Lapsiperheiden elämä tapahtuu hyvin rutiininomaisesti ja samoista elementeistä rakentuen joka päivä, jopa niin rutiininomaisesti ja samaa toistaen, että se tekee arjesta ja siihen liittyvästä toiminnasta usein näkymätöntä ja itsestäänselvää. Lapsiperheissä arjen pyöritys tapahtuu perheen aikuisten toimesta, jolloin äidin, isän ja lasten muodostamissa perheissä äiti ja isä luovat oman toimijuutensa suhteessa kotitalouden arjen toimintaan omista lähtökohdista käsin. Oma toimijuus luodaan siten niin, että toimija luo suhteen kodin välttämättömään toimintaan, joka ilmenee konkreettisina tekoina ja toimina, johon kuuluu niin fyysinen ulottuvuus kuin psyykkiset ajatteluprosessitkin. Tämä arjen pyöritys ja suhde siihen toimijana on enemmän näkyvillä mediassa äidin näkökulmasta ja äitien toimintaa tuodaan näkyväksi ja äidit kommentoivat perhe-elämää. Tämä johdatti minut kiinnostumaan isien näkökulmasta tässä aihepiirissä. Millaisia kotitaloudellisia toimijoita isät ovat perheissään arjen pyörittämisen aallokossa? Miten isät itse kokevat oman roolinsa tässä jokaiselle välttämättömässä toiminnassa, joka sisältää tiettyjä samoja elementtejä jokaisessa lapsiperheessä?
Toimijuus apuna ilmiön tarkastelussa
Aihetta lähdin lähestymään kotitaloudellisena tutkimuksena, mutta tulin siihen tulokseen, että kotitaloudellisen toiminnan ja arjen tutkimukseen tarvitsen avuksi jonkin muunkin käsitteen, joka avaa mahdollisuuden tutkia yksilön omaa näkökulmaa suhteessa toimintaan. Tämän käsitteen eli toimijuuden lainasin muilta tieteenaloilta, jossa se on ollut enemmän käytössä. Toimijuus käsitteenä avasi tälle tutkimukselle esimerkiksi mahdollisuuden pilkkoa suhdetta toimintaan sopiviksi palasiksi, sillä toimijuus voidaan jakaa modaliteeteiksi, joita ovat osata, kyetä, täytyä, voida, tuntea ja haluta. Lisäksi toimijuus antoi pohjan tutkia toimijuutta niin konkreettisten tekojen kuin ajatteluprosessien kautta.
Toimijuus luodaan omiin taustoihin peilaten
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan isien kotitaloudellinen toimijuus rakentuu hyvin yksilölliseksi ja henkilökohtaiseksi jokaisen omien taustatekijöiden, rajoitusten ja muutosten kautta. Toimijuudessa näkyväksi tuli erityisesti sukupuolittunut toimijuus, joka näkyi kotitalouden toimintojen jaossa, jossa isät hoitivat pääosin perinteisesti miehelle miellettyjä kotitöitä. Maskuliinisuus näkyi toimijuudessa myös isien nostoissa tehokkuudesta, suorituskeskeisyydestä ja perinteisyydestä, jotka mielletään ”miehisiksi” ominaisuuksiksi. Mielenkiintoista on kuitenkin, että isät eivät itse kokeneet sukupuoliroolien vaikuttavan omaan toimijuuteensa lapsiperheen arjessa. Tärkeimpänä tekijänä oman toiminnan taustalla koettiin olevan enemminkin oma perhetausta ja läheisten vaikutus. Mistä siis johtuu isien kokemuksissa sukupuoliroolien näkymättömyys, vaikka moni niiden mukaan eli kotitalouden toiminnassa?
Sinna Leppämäki
”Isien kokemuksia toimijuudestaan lapsiperheiden kotitalouksissa”