Tutkielman taustaa
Kuullessani kiinalaisilta lapsilta kerätyistä tarinoista valtasi minut pitkästä aikaa innostus. Suljin silmäni ja hetken ajan tunsin nenässäni lähiravintolani tuoksun nenässäni, kaupungin valot, 33. kerroksen pilvenpiirtäjä kotimme päätä huumavan parvekkeen, uteliaat katseet, uudet ystävät, loputtoman Kiinan muurin. Se tuntui kuin lämpimältä halaukselta lokakuun pimeydessä ikuiseen kiinaikävääni. Rakkauteni Kiinaan ja kiinalaiseen kulttuuriin syntyi Shanghain kaduilla vuosina 2017–2019, jotka vietimme tässä joka päivä uusia yllätyksiä sisällään pitävässä miljoonakaupungissa, joka ei koskaan nuku. Perille en päässyt, koin pintaraapaisun tästä kulttuurista, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen, mutta myös lukemattomia kysymyksiä ilman vastauksia. Tämän pro-gradu tutkielman tarkoituksena olikin selvittää millaisena lapsen asema perheessä näyttäytyy kiinalaislasten silmin heidän tarinoidensa kautta ja näin tuoda heidän äänensä esiin. Tarinat oli kerätty sadutus-menetelmää käyttäen. Sadutus-menetelmässä aikuinen kirjaa lapsen kertoman tarinan juuri kuin lapsi on sen itse kertonut.
Analyysi, aineisto ja tulokset
Tutkielmani oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja aineistona oli 38 kiinalaislasten tarinaa, jotka oli kerätty Hunanin maakunnassa päiväkodissa vuonna 2010. Sadut oli käännetty suomen kielelle vuonna 2011–2012. Suurin osa tarinoista oli kerätty klassista sadutusta käyttäen, joka tarkoittaa sitä, että lapsille ei ole annettu etukäteen aihetta, josta kertoa. Iältään lapset olivat 3–5-vuotiaita. Tarinoita analysoin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Äidin rooli korostui lasten sadutetuissa tarinoissa. Äiti toimi niin ruuanlaittajana, huolehtijana kuin auktoriteettina. Isä mainittiin vain neljässä tarinassa. Tämän aineiston valossa näyttää siltä, että kiinalaisisät ovat jääneet äitien varjoon. Maininnat sisaruksista ja isovanhemmista olivat vähäisiä. Yhteisenä tekemisenä perheen kanssa esiin nousi vanhempien kanssa leikkiminen.
Johtopäätökset
Opetussuunnitelman (2014) laaja-alaisissa tavoitteissa vuosiluokilla 1–2 mainitaan koulutyössä tutustuminen kulttuuriseen monimuotoisuuteen sekä mahdollisuuksien avaaminen saada kokemuksia myös kansainvälisyydestä. Vuosiluokilla 7–9 mainitaan kansainväliseen yhteistyöhön liittyvien kokemusten kautta oppilaiden maailmankuvan avartuminen ja taito käydä dialogia. Satukirjeenvaihto koulussa tarjoaa mahdollisuuden tutustua ja luoda yhteyksiä eri kulttuureihin ympäri maailman, sillä tarinat eivät tunne rajoja.
Hylkäämisen pelko nousi esiin lasten tarinoissa. Tällä hetkellä Kiinassa on valtava määrä taakse jätettyjä lapsia, joka tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat itse muuttaneet työn ja paremman elämän perässä kaupunkeihin. Tärkeää olisi siis selvittää mistä tämä lasten tarinoissa esiintynyt hylkäämisen pelko kumpuaa. Kiinnostava jatkotutkimusaihe olisi saduttaa lapsia sekä maaseudulla että kaupungissa ja vertailla tarinoita keskenään. Tarinat oli kerätty vuonna 2010 ja Kiinan luopuessa yhden lapsen politiikasta vuonna 2015, olisi kiinnostavaa nähdä onko sisarusten rooli kasvanut lasten tarinoissa tämän myötä.
Yhteisenä tekemisenä esiin lasten tarinoissa nousi vanhempien kanssa leikkiminen eli sen voisi ajatella näyttäytyvän tärkeänä lapsille. Kuitenkin länsimaiseen lapsuuteen verrattuna lapsuus Kiinassa on lyhyt. Lapsuuden lyhenemiseen tulisi kiinnittää huomiota ja nähdä lapsuus arvokkaana ajanjaksona ihmisen elämässä.
Ella Huotari
Lapsen asema perheessä kiinalaislasten sadutetuissa tarinoissa “Äidin mielestä lapsi oli niin kiltti, että äiti vei lapsen DVD-levyjä ostamaan. “