Tutkimuksen taustaa
Positiiviseen psykologiaan perustuvan positiivisen pedagogiikan tavoitteena on lisätä yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia ja kukoistusta. Positiivinen pedagogiikka keskittyy lapsiin ja nuoriin ja on yleisesti käytetty pedagoginen menetelmä suomalaisessa peruskoulussa. Pedagogiikan takana on opettaja. Tällöin keskeiseksi nousee opettajan oma hyvinvointi, sillä kuinka huonovointinen opettaja voi opettaa hyvinvoinnin taitoja oppilaille? Opettajien työhyvinvointi onkin puhuttanut viime vuosikymmeninä, sillä opettajien työn kuormitus on lisääntynyt. Myös lasten ja nuorten pahoinvointi on kasvussa, minkä vuoksi positiivisen pedagogiikan tarjoamille hyvinvoinnin taidoille on tarvetta. Näistä lähtökohdista syntyi kiinnostukseni aiheeseen: erityisopettajien työhyvinvointiin ja positiiviseen pedagogiikkaan. Erityisopettajat kohtaavat työssään paljon ristiriitoja ja konflikteja ja pyrkivät niitä ratkomaan. Minua kiinnosti selvittää, kuinka positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen koulutusohjelman käyneet erityisopettajat voivat työssään, mikä heidän työhyvinvointiaan kuormittaa, mikä tukee sekä millainen rooli positiivisella pedagogiikalla ja sen menetelmien käytöllä on työhyvinvoinnille. Toivoin, että tulokset olisivat merkittäviä erityisopettajien työhyvinvoinnin tukemisen kannalta.
Tutkimuksen tavoite ja toteutus
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella erityisopettajien työhyvinvointia kokonaisvaltaisesti kuormittavien ja tukevien tekijöiden kautta sekä selvittää, millä tavoin positiivinen pedagogiikka tukee erityisopettajien työhyvinvointia. Tutkimus toteutettiin laadullisena. Tutkimukseen osallistui perusopetuksen viisi laaja-alaista erityisopettajaa ja yksi erityisluokanopettaja, joista kaikki olivat suorittaneet vuoden mittaisen positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen koulutuksen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin sisällönanalyysilla.
Keskeiset tulokset ja johtopäätökset
Kaikki tutkimuksen erityisopettajat voivat haastatteluhetkellä hyvin. Siitä huolimatta työhyvinvointia kuormittavia ja tukevia tekijöitä löytyi useita. Kuormittavista tekijöistä merkittävimmiksi nousivat erityisopettajien työnkuvan laajuus ja siihen liittyvä suuri työmäärä, mikä aiheuttaa stressiä erityisesti syksyisin ja keväisin muun muassa arviointien, palavereiden ja HOJKS:ien myötä. Työnkuvaan liittyvien tekijöiden lisäksi kuormitusta aiheuttavat vuorovaikutushaasteet oppilaiden huoltajien kanssa. Kaikki haastateltavista kokivat positiivisen pedagogiikan edistävän työhyvinvointia. Erityisopettajat kokivat hyvinvoinnin osa-alueisiin liittyvän tietoisuuden, ymmärryksen ja taitojen lisääntyneen positiivisen pedagogiikan myötä. Hyvinvoinnin, stressinhallinnan, läsnäolon, tunteiden, ratkaisukeskeisyyden, vuorovaikutuksen, itsetuntemuksen ja kiitollisuuden taidot nousivat keskeisiksi työhyvinvoinnin näkökulmasta. Merkittävimmiksi koettiin läsnäolo- ja rentoutumistaidot, joita erityisopettajat käyttävät stressaavissa tilanteissa työssä ja vapaa-ajalla tasapainottamaan kuormitusta. Positiivisen pedagogiikan ulkopuolisia työhyvinvointia tukevia tekijöitä ovat työyhteisö, työn rajaaminen ja riittävät resurssit. Tulosten perusteella positiivista pedagogiikkaa voidaan pitää erityisopettajan tietoisesti valitsemana työkaluna ja menetelmänä, mikä tukee työhyvinvointia.
Noora Tornberg
”Kun aikuiset voi hyvin, lapsetkin voi hyvin.” – Erityisopettajien kokemuksia positiivisesta pedagogiikasta ja työhyvinvoinnista