Pro gradu- tutkielmassani tutkin nokkosen varrella värjäämistä, sekä siitä saatujen sävyjen värinkestoa. Kestävä kehitys ja kiertotalouden tavoitteet ovat tärkeässä osassa jotta maapallo säilyttäisi kantokykynsä. Ympäristölle ja ihmisille haitallisten väriaineiden korvaajaksi täytyy kehitellä vähemmän myrkyllisiä väriaineita. Tutkimukseni liittyy osana Biocolour- tutkimushankkeeseen, jonka tarkoituksena on koota luonnonväriaineiden paletti. Nokkosella värjäämisestä löytyy vähänlaisesti tutkimusta, joten tutkimukseni antaa uutta tietoa värjäämisestä ja saatujen värisävyjen värinkestosta.
Tutkimuksen toteutus
Nokkosen varresta saatiin värilientä kahdella eri tavalla. Toisen väriliemen valmisti väitöskirjatutkija Samica Sadik, joka sai väriliemen nokkosen varresta kuituprosessoinnin sivutuotteena. Toisen väriliemen valmistin itse keittämällä nokkosen varsia. Vertailin myös näiden väriliemien eroja värjäytyvyydessä ja värinkestossa.
Tutkimuksessani värjättävinä kankaina käytettiin puuvillaa, bambuviskoosia ja merinovillaa. Luonnonväriaineet tarvitsevat apuaineita, eli puretteita kiinnittyäkseen kuituihin. Puretteina käytin alunaa, rautaa, luonnon omaa tanniinia, sekä synteettistä tanniinia ja vertailin näiden vaikutusta värisävyihin, sekä värinkestoon.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksessa saatiin selville, että nokkosen varsi tuottaa rusehtavia ja hieman harmaan vihertäviä värisävyjä. Värit tarttuivat hyvin valikoituihin testikankaisiin ja saadut värit olivat värinkestoltaan hyviä. Värinkestotestien onnistuminen on tärkeää, jotta kuluttaja käyttäisi tekstiileitä mahdollisimman pitkään, eivätkä ne päätyisi jätevuoren täytteeksi.
Tummimmat sävyt saatiin villakankaisiin luonnon tanniinilla puretettaessa, kun taas vaaleimmat sävyt tulivat alunalla puretettaessa puuvillakangasta ja bambuviskoosia. Vertailun vuoksi värjäsin kankaita myös ilman pureteaineita. Näihin kankaisiin väri tarttui kaikista huonoiten, joten pureteaineet ovat tarpeen, jos halutaan saada tummempia sävyjä.
Molemmilla väriliemillä saavutettiin melko samat värisävyt ja värinkestot. Sadikin väriliemi olisi siten ekologisempi ja kestävän kehityksen mukainen, koska väriliemi oli kuituprosessoinnin jätelientä eikä värjäykseen varta vasten tehtyä.
Ideoita jatkotutkimukseen
Koska nokkosesta saadaan myös kuitua, olisi mielenkiintoista värjätä nokkoskuidusta tehtyä kangasta. Tällöin nokkonen saataisiin käytettyä kokonaisuudessaan. Toisaalta myös erilaisten tekokuitujen värjäämistä tulisi tutkia, koska luonnonkuidutkaan eivät aina ole kaikkein ympäristöystävällisimpiä. Myös erilaisten luonnonpuretteiden käyttöä olisi tärkeä tutkia, jotta värjäysprosessi olisi mahdollisimman luonnonmukainen. Esimerkiksi nokkosta voidaan käyttää myös pureteaineena.
Taru Kauranen
Nokkosen varrella värjäys – varresta saatavat värit ja niiden värinkesto