Tutkimuksen taustaa
Nykymaailma on tulvillaan erilaisia ärsykkeitä ja digitalisaatio kiihtyy kiihtymistään. Samalla lasten hyvinvoinnin ja oppimistulosten tunnistetaan heikentyneen. Myös lasten ylivilkkaus-, keskittymiskyvyn- ja sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöitä koskevien diagnoosien määrä on kasvanut eikä kasvun syynä nähdä ainoastaan häiriöiden tunnistamisen lisääntymistä. Täten katse kääntyy siihen ympäristöön kuten älylaiteviidakkoon, jossa lapset tänä päivänä kasvavat ja elävät.
Tietoisuustaitojen harjoittelussa havainnoidaan tarkkaavaisesti omia ajatuksia, tuntemuksia tai ympäristöä sekä tehdään keskittymiskykyä vahvistavia harjoituksia. Tietoisuustaitojen harjoittaminen liittyy kiinteästi tunnetaitojen, kuten tunteiden tunnistamisen ja säätelytaitojen harjoitteluun. Tietoisuustaitoja koskeva tutkimus on ollut valtaisassa nousussa, mutta tutkimuksessa on tunnistettu aukko liittyen alakouluikäisten lasten omia kokemuksia harjoittelusta selvittävään tutkimukseen. Täten näen tämän tutkimuksen tärkeänä, sillä tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia kokemuksia ensimmäisen luokan oppilaille muodostuu kahdeksasta tietoisuus- ja tunnetaito-opetushetkestä. Lisäksi näkökulman laajentamiseksi tavoitteena oli selvittää, millaisia näkemyksiä huoltajilla on tietoisuus- ja tunnetaito-opetuksen tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen aineisto tuotettiin laadullisin menetelmin haastattelemalla oppilaita sekä opetusjakson puolivälissä että opetusjakson lopussa. Huoltajia haastateltiin opetusjakson päättymisen jälkeen. Oppilaiden ja huoltajien haastatteluaineistot analysoitiin omina kokonaisuuksinaan ja molemmissa analyyseissä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysin perusteella muodostuivat tutkimuksen tuloksia kuvaavat luokat.
Tulokset ja pohdintaa
Oppilaat liittivät kokemuksiinsa tietoisuus- ja tunnetaito-opetushetkistä myönteisiä tuntemuksia sekä kuvasivat kokeneensa hetket rauhoittavina. Oppilaat kertoivat myös kokemuksiaan harjoitteiden aikana tuntemistaan kehon tuntemuksistaan. Lisäksi oppilaiden kokemuksissa oli viitteitä tunnetaitojen, etenkin tunteiden tunnistamisen taidon sekä säätelytaitojen omaksumisesta. Huoltajat näkivät tietoisuus- ja tunnetaito-opetuksen laaja-alaisesti tarpeellisena sekä hyödyllisenä heidän uskoessaan, että opetuksesta voi seurata hyötyjä niin lapsen omaan hyvinvointiin ja koulunkäyntiin kuin sosiaalisiin suhteisiin ja luokan työrauhaan. He näkivät etenkin digitalisaation ja maailman muuttumisen aiheuttavan tarpeita tietoisuus- ja tunnetaito-opetukselle sekä näkivät tällaisen opetuksen tarpeellisena pienestä pitäen. Edelleen huoltajat näkivät viitteitä harjoiteltujen taitojen heijastumisesta kotiin.
Tämän tutkimuksen tulokset aikaisemman tutkimuksen rinnalla osoittavat, että tietoisuus- ja tunnetaito-opetus nähdään tarpeellisena sekä tervetulleena kouluun, ja sen nähdään toimivan välineenä oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tätä tutkimustietoa hyödyntämällä voidaan levittää tietoisuutta tällaisten taitojen opettamisen monenlaisesta hyödyllisyydestä tämän päivän koulumaailmassa sekä lisätä mahdollisesti hyvinvointia ajassa, jossa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tiedetään heikentyneen. Tutkimuksen erityisenä hyötynä on vahvistus siitä, että myös pienet lapset pystyvät kertomaan monista näkökulmista kokemuksistaan, jolloin heiltä on tärkeää kysyä tutkimuksessa. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista kysyä opettajilta, miten he ovat harjoittaneet kyseisiä taitoja koulussa, millaisia vaikutuksia he ovat havainneet luokassaan ja oppilaissaan sekä, mitä opetus on antanut heille itselleen.
Sini Panula
Tapaustutkimus ensimmäisen luokan oppilaiden kokemuksista ja huoltajien näkemyksistä tietoisuus- ja tunnetaito-opetuksesta