”ADHD ei ole este millekkään, ei edes opettajuudelle” – ADHD opettajuuden voimavarana

1.    Tutkielman aihe

Pro gradu tutkielmani aiheena oli ADHD ja opettajuus. Tutkielmassa siis tutkittiin ADHD- diagnoosin omaavien opettajien subjektiivisia kokemuksia omasta opettajuudestaan ja siihen liittyvistä teemoista, sekä ADHD- diagnoosin vaikutuksia opettajan työssä. Aiheeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden perusteella tuli selväksi, että ADHD teemaan liittyen tutkitaan diagnoosiin liitettyjä haittoja, niihin vaikuttamista sekä mahdollisia vahvuuksia.

2.    Tutkimukseni inspiraation lähde

Havaintojeni mukaan opettajana toimimiseen ja ADHD- diagnoosiin liittyvä tutkimus on hyvin vähäistä, vaikka opettajistakin löytyy varmasti henkilöitä, jotka omaavat ADHD- diagnoosin. Tutkielman tarkoituksena oli pyrkiä vaikuttamaan opettajiin monesti liitettyihin stereotypioihin, kuten entisaikaan vallalla olleeseen ”kansankynttilä” ajattelutapaan, joka ei mielestäni edelleenkään ole täysin hävinnyt julkisesta diskurssista. Opettajat ovat kuitenkin tavallisia ihmisiä, vaikka heihin kohdistuu usein paljon ennakko-oletuksia ympäröivästä yhteiskunnasta. Täten koin, että aihetta on tärkeää tutkia.

3.    Tutkielman keskeiset tulokset

Tutkielman tulosten mukaan opettajuuden kokemukset haastateltavilla olivat samankaltaisia, kuin aiemmassa opettajuutta koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielmassa saatiin selville ADHD- diagnoosista opettajuudelle ja opettajan työlle koituvia haasteita sekä niihin vaikuttamisen tapoja. Opettajat nostivat haastatteluissa esiin myös monia vahvuuksia.

Opettajuuden osalta keskeisiä teemoja niin tutkimuskirjallisuudessa kuin haastateltavillani oli inhimillisyys, oppilaan kohtaaminen, oma ammatillinen kehittyminen, opettajan työn ja opettajuuden vahva yhteys persoonalliseen toiminnan tapaan sekä kokonaisvaltainen kasvattaminen ja ohjaaminen.

ADHD- diagnoosiin liittyen esiin nousi haasteita eniten uupumukseen tai työssä jaksamiseen liittyen, sillä ADHD- diagnoosista johtuvista syistä voi syntyä lisäkuormitusta työn aiheuttaman kuormituksen lisäksi, esimerkiksi tehokkaan ja pitkäkestoisen tauottoman työtahdin kautta. Muut esiin tulleet haasteet olivat varsin yksilökohtaisia, joka johtuu muun muassa ADHD- diagnoosiin liittyvän oirekirjon laajuudesta ja vaihtelevuudesta yksilöiden välillä. Haastatteluissa haasteiden osalta nousi esiin muun muassa ajalliseen optimismiin, työnteon rajaamiseen ja muistamiseen liittyviä asioita. Keskeisenä teemana haasteiden osalta oli kuitenkin se tutkimuskirjallisuudessakin esitelty teema, jonka mukaan aikuiset voivat usein kompensoida tai muuten vaikuttaa omien haasteidensa vaikuttavuuteen erilaisilla keinoilla.

Tässä tutkielmassa haasteiden helpottamiseen tai lieventämiseen liittyvät keinot olivat haastateltavilla hyvin yksilökohtaisia. Suurimmassa osassa haastatteluita lääkitys nousi kuitenkin esiin haastateltavan opettajan puheista siten, että sillä voitiin katsoa olevan merkitystä opettajan haasteiden lieventämisessä. Toisaalta ajanhallinnallisia haasteita helpotettiin muun muassa tarkalla kalenterin käytöllä ja muistilapuilla, rutinoituneilla toimintatavoilla, omien voimavarojen tarkalla seurannalla, riittävällä unella sekä etsimällä juuri itselleen sopiva työtehtävä ja työpaikka opettajuuden saralla.

Lisäksi selvitettiin ADHD- diagnoosiin liitettävissä olevia vahvuuksia. Haastatteluiden perusteella keskeisimpinä vahvuuksina koettiin muun muassa luovuus ja idearikkaus, tehokas työtahti, into ja uteliaisuus uusia asioita kohtaan, inhimillisyys ja oppilaan mahdollisten haasteiden ymmärrys. Erityisesti oppilaan mahdollisten haasteiden ymmärrys korostui opettajien puheista esimerkiksi niin, että opettajat olivat löytäneet hyvän yhteyden oppilaaseen, jonka käytöksen muut opettajat kokivat haastavana. Tämä liittyy siihen, että opettajan oman kokemusasiantuntijuuden kautta hänen on helppo asettua oppilaan asemaan.  Toisaalta myös vahvuuksissa vallitsi edelleen aiheelle tyypillinen yksilökohtaisuus, jonka vuoksi myös samoja vahvuuksia saatettiin kokea hieman eri tavoin tai eri tilanteissa haastateltujen opettajien kesken.

Lopuksi voidaan todeta, että haastateltujen opettajien puheessa korostui vahvuusajattelu. Haastatteluiden perusteella on havaittavissa, että opettajat puhuivat enemmän siitä, miten he saavat hyödynnettyä omia piirteitään positiivisessa mielessä tehdessään työtänsä, kuin ADHD:n mukanaan tuomista haasteista. ADHD vaikuttaa opettajan työn tekoon, mutta se ei tarkoita sitä, että opettaja olisi vaikeuksissa työssään ADHD: sta johtuen. Olennaista on keskittyä hyvään, pyrkiä löytämään omat vahvuutensa ja hyödyntää niitä opettajuudessaan. Erään haastateltavan sanoin, ”ADHD ei ole este millekään, ei edes opettajuudelle”.

 

Panu Paasio

”ADHD ei ole este millekään, ei edes opettajuudelle” ADHD diagnoosin omaavien opettajien kokemuksia opettajuudestaan ja ammatillisesta identiteetistään sekä ADHD:n vaikutuksista opettajan työssä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *