Johdanto ja tutkimuksen taustaa
Sosiaalialalla työskentelevillä henkilöillä on eettisiä velvollisuuksia työskennellessä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten parissa. Viime aikoina on uutisoitu alan haasteista esimerkiksi vähäisten resurssien ja yhä vaikeammin voivien asiakkaiden vuoksi. Työntekijä voikin kohdata työssään kuormittavia, arvoja haastavia tilanteita monimutkaisissa palvelusysteemeissä. Ihmiset toimivat myös työelämässä paljolti arvojen pohjalta ja mikäli ne ovat ristiriidassa, voi se olla yhteydessä niin työhyvinvointiin kuin työn merkityksellisyyden kokemukseen. Arvoristiriitoihin keskittyvä tutkimus on tärkeää, jotta voimme tarjota asiakkaille parasta mahdollista palvelua ja työntekijöille työpaikan, jossa voi tehdä arvojen mukaista työtä. Nämä olivat lähtökohtia tutkimukselleni, jossa tutkin sosiaalialalla työskentelevien henkilöiden kokemuksia arvoristiriidoista sekä niiden yhteyksiä työn merkityksellisyyden kokemukseen.
Tutkimuksen toteutus
Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kuuden teemahaastattelun pohjalta. Haastatellut henkilöt olivat korkeakoulutettuja (yliopisto tai ammattikorkeakoulu) ja he työskentelivät erilaisissa sosiaalialan työpaikoissa. Braunin ja Clarken temaattista analyysia hyödyntäen muodostin aineistosta seitsemän teemaa, joiden alle vastaukset asettuivat. Teemat lähestyivät tutkimusongelmaa eri tarkastelutasojen kautta. Teemoiksi muodostuivat: 1) Palvelujärjestelmä ja byrokratia, 2) työyhteisön puutteet, 3) asiakkaiden itsemääräämisoikeus, 4) näkemyserot, 5) raha ja talous, 6) arvoristiriitojen seuraukset ja 7) arvoristiriitojen yhteydet työn merkityksellisyyden kokemukseen. Osa teemoista jakautui myös pienemmiksi alateemoiksi jäsentäen niitä.
Tutkimuksen tuloksista
Tutkimus osoitti, että sosiaalialalla työntekijät pitävät omia sekä sosiaalialan arvoja tärkeinä ja monet jopa hakeutuvat alalle siitä syystä. Suurin osa teemoista muodostui sen mukaan, mikä laajempi kokonaisuus on koettujen arvoristiriitojen taustalla. Useimmiten arvoristiriidat johtuivat ulkoisista tekijöistä, jotka rajoittivat työntekijää toimimasta asiakkaan edun mukaisesti. Näitä syitä olivat esimerkiksi palvelujärjestelmän raskaus, pitkät jonotusajat, taloudelliset säästöt, riittämättömät resurssit ja byrokratia, joiden muovaamat säännöt vaikeuttivat asiakasprosesseja. Asiakkaan itsemääräämisoikeus, joka on eettinen ohje itsessään, aiheutti arvoristiriitaisia kokemuksia, sillä asiakas ei aina tehnyt päätöksiä omaksi hyväkseen. Toisaalta arvoristiriitoja koettiin myös esimerkiksi silloin, kun työyhteisöltä ei saatu tarvittavaa tukea työlle tai työntekijällä ilmeni näkemyseroja asiakkaan, tämän läheisten tai työkavereiden kesken esimerkiksi asiakkaan hoitoon tai elämänvalintoihin liittyen.
Haastateltavat kertoivat myös kokemuksissaan toimenpiteistä, joihin jatkuvat arvoristiriidat olivat johtaneet. Osa oli tehnyt työpaikalla erilaisia kannanottoja ja pahimmissa tapauksissa arvoristiriitaiset kokemukset olivat johtaneet työpaikan vaihtoon, sillä pitkäaikainen arvojen vastainen toiminta koettiin kestämättömäksi. Suuri osa haastateltavista koki arvoristiriitojen vähentävän työn merkityksellisyyden kokemusta ainakin hetkittäin. Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että arvoristiriidat saattoivat myös vahvistaa oman työn merkityksellisyyden kokemusta asiakkaan edun puolustajana.
Pohdintaa
Tutkimustulokset herättivät pohdittavia asioita siitä, miten suuri merkitys sosiaalialalla on, että työntekijä voi työskennellä arvojensa mukaisesti. Etenkin puhuttaessa resurssivajeesta tai lisääntyvistä sosiaalisista ongelmista, olisi tärkeää huomioida, että työntekijät jäävät todennäköisemmin töihin, jos työ vastaa heidän arvojaan. Suurin osa arvoristiriidoista johtui ulkoapäin tulevista ohjeista ja byrokratiasta, joten pohdittavaksi jäi, onko kaikki byrokratia tarpeellista tai tuleeko itsemääräämisoikeutta kunnioittaa, jos se on asiakkaan etua vastaan? Lisäksi jatkuva arvojen vastaan toimiminen voi olla yhteydessä työn merkityksellisyyden kokemukseen vähentäen sitä. Tutkimukseni vahvisti käsitystä siitä, että arvojen tutkimus sosiaalialalla on tärkeää ja siihen voitaisiin käyttää myös määrällisiä keinoja. Sosiaalialalla tehdään työtä arvojen mukaisesti ja sen myötä koen, että aiheesta on tärkeä tuottaa lisää tutkimustietoa tai esimerkiksi arvoihin keskittyviä kehittämishankkeita. Aihetta tulisi käsitellä ja etenkin tiedostaa sosiaalialan sektorilla sekä myös päättäjien tasolla.
Lotta Parkkola
Kokemuksia arvoristiriidoista sosiaalialalla ja niiden yhteyksiä työn merkityksellisyyden kokemukseen