Tausta
Vuonna 2021 tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun yleinen oppivelvollisuus säädettiin Suomessa ensimmäistä kertaa. Lain myötä lähes jokainen suomalainen tuli velvolliseksi käymään koulua vähintään kuuden vuoden ajan. Tällä on ollut merkittäviä seurauksia, joihin kuuluvat muun muassa toimiva kansalaisyhteiskunta, koko kansan luku- ja kirjoitustaito sekä tasa-arvon lisääntyminen.
Nykyään itsestäänselvyytenä näyttäytyvä oppivelvollisuus ei kuitenkaan säätämisensä aikaan ollut sitä. Tie lain säätämiseen oli vuosikymmeniä pitkä ja haasteita täynnä. Ennen Suomen itsenäistymistä isäntämaanamme toiminut Venäjä ei antanut lupaa säätää oppivelvollisuutta, vaan kaatoi kaikki yritykset sen aikaansaamiseksi. Koko poliittinen kenttä Suomessa oli tuolloin oppivelvollisuuden puolella. Kun säätäminen lopulta olisi itsenäistymisen myötä tullut mahdolliseksi, oli edellä mainittu yhtenäisyys mennyttä. Keskusteluita käytiin eduskunnassa sisällissodan tulehduttamassa ilmapiirissä, jossa kansanedustajat olivat jakautuneet toisiinsa epäluuloisesti suhtautuviin leireihin. Tämä johti siihen, ettei laki vuosikymmeniä kestäneen kamppailun sekä valtavien yhteiskunnallisten muutosten jälkeen enää saanut suurta osaa kansanedustajista taakseen.
Tapahtumat lain taustalla herättivät kiinnostukseni, ja mietin, miten oli mahdollista, että kaikista vaikeuksista huolimatta oppivelvollisuuslaki meni eduskunnassa läpi. Perehdyin aiheesta laadittuun kirjallisuuteen sekä eduskunnan arkistoista löytyviin pöytäkirjoihin. Kävi ilmi, että lain takana oli työskennellyt omistautuneesti lähes 30 vuoden ajan eräs merkittävä henkilö. Halusin selvittää, kuka hän oli ja millainen vaikutus hänen toiminnallaan oli mahdollisesti ollut.
Kasvatustieteilijä ja kansanedustaja Mikael Soininen (1860—1924) teki merkittävän uran kasvatuksen ja koulutuksen kentällä, ja hänen tärkeimpänä saavutuksenaan pidetäänkin oppivelvollisuutta. Tutkimukset ovat toistuvasti nostaneet esille, kuinka merkittävässä osassa Soininen oli oppivelvollisuuslain suhteen. Kuitenkaan tarkempaa analyysia siitä, millä tavoin hän käytännössä vaikutti, ei ollut.
Tutkimuksen toteutus
Päädyin esittämään tutkielmassani, että yksi syy lain läpimenolla olivat diskurssit, joita Mikael Soinisen puheessa esiintyi oppivelvollisuudesta. Toisin sanoen tutkin, miten Soininen puhui oppivelvollisuudesta ja millaisia asioista hän siihen liitti. Koska Soinista pidettiin aikalaisten keskuudessa oppivelvollisuuden parhaimpana asiantuntijana, oli oletettavaa, että hänen sanomisillaan oli merkittävää painoarvoa.
Tutkimusmenetelmäksi valitsin kriittisen diskurssintutkimuksen, sillä siinä tutkitaan vallan ja kielenkäytön yhteyttä. Apuna analyysissa käytin Pynnösen (2013) kolmivaiheista diskurssianalyysin mallia. Perehdyin huolellisesti pöytäkirjoista löytyviin lain käsittelykeskusteluihin, ja keräsin seasta erilleen Soinisen pitämät puheenvuorot. Tämän jälkeen analysoin puheenvuorot tarkasti.
Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset
Analyysini perusteella puheenvuoroista löytyi neljä erilaista diskurssia. Näitä olivat suojan diskurssi, edistyksen diskurssi, väistämättömyyden diskurssi sekä holhoamisen diskurssi. Oppivelvollisuus näyttäytyi diskurssien valossa yhteiskunnallisilta uhilta suojaavana, Suomen asemaa edistävänä, luonnonilmiön lailla pysäyttämättömästi tapahtuvana asiana sekä eliitin velvollisuutena rahvasta kohtaan. Holhoamisen diskurssia lukuun ottamatta diskurssit olivat vahvoja, mikä näkyi esimerkiksi siinä, miten ne tukahduttivat tehokkaasti oppivelvollisuuden vastustusta sekä keskustelua oppivelvollisuuden vaihtoehtoisista toteutustavoista. Diskurssien esiintyminen painottui ensimmäisen ja toisen käsittelykeskustelun puheenvuoroihin. Diskurssit myös kärjistyivät, mitä pidemmälle lain käsittely eteni. Lain läpimenon kannalta merkittävänä näyttäytyi tämän tutkielman valossa suojan ja edistyksen diskurssien luomat kaksi vastakkaista representaatiota tulevaisuuden Suomesta. Esittämällä oppivelvollisuuden elinvoimaisuuteen, kehitykseen, sivistykseen sekä länsimaisuuteen kuuluvana piirteenä, sai lain säätäminen lisää painoarvoa.
Tutkielman löydökset täydentävät osaltaan suomalaisen kasvatushistorian kaanonia tarjoamalla tarkemman kuvan siitä, miten Suomen ensimmäinen oppivelvollisuuslaki saatiin ajettua läpi sekä millainen rooli Mikael Soinisella oli lain läpimenon kannalta.
Ella Kaartinen
Oppivelvollisuusdiskurssit Mikael Soinisen täysistuntopuheenvuoroissa vuonna 1920