Tutkimuksen taustatekijät
Liikunnan oppilasarviointi on tärkeä osa koululiikuntaa, sillä sen avulla voidaan seurata oppilaiden kehitystä ja varmistaa heidän osaamisensa. Tutkielmassani tarkastellaan liikunnan oppilasarviointia tutkimukseen osallistuneiden opettajien käsitysten ja arviointimenetelmien kautta. Liikunnan oppilasarviointi on kokenut viimeisten vuosikymmenten aikana murroksen, jolloin oppilasarvioinnin keskiöstä on poistettu fyysisten kunto mittausten hyödyntäminen osana arviointia. Vuosien saatossa liikunnan oppilasarvioinnin kriteerit ovat muuttuneet ja painottuvat enenevissä määrin psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn arviointiin, ja esimerkiksi suomalaisessa peruskoulussa liikunnan oppilasarviointia lähestytään liikunnallisten perustaitojen hallinnan, turvallisen ja asiallisen toiminnan sekä muiden huomioimisen piirteiden mukaisesti.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksessa tarkoituksena oli antaa liikuntaa opettaville luokanopettajille puheenvuoro ja päästää heidät kertomaan millaisia keinoja he hyödyntävät liikunnan oppilasarviointinsa muodostamisessa. Toisaalta tutkimuksen toinen tutkimuskysymys koskee opettajien käsityksiä liikunnanopetuksen arvioinnista, joten opettajat pääsivät myös pohtimaan miten he ymmärtävät liikunnan oppilasarvioinnin. Aineisto on kerätty etähaastatteluina hyödyntäen Zoom-alustaa ja analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen keskeiset tulokset
Tutkimuksen keskeiset tulokset kuvaavat liikunnan oppilasarviointia vaikeana työtehtävänä. Vaikeuden taustalta löytyi selittäviä tekijöitä, joita ovat muun muassa summatiivisten kokeiden puuttuminen, oppimisympäristön ja oppisisältöjen vaihtuvuus sekä resurssien puute. Opettajat ilmaisivat myös näkemyksensä nykymuotoisesta numeroarvioinnista. Numeroarviointia pidettiin hyvänä tapana ilmaista oppilaan osaaminen, joskin sanallisen arvioinnin avulla opettaja kykenee perustelemaan näkemyksensä selkeämmin. Oppilasarvioinnin keskeinen problematiikka onkin juuri tässä: sanallinen arviointi tuo jo valmiiksi kiireiseen opettajan arkeen lisätyötä, vaikka sen avulla pystyttäisiin ilmaisemaan perusteellisemmin oppilaan osaaminen. Päättöarvioinnissa numeroarvioinnin käyttäminen oli yksimielistä, koska päättöarvioinnin todistuksella haetaan jatko-opintoihin ja täten oppilaiden numerot ovat helpommin ja yksiselitteisemmin vertailtavissa keskenään.
Keskeisenä arvioinnin muotona käytettiin formatiivista arviointia, jota annetaan tämän tutkimuksen mukaan oppilaille aina opintojaksojen alusta loppuunsaakka. Formatiivinen arviointi näkyi suhteessa oppilaiden toimintaan kannustavana ja ohjaavana palautteena. Koska formatiivinen arviointi nähdään eräänlaisena kattokäsitteenä arvioinnin eri muodoille, tämän tutkimuksen mukaan opettajat käyttävät myös havainnointia ja oppilaiden itsearviointia oppilasarvioinnin muodostamisessa. Havainnointi toteutuu siten, että opettaja seuraa tunnilla tapahtuvia tilanteita, ja muodostaa johtopäätöksiä tilanteiden perusteella. Tyypillisesti opettajalla on käytössään joko muistivihko tai Wilma arviointinsa tukena, johon opettajat merkitsevät muistiin oppitunneilla tapahtuneita tilanteita. Opettajat ohjaavat oppilaita itsearviointiin niin oppituntien sisällä kuin opintojaksojen päätteeksi. Näin opettajat pyrkivät kehittämään oppilaiden ajattelun ja reflektion taitoja.
Joni Rasi
Luokanopettajat liikuntaa arvioimassa: Tutkielma siitä miten luokanopettajat käsittävät liikunnan oppilasarvioinnin sekä heidän käyttämät arviointimenetelmät