Tutkimuksen taustaa
Lapset hakevat säännöllisesti riskejä leikkiessään ja nauttivat fyysisistä haasteista, kuten kiipeämisestä ja korkealta hyppäämisestä. Turvallisuussäännöt voivat kuitenkin rajoittaa lasten riskinottokokemuksia varhaiskasvatuksessa, sillä sääntöjen mukainen ja kontrolloitu yhteiskunta turvallisuushuolineen on vähentänyt lasten mahdollisuuksia leikkiä riskialttiita leikkejä, kuten puissa kiipeämistä ja pää alaspäin roikkumista.
Aikuisen rooli on tärkeä siinä, kuinka paljon lapsille sallitaan riskiottomahdollisuuksia. Jotta lapset oppivat pitämään itsensä turvassa, heille tulee sallia riskienottaminen ja riskileikit. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset jätetään yksin leikkimään valvomatta vaan että annetaan lapsille mahdollisuus yrittää ja erehtyä ilman, että aikuinen puuttuu neuvoillaan joka asiaan.
Tutkimuksen toteutus
Itse asun Pohjois- Amerikassa ja olen useamman vuoden työskennellyt täällä varhaiskasvatuksen parissa. Olen täällä työskennellessäni huomioinut, että lasten ulkoleikkejä rajoitetaan melko paljon siinä pelossa, että lapsille sattuisi onnettomuuksia ja että vanhemmat saattaisivat haastaa henkilökunnan oikeuteen tapaturmien sattuessa. Omaa työskentelyäni varhaiskasvattajana tämä työntekijöiden pelko sekä lasten rajoittaminen ovat mietityttäneet melkoisesti, sillä oma suhtautuminen lasten kiipeilyleikkeihin tai rajuihin leikkeihin on paljon sallivampaa. Riskileikistä täällä myös keskustellaan ja tiedostetaan sen tärkeys, mutta käytäntö rajoituksineen on kuitenkin arkipäivää. Tästä syystä lähdin tässä tutkimuksessani etsimään vastauksia siihen, miten 4–5-vuotiaat lapset kokevat riskileikin sekä mieluisat leikit suomalaisessa varhaiskasvatuksen metsätoiminnassa. Tutkimuksessani pyrin kuvaamaan suomalaisten lasten kertomuksien kautta, miten lapset kokevat riskileikit sekä mieluisat leikit metsätoiminnassa sekä mitkä leikit lapset ymmärtävät kielletyiksi leikeiksi ja mitä sääntöjä leikkeihin liittyy. Analysoin lasten videoituja haastatteluja temaattisen analyysin avulla hyödyntäen myös pienten kertomusten käsitettä.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkielmassani metsässä tapahtuvista riskileikeistä leikit korkeilla paikoilla sekä puissa että kallioilla kiipeily olivat lasten mielestä mieluisimpia leikkejä, mutta nämä leikit he kokivat myös osittain vaarallisiksi leikeiksi. Lapsilla oli selkeä ymmärrys kiipeilyleikkien ja vauhdikkaiden leikkien vaarallisuudesta. Lapset kykenivät tunnistamaan vahingoittumisen, loukkaantumisen ja kivun mahdollisuuden riskileikkejä leikittäessä. Mielikuvitusleikit sekä roolileikit olivat myös suosittuja leikkejä metsässä. Metsän elementit, kuten puut, kalliot ja luonnonmateriaalit, muuntautuivat surffilaudoiksi, juniksi sekä kotileikin alueiksi. Majaleikeissä leikittiin eläinperhekotileikkejä. Kertomuksissa yhteisistä säännöistä metsässä lapset kertoivat keppileikkeihin sekä kiipeilyyn ja juoksuleikkeihin liittyvistä säännöistä. Tulkitsin lasten ymmärtävän sääntöihin liittyvän turvallisuuden tavoittelun sekä myös metsän ja luonnon suojelemisen. Psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön säännöt tulivat myös esille lasten kertomuksissa leikin ulkopuolelle jättämisen ja mukaan ottamisen sääntöinä. Tutkimukseni vahvistaa aiemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja siitä, että lapset nauttivat riskileikeistä ja ymmärtävät riskileikkien vaarat. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää sosiaalisten riskien ottamista lasten leikeissä. Minkälaisia keinoja lapset käyttävät, kun esimerkiksi yrittävät päästä mukaan jo alkaneeseen leikkiin, minkälaisia riskejä he ottavat silloin niin sosiaalisesti kuin psyykkisestikin. Mielenkiintoista olisi myös verrata amerikkalaisten ja suomalaisten käsityksiä riskileikistä. Toivon että graduni herättäisi keskustelua riskileikkien sallimisesta varhaiskasvatuksessa sekä ymmärrystä riskileikkien tärkeydestä.
Satu Soininen
Lasten kokemuksia ja näkemyksiä riskileikistä metsäpäiväkodissa