Tutkielman taustalla
Rasismi on yhteiskunnallisena aiheena erittäin merkittävä ja ajankohtainen. Tästä huolimatta katson, että suomalaisessa yhteiskunnassa rasismi on näyttäytynyt ilmiönä, josta on vaiettu, jota on hävetty ja joka on toteutunut osittain salassa. Vaikka keskustelu rakenteellisesta rasismista onkin lisääntynyt, tulkitsen, että rasismiksi mielletään silti pääosin äärioikeistolainan agenda, jonka katsotaan edustavan vain pientä marginaalia. Huomiotta jäävät näin tilanteet ja tahot, jotka määrittelevät suomalaista yhteiskuntaa ja samalla myös kouluinstituutiota. Näyttää siltä, että rasismi on yhteydessä monitahoiseen paradoksiin, missä se on samaan aikaan ylinäkyvä ja näkymättömäksi tehty aihepiiri. Haluan kasvatusalan ammattilaisena syventyä rasismista käytävään keskusteluun ja tuoda julki keinoja, joiden kautta on mahdollista haastaa yhteiskunnassa ja kouluinstituutiossa kiistelty ongelma. Kontekstualisoin rasismin sekä antirasismin tutkielmassani tiiviisti kouluinstituutioon, koska näen koulutuksen reittinä, jonka kautta maailmaa on mahdollista muuttaa. Samalla puutun kuitenkin dilemmaan, jonka toisessa päässä vetävät syvään uurtuneet rakenteet ja joustamaton instituutio nimeltään koulu.
Tutkimustehtävä ja toteutus
Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään tilanteita, jotka mahdollisesti haastavat antirasismin viemisen suomalaiseen koulujärjestelmään. Pyrin kuvaamaan rakenteellista rasismia, antirasismia sekä näiden keskinäistä kamppailua suomalaisessa kouluinstituutiossa. Olen kiinnostunut erityisesti jännitteistä, jotka haastavat antirasismin viemisen suomalaiseen kouluun ja pyrin tekemään ne tutkielmani kautta näkyväksi. Tutkielmallani tavoittelen tietoa rasismista ja sen seurauksista. Sen lisäksi, että pyrin paikantamaan sekä vastustamaan rasismin ilmenemistä, olen sitoutunut tarkastelemaan myös omia ennakkoluulojani sekä rasistisia ajattelumalleja antirasistisen tutkimusagendan kautta.
Tutkielman aineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista, jotka toteutettiin keväällä 2021. Haastattelemani asiantuntijat ovat työllään edistäneet antirasismin toteutumista Suomessa. Heillä on lisäksi yhteys kouluinstituutioon työhistoriansa tai koulutuksensa kautta. Analyysi on toteutettu mukaillen temaattisen analyysin piirteitä.
Tulokset ja johtopäätökset
Jäsensin tulokseni kahden luvun kautta, jotka kuvasivat antirasismin kamppailua suomalaisessa kouluinstituutiossa. Ensimmäinen tulosluku kuvasi valkoista narratiivia, joka määritteli ajatuksen ideaalista kansalaisesta ja oppilaasta. Tuloksien valossa näyttää siltä, ettei kouluissa aina tunnisteta sitä, ketkä rajataan tämän oletetun ideaalin ulkopuolelle. Asiantuntijat katsoivat, että ongelman tunnistaminen on haastavaa erityisesti niille, jotka ovat etuoikeutetussa asemassa. Tämä on haaste antirasismin ja koulun suhteelle, sillä valtaosa opettajista on valkoisia, keskiluokkaisia ja etuoikeutettuja.
Rasismin vastainen toiminta kulminoitui kouluissa usein yksittäisiksi teemapäiviksi tai kulttuuritempauksiksi. Vaikka asiantuntijat kokivat tarkoitusperät usein hyviksi, he katsoivat, etteivät tällaiset tapahtumat kohtaa antirasismin tavoitteiden kanssa. Yhtenä esimerkkinä olivat kouluissa järjestetyt afrikkalaiset ruokaviikot, joiden tarkoituksena oli kunnioittaa afrikkalaista kulttuuria. Todellisuudessa tapahtumalla toisinnettiin rasistisia ajattelumalleja, joiden pohjalta afrikkalainen ruokakulttuuri on tiivistettävissä yhteen kategoriaan. Asiantuntijat katsoivat, että rasismin vastaista toimintaa tarkasteltiin tässä kontekstissa valkoisen narratiivin kautta.
Toinen tuloslukuni käsitteli rasismin ulkoistamista kouluinstituutiosta. Suomalaista hyvinvointivaltiota sekä koulua kuvataan usein juhlapuheen kautta, jossa sitoudutaan ainakin osittain irti rasismista ja muista eriarvoisuuden muodoista. Juhlapuhe vaikutti asiantuntijoiden mielestä siihen, miten rasismi positioidaan yhteiskunnassa ja kuinka tärkeänä antirasismi nähdään suomalaisessa kouluinstituutiossa. Lisäksi juhlapuheella oli asiantuntijoiden mielestä vaikutusta opettajien identifioitumiseen kouluinstituutiossa. Ajatus kansankynttilästä ja hyväntekijästä tekivät omien ennakkoluulojen ja rasististen ajattelumallien myöntämisen haastavaksi.
Antirasismin positio nähtiin kouluinstituutiossa melko kapeana ja rasismin vastaisuuden nähtiin myös polarisoituneen kouluissa. Vaikka rasismista käytävän keskustelun katsottiin lisääntyneen viimeisten vuosien aikana, se kuvattiin edelleen tabuna asiantuntijoiden puheessa. Asiantuntijat katsoivat, ettei yhdenvertaisuuslainsäädäntöä nähty kouluissa omaa työtä ohjaavana periaatteena. Asiantuntijoiden puheessa myös opetussuunnitelmatekstit saivat osakseen kritiikkiä. Antirasismin vieminen kouluinstituutioon vaatisi heidän mielestään sekä opettajankoulutukselta että opetussuunnitelmilta yhteiskunnallista käännettä.
Etenkin kasvatustieteellisissä lähestymistavoissa rasismin tutkimus on painottunut lähinnä opettajien asenteisiin, maahanmuuttajaoppilaiden opetukseen ja oppimiseen liittyviin haasteisiin sekä muihin koulun formaaleihin tehtäviin. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet rakenteet kouluinstituution tasolla ja koulun tarkastelu yhteisönä – laajana valtaa pitävänä kokonaisuutena. Katson, että tämä tutkielma tarkastelee rasismia uudesta näkökulmasta ja luo perusteet jatkotutkimukselle. Esimerkiksi antirasismin käytännön toteutukset koulutuksen kentällä vaativat osakseen lisää huomiota. Tutkijana minua kiinnostaisi päästä havainnoimaan opettajille suunnattuja täydennyskoulutuksia koskien antirasismia ja tutkia erityisesti asennoitumista koulutuksia sekä käsiteltäviä teemoja kohtaan.
Julia Pesonen
”Sitä on niin kauan helppo käsitellä, kun sen voi ulkoistaa itsestään”. Kouluinstituution valkoisuusnormi ja juhlapuhe antirasistisen työn haasteina.