Tutkimuksen lähtökohdat
Kaikki lapset omaavat synnynnäisen kyvyn tunnistaa pieniä lukumääriä. Jo 2-vuotiaiden lasten on havaittu kykenevän tunnistamaan pieniä lukumääriä merkittävän tarkasti. Tämä synnynnäinen luvuntunnistustaito, subitisaatio, toimii pohjana kaikelle matemaattiselle oppimiselle. Synnynnäisestä kyvystä huolimatta luvuntunnistus vaatii kuitenkin tarkoituksellisten laskuprosessien aktivoitumisen. Spontaani huomion kiinnittäminen lukumääriin (SFON) viittaa siihen, missä määrin lapsi kiinnittää spontaanisti huomiota ympäristössään esiintyviin lukumääriin, tunnistaa niitä ja käyttää omassa toiminnassaan. Joillain lapsilla on siis taipumus huomata nimenomaan lukumäärä aspekteja havainnoidessaan ympäröivää maailmaa ilman, että heitä ohjataan siihen. Tämä johtaa siihen, että lapset, joilla on voimakkaampi SFON taipumus, harjoittavat jatkuvasti matemaattisia taitojaan jokapäiväisissä arjen toiminnoissaan. Samaan aikaan lapset, joilla ei ole samanlaista spontaania taipumusta, eivät saa läheskään yhtä paljon harjoitusta juuri niinä kriittisinä ensimmäisinä taidonkehityksen vuosina, kun luodaan pohja myöhemmille matemaattisille tiedoille ja taidoille. Vaikka SFON taipumuksen on havaittu olevan hyvin yksilöllinen taipumus, voidaan sitä kuitenkin opettaa. Tarjoamalla mahdollisuuksia spontaaneihin jokapäiväisiin matikka aktiviteetteihin ja auttamalla lapsia huomaamaan ympäristössään loputtomasti esiintyvää matikkaa, voidaan kompensoida heikon SFON taipumuksen vaikutuksia matemaattiselle kehitykselle.
Katseenseurannan käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana varsinkin kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Matikan oppimisessa katseenseurantatutkijoita on kiinnostanut erityisesti yhteisöllinen ongelmanratkaisu sekä opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus oppitunnilla. Yllättävää kyllä, katseenseurantaa ei ole kuitenkaan vielä koskaan aiemmin käytetty tutkittaessa lasten spontaaneja matemaattisia toimintoja. Tässä tutkimuksessa olinkin erityisen kiinnostunut selvittämään, miten lasten SFON taipumus tulee esille katsekäyttäytymisessä. Havainnoivatko lapset ympäristöään eri tavalla riippuen siitä, kiinnittävätkö he huomiota lukumäärin vai eivät?
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tämän tutkimuksen tehtävänä oli siis selvittää, miten lasten SFON taipumus vaikuttaa heidän katsekäyttäytymiseensä kuvatehtävän aikana: katsovatko lapset kuvia eri tavalla riippuen siitä, kuinka paljon he kiinnittävät huomiota lukumääriin. Tutkimuksessa 5–6 -vuotiaat lapset pääsivät leikkimään salapoliisileikkiä, jossa heille näytettiin kuvia katseenseurantalaitteen näytöltä. Kuva oli näkyvissä viisi sekuntia, jonka aikana lapsi tutki kuvaa salapoliisina. Tehtävänä oli, että kuvan hävittyä, salapoliisin tuli raportoida asiakkaalleen, mitä oli kuvaa tutkiessaan nähnyt. Näitä kuvauksia sitten verrattiin siihen, miten lapset olivat katsoneet kuvia. Tulosten perusteella ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että SFON taipumus olisi erityisesti vaikuttanut siihen, kuinka monta kertaa tai kuinka kauan lapsi katsoi tiettyjä asioita kuvassa. Lapset kyllä katsoivat enemmän niitä esineitä, jotka myös nimesivät raportoidessaan tutkimuksistaan. Kuitenkaan sillä, numeroitiinko nimetty esine, ei ollut juurikaan vaikutusta katsekäyttäytymiseen.
Pohdintaa
Vaikka tulokset viittaavat siihen, ettei SFON taipumuksella tässä kontektissa ole yhteyttä katsekäyttäytymiseen, havainnot antoivat kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että hieman erilaisella lähestymistavalla voitaisiin saavuttaa hyvinkin erilaisia tuloksia. Tutkituilla lapsilla ilmeni yllättävän vähäistä SFON taipumusta, minkä takia myös numerointia oli aineistossa hyvin vähän, mikä saattaa selittää sitä, ettei merkittäviä tuloksia löydetty. Lisäksi kvantitatiivinen analyysi ei täysin riittänyt tuomaan esille SFON taipumuksen osaprosesseja. Niinpä jatkossa tarvitaan myös kvalitatiivisia metodeja, jotta voidaan saavuttaa syvällisempi ymmärrys SFON taipumuksen ja visuaalisen tarkkaavaisuuden yhteyksistä. Tämä tieto auttaisi myös kehittämään entistä tehokkaampia tapoja ohjata lasten spontaaneja matemaattisia aktiviteetteja, ja siten tukea varhaisten numeeristen taitojen kehitystä.
Satu Rajalakso
The relation between spontaneous focusing on numerosity and gaze behaviour in five-year-old children during a picture description task