumuksen väliseen yhteyteen. Monien voimakkaiden stressitekijöiden läsnäolo työssä johtaa tulosten mukaan työuupumukseen, vaikka opettaja saisi rehtorilta sosiaalista tukea hyvissä määrin. Tuloksen perusteella opettajat hyötyvät kaikista eniten sellaisesta esihenkilön antamasta tuesta, joka saadaan varhaisessa vaiheessa työn haasteiden ilmetessä, jolloin opettajan kokemat stressitekijät eivät kasaannu työuupumukseen johtavaksi taakaksi.
Maaria Taipale
” Työn stressitekijöiden ja työuupumuksen suhde perusopetuksen opettajien alanvaihtoaikeisiin”