Nykypäivän vaatetuotanto on äärimmäisen saastuttavaa ja perustuu ylituotannolle. Vaateteollisuudessa pelkästään tuotantovaiheessa heitetään hukkaan jopa 15 % käytetystä kankaasta. Zero waste fashion design -termiä käytetään kuvaamaan vaatesuunnittelun muotoa, joka tähtää valmistusvaiheessa syntyvän kangasjätteen minimointiin vastatakseen vaateteollisuuden valtavaan kestävyysongelmaan. Zero waste -suunnittelussa käytetään koko kangas leveydeltään ja pituudeltaan sen sijaan, että kaavanosien väleihin syntyisi pieniä hyödyntämättä jääviä palasia, kuten perinteisessä kaavoituksessa.
Zero waste -suunnittelu, jota suomeksi toisinaan kutsutaan nollahukkasuunnitteluksi, ei ole uusi ilmiö, vaan se juontaa kaukaa menneisyydestä ajalta, jolloin materiaalit tuotettiin alusta asti käsin ja ne olivat niin kallisarvoisia, ettei palastakaan heitetty hukkaan. Erityisen hyvin zero waste -suunnittelun piirteet näkyvät kansanpuvuissa ja muissa eri kulttuurien alkuperäisasuissa. Suomessa kansanpuvulla viitataan alueellisesti vaihtelevaan talonpoikaisvaatetukseen, joka pysyi melko muuttumattomana vuosisatojen ajan osittain siksi, että sillä oli yhteisöä lujittava merkitys. Suomen kansanpuvut jaetaan läntiseen ja itäiseen pukutyyppiin ja näistä vanhinta edustaa karjalainen äyrämöispuku, jonka erityispiirteenä on rikkaasta käsityötaitoa ja omalaatuista estetiikkaa heijastava koristeellisuus.
Zero waste -näkökulma karjalaisen kansanpuvun tutkimiseen
Halusin tutkia, miten zero waste -suunnittelun piirteet ilmenevät alkuperäisissä karjalaisissa kansanpuvuissa. Vaikka kansanpuvuista löytyy paljon kirjallisuutta ja niiden pohjalta on kehitetty kansallispuvut, vaikutti siltä, ettei yksittäisistä kansanpuvun osista löytynyt tutkimusta nimenomaan kaavoituksen näkökulmasta. Sain mahdollisuuden osallistua TRACTion -tutkimushankkeeseen, jonka yhtenä aineistona oli Etelä-Karjalan museon pukukokoelmien karjalaisen kansanpuvun osia. TRACTion -hankkeen tavoitteena on tuoda perinnepukuihin sisältyvää käsityötaitoa ja tietoa nykypäivään. Valitsin aineistokseni kaksi karjalaisen kansanpuvun sarkaviittaa, eli juhlavaa talvitakkia, joista toinen oli Heinjoelta ja toinen Kivennavalta. Näitä pukuja halusin tutkia nimenomaan kaavoituksen ja zero waste -suunnittelun näkökulmasta ja samalla valmistaa sarkaviitasta nykyversio zero waste -suunnittelun periaatteiden mukaisesti.
Miten pukuja tutkitaan?
Koska pukututkimus on varsin monitieteistä, myös menetelmät ja teoriat ovat varsin moninaisia. Historiallisten pukujen tutkimuksessa kohdistetaan katse vaatteeseen itseensä: sen yksityiskohtiin, materiaaleihin ja muotoon, ja pysähdytään kuuntelemaan, minkälaisia asioita vaate voi kertoa meille siitä ajasta ja paikasta, jossa se on tuotettu ja sitä on käytetty. Tässä tutkimuksessa hyödynsin olemassa olevia pukututkimuksen lähestymistapoja ja muodostin niistä oman menetelmän aineistopukujen tutkimiselle ja analysoinnille sekä sarkaviitan nykyversion valmistamiselle. Aineistopukujen tutkimisessa olennaista oli seikkaperäinen yksityiskohtien erittely ja kaavanosien sekä erilaisten mahdollisten kankaan käytöstä kertovien leikkuuasetelmien muodostaminen kokeellisesti.
Mitä puvut kertovat zero waste -suunnittelusta?
Aineistoon kuuluvia Heinjoen ja Kivennavan sarkaviittoja tutkimalla kävi ilmi, että näissä kahdessa viitassa on joitakin rakenteellisia eroja. Viittojen suorakaiteen muotoinen, olkasaumaton keskiosa ja kiilojen avulla tehty A-linjainen muoto ovat mahdollistaneet kankaan käytön maksimoinnin, mutta toteuttamani leikkuuasetelmakokeilut todensivat, ettei sarkaviittoja ole leikattu täysin jätteettömästi. Sarkaviitan nykyversion suunnittelun tavoitteena oli sen sijaan toteuttaa täysin jätteetön palapelikaavoitus ja tähän tavoitteeseen päästiin monen eri kokeiluversion kautta.
Kestävyysajattelua menneiltä vuosisadoilta
Materiaalinen objekti, kuten puku, voi kertoa hyvin paljon ajastaan ja kulttuurista, jossa se on tuotettu. Lisäksi se voi antaa yllättäviäkin vastauksia tämän hetken ongelmiin. Mielestäni nykypäivän vaateteollisuuden kestävyysvajetta ratkaisemaan kehitetyssä zero waste -suunnittelussa ja menneiden aikojen ja kulttuurien käsityötaidossa ja kaavoituksellisessa nerokkuudessa on paljon yhteistä. Molemmat tähtäävät mahdollisimman taloudelliseen materiaalin hyödyntämiseen mahdollisimman esteettisesti tyydyttävällä tavalla.
Aino Eerikäinen
Zero waste -elementit karjalaisen kansanpuvun naisen sarkaviitassa