Tutkielman taustaa
Lähes jokainen Suomessa asuva lapsi ja nuori käy läpi koulujärjestelmän. Tie koulun läpi käy osalta ilman suurempia vaikeuksia tai haasteita. Kuitenkin osalle koulupolku muodostuu rosoisemmaksi, jolloin koulun kontekstissa oppilaalla aletaan tunnistamaan niin kutsuttuja erityisiä tarpeita. Erityisten tarpeiden taustalla havaitaan usein erilaisia häiriöitä, kuten laskemiskyvyn häiriö, uhmakkuushäiriö tai tunne-elämän häiriö. Koulussa koetut haasteet selittyvät tällä tavoin lapsen ja nuoren sisäisinä ongelmina ja puutteina, jolloin myös haasteiden korjaamiseen ja ratkaisemiseen pyritään lähtökohtaisesti esimerkiksi yksilön taitoja kehittämällä.
Koulun rooli suhteessa haasteiden syntyyn ja niiden ilmenemiseen jääkin usein tunnistamatta ja keskustelun ulkopuolelle. Olisi kuitenkin huomionarvoista muistaa, että toiminta, jossa osa oppilaista tunnistetaan erityistä tukea tarvitseviksi, on koulujärjestelmän ja laajemmin yhteiskunnan sisällä syntynyt ja vahvistunut tapa selittää asioita tällä tapaa.
Tutkielman tavoitteet ja toteutus
Pro gradu -tutkielmassani pyrin haastamaan ja kyseenalaistamaan niitä totuttuja tapoja, joissa lapsi ja nuori näyttäytyy toistuvasti koulussa ilmenevien häiriöiden ja säröjen alkulähteenä. Valitsin tarkemman tarkastelun kohteeksi kurssimateriaalia Helsingin yliopiston erityispedagogiikan aineopintojen kurssilla Käyttäytymisen haasteet. Purin ja perkasin tuottamaani aineistoa diskursiivisesti. Diskursiivisessa lähestymistavassa tieto näyttäytyy todellisuutta tuottavana, jolloin se myös asettaa sekä ehtoja että vapauksia ajattelemisen ja olemisen tavoille. Muodostin kaksi tutkimuskysymystä, joista ensimmäisessä kysyin, millaiseksi ilmiöksi häiriö rakentuu kurssimateriaalissa ja toisessa pyrin selvittämään, millaisia odotuksia materiaali mahdollisesti asettaa sitä lukevalle opiskelijalle.
Tutkimustulokset ja pohdintaa
Tuloksissa esiintyi oletukseni mukaisesti yksilökeskeisiä näkökulmia, joissa oppilas näyttäytyy häiriöisenä, tukea ja apua tarvitsevana yksilönä. Toisaalta materiaalissa ilmeni myös kyseistä näkökulmaa haastavia puheenvuoroja, joissa häiriöpuhe esitettiin länsimaalaisen kulttuurin tuotteena, jossa lääketieteellinen ja psykologinen kieli sekä ymmärtämisen tavat dominoivat. Odotusten osalta materiaali rakensi aikuisille ja asiantuntijoille ensisijaisen aseman häiriön määrittelyssä sekä ymmärtämisessä sulkien lapset ja nuoret keskustelujen ja tietämisen ulkopuolelle.
Kurssimateriaali toimii yhtenä ikkunana erityisopetuksen ja -pedagogiikan maailmaan. Koin tästä syystä merkitykselliseksi perehtyä yhteen näistä kokonaisuuksista ja pohtia sen tuottamia mahdollisia seurauksia niin oppilaille kuin opettajille. Tieteellisen tiedon haastaminen ja kyseenalaistaminen voi olla haastavaa varsinkin silloin, kun tietyt ymmärtämisen tavat ovat saavuttaneet ensisijaisen aseman. Koulujärjestelmän ympärille voidaan tunnistaa kietoutuneen lääketiede ja psykologia, joiden näkökulmasta asiat näyttäytyvät tietynlaisina. Omassa tutkielmassani halusin tuoda keskusteluun mukaan myös yhteiskunnallisemman kielen ja tällä tavoin tehdä näkyväksi esimerkiksi koulujärjestelmässä ilmenevät piiloagendat, jotka omalta osaltaan selittävät sitä, miksi tietyt olemisen ja ajattelun tavat esitetään erityisinä tai häiriöinä.
Elina Väänänen
Erityispedagogiikka häiriön rakentajana – Erityispedagogiikan diskursiivinen tarkastelu yliopiston kurssimateriaaleissa