Tausta
Elämänkatsomustieto (ET) on uskonnon lisäksi toinen peruskoulun katsomusaineista. Elämänkatsomustieto on alun perin tarkoitettu uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille, mutta nykypäivänä opetusryhmissä on runsaasti myös niin sanottuihin vähemmistöuskontokuntiin kuuluvia oppilaita. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluville oppilaille ET:n ovi on suljettu.
Elämänkatsomustieto on ollut olemassa pian neljä vuosikymmentä, vuodesta 1985 saakka. Sen lähtökohdat ovat vuoden 1923 uskonnonvapauslaissa, joka pyrki vapauttamaan kirkkoon kuulumattomat uskonnon opetuksesta ja loi heille kansakouluun oman oppiaineen, uskonnonhistorian ja siveysopin (myöh. uskontojen historia ja siveysoppi). Oppiaine oli kuitenkin kristillisesti painottunut, eikä sen opetus tavoittanut kuin pienen vähemmistön siihen oikeutetuista oppilaista. Moni kirkkoon kuulumaton ei koskaan edes saanut tietää kyseisen oppiaineen olemassaolosta, saati omasta oikeudestaan sen opetukseen.
ET:n perustaminen paransi tilannetta, ja viimeisimpien tilastojen mukaan vuonna 2018 jopa 8,5 % kaikista alakoululaisista opiskeli elämänkatsomustietoa. Samalla kun evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä ja (evlut-)uskonnon oppilasmäärä on laskenut, elämänkatsomustiedon oppilasmäärä on ollut tasaisessa kasvussa. Vaikka katsomusopetuksen kenttä elää ja muuntuu, ei tilastoissa ole enää vuoden 2018 jälkeen eritelty oppilaiden katsomusainevalintoja. Ajantasaista tietoa opetuksen järjestämisen ja kehittämisen tueksi ei siis ainakaan toistaiseksi ole saatavilla. On kuitenkin tarpeen kehittää katsomusopetusta ja huolehtia siitä, että kaikilla oppilailla on pääsy laadukkaaseen katsomusopetukseen.
ET:n oppiainetta on läpi sen olemassaolon leimannut marginaalisen ja vaikeasti hahmotettavan oppiaineen maine. Elämänkatsomustietoa on myös tutkittu huomattavasti vähemmän kuin uskontoa. Kunnollisia oppimateriaaleja ei juuri ollut varsinkaan oppiaineen varhaisempina aikoina. Nykyään oppiaine on jo tutumpi, ja oppimateriaalejakin alkaa olla saatavilla. Aineenopettajan kelpoisuuden suorittaneita opettajia on yhä enemmän myös alakouluissa. Silti ET on yhä monelle opettajalle vieras.
Tutkimuskysymykset
Halusin selvittää opettajien kokemuksia elämänkatsomustiedon opetuksen käytännöistä ja opetusryhmistä, omasta ET-opettajuudestaan, ET:n opetussuunnitelmasta sekä elämänkatsomustiedosta alakoulun oppiaineena nyt ja tulevaisuudessa. Olen tutkinut aihetta perehtymällä tutkimuskirjallisuuteen sekä haastattelemalla seitsemää opettajaa.
Tutkimuksen toteutus
Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto hankittiin haastattelemalla seitsemää eri puolilla Suomea työskentelevää elämänkatsomustietoa opettavaa luokanopettajaa. Tutkimukseen ei osallistunut yhtäkään maaseudulla tai pienessä kyläkoulussa työskentelevää opettajaa, joten kaupunkilaisuus painottuu tutkimuksessa. Puolistrukturoitu teemahaastattelu eteni kolmen ennalta määrittämäni teeman mukaisesti. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimus ei pyri yleistettävyyteen, vaan tavoitteena on ymmärtää syvällisesti haastateltujen opettajien kuvaamia kokemuksia ja käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä.
Tulokset
Tutkimuksen perusteella opettajat näkevät työssään elämänkatsomustiedon oppilasmäärän kasvun, ja opetusryhmät ovat pääosin monin tavoin heterogeenisiä. Opetusta hankaloittavat muun muassa oppimateriaalien hankala saatavuus tai heikko laatu sekä opettajien epävarmuus omasta aineenhallinnasta. Opettajat eivät kokeneet saaneensa koulutuksessaan riittäviä valmiuksia ET:n opettamiseen, ja soveltuvaa oppimateriaalia koottiin ja jopa tuotettiin itse.
Opettajien suhde oppiaineen opetussuunnitelman perusteisiin on osin ristiriitainen: jotkut oppiaineen sisältöalueet ja tavoitteet ovat selkeämmin rajattuja ja helpommin konkretisoitavissa opetukseen kuin toiset, korkealentoisesti muotoillut tavoitteet.
Haastatellut opettajat kokevat elämänkatsomustiedon tärkeänä, joskin aliarvostettuna oppiaineena, jonka opettaminen on mieluisaa. ET:n ydintehtävänä oli antaa aikaa ja tilaa pohdiskelulle ja keskustelulle sekä oman itsetuntemuksen syventämiselle. Opettajien keskuudessa ET haluttaisiin sallia kaikille oppilaille. Mahdollinen yhteinen katsomusaine herättää varovaista kiinnostusta, mutta myös huolta uskonnon painottumisesta ET:n sisältöjen kustannuksella.
Maaseudulla tai pienessä kyläkoulussa työskentelevien opettajien kokemukset jäivät tutkimuksen ulkopuolelle, sillä kaikki tutkimukseen osallistuneet opettajat työskentelivät kaupungeissa. ET:n oppilasmääristä voidaan havaita, että oppiaine on voimakkaasti painottunut Etelä-Suomeen ja kaupunkeihin. Myös maaseudun ja pienten ET-ryhmien koulujen opettajien näkemyksiä olisi tarpeellista kartoittaa.
Aida Zakik
”Opettaako elämänkatsomustietoo sellaset opettajat, jotka kokevat sen tärkeeksi ja mielekkääksi oppiaineeksi ja pystyy sitä opetussuunnitelmaa toteuttamaan” – Opettajien kokemuksia alakoulun elämänkatsomustiedon oppiaineesta ja sen opettamisesta