Tutkimuksen taustaa ja tavoitteet
Varhaiskasvatuksen johtajuus on muutoksessa. Varhaiskasvatuksen yksikköjohtajien tehtäväkokonaisuudet ovat monipuolistuneet ja yksikkökoot kasvaneet. Alalla on jo pidempään ollut merkittävää työvoimapulaa erityisesti pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista. Aiempi tutkimus osoittaa, että varhaiskasvatuksessa laajempien johtajuuskokonaisuuksien johtajat kokevat muita heikompaa työnhallinnan tunnetta ja että yksikköjohtajien tämän hetken suurimpia stressin aiheita ovat muun muassa työmäärä, resurssipula ja sisäiset paineet. Lähitulevaisuudessa yhä useampi varhaiskasvatuksen yksikköjohtaja myös eläköityy ja yksikköjohtajien kelpoisuusvaatimukset nousevat. Tilanne haastaa pohtimaan, miten nykyisiä yksikköjohtajia saadaan pysymään alalla ja uusia houkuteltua mukaan. Alan veto- ja pitovoimaan liittyvä aiempi tutkimus on keskittynyt varhaiskasvatuksen opettajiin tai alaan kokonaisuudessaan. Vähemmän tai tiettävästi ei lainkaan ole tutkittu aihetta suomalaisten yksikköjohtajien näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella suomalaisten varhaiskasvatusyksikön johtajien työhyvinvointia ja millaiset syyt vaikuttavat johtajien alanvaihtoaikeisiin.
Tutkimusmenetelmä
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen kyselyn avulla keväällä 2024. Kyselylomake sisälsi taustatietojen lisäksi alanvaihtoaikeisiin sekä erilaisiin työn sisältöihin, järjestelyihin ja työhyvinvointiin liittyviä monivalinta- tai avokysymyksiä. Kyselyyn vastasi yhteensä 112 varhaiskasvatusyksikön johtajaa eri puolilta Suomea (naisia 100 %, keski-ikä 45 vuotta, kokemus yksikköjohtajan tehtävistä keskimäärin 7 vuotta). Aineisto analysoitiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin.
Tulokset ja pohdintaa
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että noin puolet tutkituista johtajista harkitsi alanvaihtoa. Suurin osa kuitenkin arveli jatkavansa työssään nykyisten olosuhteiden vallitessa vähintään seuraavat 12 kuukautta. Tyytymättömimpiä tutkitut johtajat olivat tehtävän työmäärään ja palkkaan. Alanvaihtoaikeita selitti useampi tekijä. Suuri työmäärä, kiire, kuormittavuus sekä omalta esihenkilöltä saadun tuen ja palkan koettu riittämättömyys olivat yhteydessä lisääntyneeseen todennäköisyyteen harkita alanvaihtoa. Työtyytyväisyys ja sopiva haasteellisuus, kun johtamiskokonaisuus koettiin toimivaksi, osoittautuivat keskeisiksi alanvaihtoaikeita estäviksi tekijöiksi.
Tuloksista voidaan vetää johtopäätös, että varhaiskasvatuksen yksikköjohtajien työhyvinvointiin ja tehtävän veto- ja pitovoimaan on tärkeää kiinnittää huomiota, jotta myös jatkossa turvataan riittävä pätevien yksikköjohtajien määrä suomalaisissa varhaiskasvatusyksiköissä. Laajemmalla tasolla tulosten voidaan katsoa olevan yhtenevät aiempien tuoreiden tutkimusten kanssa, joiden mukaan varhaiskasvatusalan yhteiskunnallinen asema kaipaa selkeämpiä toimenpiteitä ja eri toimijatasojen välistä vuoropuhelua, jotta yhteinen ymmärrys tavoitteellisen varhaiskasvatuksen edellytyksistä saavutetaan.
Johanna Holopainen
”Jatkuva kiire ja stressi kuormittaa” – Varhaiskasvatusyksikön johtajien työhyvinvointi ja alanvaihtoaikeisiin vaikuttavat tekijät