Taustaa
Suomalaisen peruskoulujärjestelmän arvoihin kuuluu oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Vaikeimmin kehitysvammaisten opetus on järjestetty yhtenäisessä peruskoulussa kuitenkin vasta vuodesta 1997 lähtien. Heidän opetuksensa järjestetään usein toiminta-alueittain oppiainejakoisen opetussuunnitelman sijaan. Toiminta-alueittainen opetus on yksi erityisen tuen muodoista, ja se on joissain tapauksissa paras vaihtoehto oppilaalle, jos oppilaalla on esimerkiksi vakava kehitysvamma, monivammaisuutta tai hänen terveydellinen tilansa on muutoin sellainen, että oppiaineittain opiskelu (yksilöllistetyin oppimäärinkään) ei ole tarkoituksenmukaista. Toiminta-alueita on viisi: motoriset taidot, kieli ja kommunikaatio, sosiaaliset taidot, päivittäisten toimintojen taidot ja kognitiiviset taidot. Toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen opetussuunnitelma ei ole läpikäynyt juurikaan uudistuksia ilmestyttyään ensimmäisen kerran vuonna 1987. Toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa opettavat opettajat ovat taustoiltaan ja koulutuksiltaan hyvin moninainen joukko, ja moni työskentelee alalla epäpätevänä. Toiminta-alueittain opiskelevien oppilaiden tuen tarve on hyvin vaihteleva, ja opettajalta vaaditaan taitoa räätälöidä monenlaisille oppijoille sopivaa opetusta.
Erityispedagogiikan parissa on tutkittu jo pitkään leimoja ja luokittelua ja pohdittu näiden eettistä puolta. On tärkeää tarkastella kriittisesti sitä, miten puhumme oppilaista ja ylipäätään ihmisistä, jotka eivät välttämättä voi puhua omasta puolestaan. Myös toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen opetussuunnitelma, käytännöt ja niiden uudistaminen tarvitsisivatkin lisää tutkimusta ja keskustelua.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkin pro gradu-tutkielmassani, miten opettajat puhuvat oppilaistaan toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa. Tutkimusasetelmani on laadullinen.
Tutkimuskysymykseni olivat:
- Miten opettajat kuvailevat toiminta-alueittain opiskelevien oppilaidensa oppimista?
- Miten opettajat kuvailevat toiminta-alueittain opiskelevien oppilaidensa toimintakykyä, persoonaa ja mielenkiinnonkohteita?
Tutkimusaineistona käytin Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen yhteisen, maanlaajuisen INTO-hankkeen kautta kerättyjä haastatteluja, joista sain valmiit litteraatit käyttööni. Hankkeessa on haastateltu opettajia, jotka opettavat toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa. Rajasin aineistoni kooksi 19 haastattelua ja analysoin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin haastatteluista ne kohdat, missä opettaja puhuu oppilaidensa oppimisesta, toimintakyvystä, persoonasta ja mielenkiinnonkohteista tai kuvailee muutoin oppilaitaan mielestäni mielenkiintoisella tavalla. Käytin aineiston koodauksessa ja koodiryhmien luomisessa apuna ATLAS.ti -ohjelmaa, ja analyysin loppuvaiheessa päätin ottaa tulosten esittelyyn avuksi Attride-Stirlingin (2001) luoman temaattisten verkostojen mallin. Mallissa aineistosta luodaan perusteemoja, perusteemoista yhdistellään kokoavia teemoja ja kokoavat teemat yhdistellään globaaleiksi teemoiksi. Globaaleja teemoja minulle muodostui neljä:
1) Oppiminen vaatii aikaa ja yksilöllisiä menetelmiä, ja edistyminen tapahtuu pienissä askelissa.
2) Oppilaiden oppimisen edellytykset ja mahdollisuudet ovat vaihtelevia, mutta usein rajallisia.
3) Oppilaiden toimintakykyyn vaikuttavat erilaiset fyysiset, psyykkiset ja kognitiiviset valmiudet ja haasteet.
4) Toiminta-alueittain opiskelevien oppilaiden luonnetta, taitoja ja kiinnostuksenkohteita kuvaillaan monenlaisiksi.
Tulokset ja johtopäätökset
Opettajien kuvailuissa korostui, että oppilaiden tuen tarpeet ja toimintakyky ovat hyvin monenlaisia, mutta oppilailla kuvattiin kuitenkin yleisesti ottaen olevan laaja-alaisia haasteita esimerkiksi käyttäytymisen, kommunikaation, motoriikan, sosiaalisten taitojen ja oppimisen suhteen. Opettajien mukaan oppilaiden oppiminen vaati toiminnallisuutta ja aikaa, ja oppimisen edistyminen näkyy usein pienten saavutusten kautta. Oppilaita kuvailtiin melko värikkäilläkin ilmauksilla. Opettajien mukaan toiminta-alueittainen opetus on edelleen melko erillään muista, kuin oma maailmansa, eikä esimerkiksi opettajakoulutuksessa juuri kerrota toiminta-alueittain järjestetystä opetuksesta tai siitä, millaisia oppilaita toi-opetuksessa opiskelee.
Opettajat tarvitsisivat lisää koulutusta ja tukea erilaisten oppilaiden kohtaamiseen ja vaativan erityisen tuen toteuttamiseen. Mielenkiintoista olisi myös tutkia, miten opettajat esimerkiksi vertailevat oppiaineittain ja toiminta-alueittain järjestetyn opetuksen eroavaisuuksia ja arkea, tai millaisena opettajan ja oppilaan suhde näyttäytyy toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa, jossa oppilas on usein hyvin riippuvainen opettajan ja muun henkilökunnan tuesta. Erityisen tärkeää olisi tutkia lisää toiminta-alueittaisessa opetuksessa opiskelevien oppilaiden omia näkökulmia ja mielipiteitä.
Pauliina Laamanen
Toiminta-alueittain opiskelevat oppilaat opettajien puheessa