Tutkimuksen taustaa
Oppimisen ja oppilaiden hyvinvoinnin näkökulmasta tulee koululaisen saada olla aktiivinen toimija, joka yhdessä muiden kanssa pohtii ja syventyy kokonaisvaltaisesti opiskeltavaan aiheeseen tutkivalla otteella. Koulussa vallitsee kuitenkin usein opettajajohtoinen toimintatapa, joka rajoittaa oppilaan toimijuutta. Oppilaslähtöisessä oppimisympäristössä oppiminen perustuu oppilaiden aktiiviseen rooliin ja kollektiiviseen tiedon rakentamiseen, jossa opettajalla on ohjaajan rooli. Ilmiölähtöinen oppiminen on yksi oppilaslähtöisistä oppimisympäristöistä. Ilmiölähtöinen oppimismenetelmä on vielä kansainvälisesti verrattain uutta ja siitä on suomalaisessa koulukontekstissa vähän tutkimusta. Tämän pro gradu- tutkimuksen tarkoituksena on syventyä siihen, millaisia toimijuuden muotoja alakoulun oppilailla havaitaan ilmiölähtöisen oppimisprosessin aikana ja miten oppilaat kuvaavat omaa toimijuuttaan. Lisäksi kuvataan, millaisia ajatuksia, käsityksiä ja kokemuksia oppilailla on ilmiölähtöisestä oppimisprosessista.
Tutkimuksen toteutus ja menetelmät
Tutkielmani on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus ja sen menetelminä on käytetty etnografiaa ja teemahaastattelua. Aineisto on kerätty haastattelemalla Etelä-Suomessa sijaitsevan alakoulun 3.-6.-luokkalaisia oppilaita lapsia sekä havainnoimalla koulun 3.-4.-luokan oppilaita ilmiölähtöisen oppimisprosessin aikana. Lisäksi haastattelin koulun apulaisrehtoria, joka on toteuttanut ilmiölähtöistä pedagogiikkaa usean vuoden ajan.
Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä ilmiöoppiminen oppilaiden mielestä on ja miten oppilaat kuvaavat ilmiölähtöisen oppimisen vaiheita?
- Millaista oppimista ilmiöoppimisen aikana tapahtuu?
- Millaisena lapset kokevat ilmiöpedagogiikan?
- Millaisia toimijuuden muotoja toteutuu ilmiöoppimisen aikana alakoulun oppilailla?
Tulokset ja johtopäätökset
Päätulokset osoittivat, että ilmiöoppimisessa oppilaan tulee ottaa enemmän vastuuta oppimisestaan kuin opettajajohtoisessa oppimisessa. Ilmiöoppiminen koettiin kuitenkin vapaammaksi tavaksi oppia kuin opettajajohtoinen oppiminen. Oppilaat kertoivat, että ilmiöprosessin aikana oppii itsenäistä työskentelyä ja vertaisoppimisen avulla. Oppilaiden mukaan ilmiöoppimisessa vaikeaa on ideointi, tiedonhaku ja tiedon tiivistäminen. Innostavana koettiin ryhmätyöskentely ja uusien asioiden oppiminen. Tulokset osoittivat, että oppilaiden toimijuus ilmeni yksilöllisenä, pienryhmän kollektiivisena, luokan yhteisenä sekä opettajan ohjaamana toimijuutena. Kolmas- ja neljäsluokassa toimijuus näkyi pääsääntöisesti pienryhmätoimijuutena, kun taas viides- ja kuudesluokan toimijuus oli sekä yksilöllistä toimijuutta että pienryhmätoimijuutta. Oppilaan toimijuuden muotoja oli useita, kuten tiedonhaku ja -tuottaminen, tutkimuskysymysten tekeminen ja aiemman tiedon aktivointi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppilaan toimijuuden toteutumiselle tiedon tuottaminen on keskeistä, kuten myös aiemmat tutkimustulokset ovat osoittaneet. Oppilaat saivat päättää jossain määrin oman tutkimusaiheensa tavoitteista, toteutustavoista, lopputyön muodosta ja arviointiperusteista, jotka ovat ominaisia tapoja oppilaan toimijuuden toteutumiselle ilmiölähtöisessä pedagogiikassa. Tutkimuskoulussa opettajat tarjosivat oppilaille toimijuuden mahdollisuuksia niin ilmiölähtöisen kuin opettajajohtoisenkin oppimisen aikana.
Reijaliisa Mutikainen
Peruskoulun oppilaan toimijuus ilmiölähtöisessä oppimisprosessissa – ”Se on tämmöstä tutkimushenkistä oppimista”