Olen gradussani tutkinut 6. -luokkalaisten kirjoitettujen viestien kielellistä vaihtelua, eli variaatiota. Erityisesti olen tutkinut yleiskieltä ja puhekieltä, jotka luokittelen tutkimuksessani rekistereiksi. Rekisterit ovat tilanteissa käytettävää kieltä, jossa on odotuksenmukaista kirjoittaa tai puhua tietyllä tavalla. Rekistereiksi voidaan nähdä esimerkiksi uutisissa ja saduissa käytettävä kieli, mutta myös esimerkiksi asiakaspalvelukieli tai lähimmäisten kanssa puhuttu kieli. Yleiskieli ja puhekieli ovat suomen kielessä rekistereitä, joita voidaan käyttää erilaisissa tilanteissa.
Aineisto hankittiin pääkaupunkiseutulaisesta koulusta. Tutkimukseen osallistuneita oli 17. Analyysi toteutettiin lingvistisellä tekstintutkimuksella, joka pyrkii selvittämään sitä minkälaista käytetty kieli on ja kuinka kieltä käytetään erilaisissa teksteissä. 6. -luokkalaisia pyydettiin kirjoittamaan kaksi viestiä, joista toinen oli osoitettu opettajalle ja toinen hyvälle koulukaverille. Viestit pyydettiin mahduttamaan yhdelle sivulle. Oppilaat kirjoittivat tekstit tekstinkäsittelyohjelmalla, josta oli poistettu oikeinkirjoituksen tarkistaminen. Oppilailta pyydettiin myös erikseen tiedot heidän sukupuolestaan ja suomen kielen oppimäärästään.
Aineistossa on ollut apuna alkuun Mia Halosen (2009) tutkimuksen puhekielisten muoto- ja sanastopiirteiden taulukko, jota täydensin analyysin edetessä. Lopullisessa taulukossa on 19 puhekielen muoto- ja sanastopiirrettä. Sanasto- ja muotopiirteet puhekielessä tarkoittavat yleiskielestä poikkeavia äännemuotoja, kirjoitusmuotoja sekä erilaista sanastoa. Yleisiä puhekielisiä piirteitä ovat esimerkiksi persoonapronominin minä lyhentyminen muotoon mä, ja persoonamuodossa taipuvan olen verbin lyhentyminen muotoon oon.
Tutkimuksen toteuttamisen ajatuksena oli, että viestit erilaisille vastaanottajille toisivat ilmi kielellistä vaihtelua yleis- ja puhekielessä. Analyysissa kirjoitetuista teksteistä löytyikin yleiskielen lisäksi puhekielistä vaihtelua. Aineistossa oppilaat kirjoittivat molemmat viestinsä suurimmaksi osaksi yleiskielisesti, mutta eroja löytyi rekisterien käytössä. Käytön suhteen jaoin aineiston kahteen luokkaan:
1. yleiskielisempi viesti opettajalle ja puhekielisempi viesti koulukaverille
2. yleiskielisemmät viestit opettajalle ja koulukaverille.
Ensimmäiseen kategoriaan kuuluu 5 tekstiparia ja loput 12 tekstiparia kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa puhekielistä rekisteriä on käytetty taajaan viestissä koulukaverille. Yleisesti puhekielen muotopiirteiden lisäksi analysoin tästä kategoriasta tarkemmin possessiivisuffiksia (omistusliite, esim. minun autoni, mun auto), slangia ja puhekielistä sanastoa, suunnitteluilmauksia (mm. niinku, siis, tai) tervehdyssanojen variaatiota ja persoonapronominien variaatiota. Toisessa kategoriassa ilmeni vain muutamia puhekielisen rekisterin elementtejä, joista tarkemmin analysoin tervehdyssanojen variaatiota.
Tutkimus osoittaa, että kielellistä vaihtelua ilmenee teksteissä. Pääosin tekstit on kirjoitettu yleiskielisen rekisterin mukaisesti. Puhekieliset viestit kaverille olivat tässä tutkimuksessa erityisen puhekielisiä, verrattaessa saman kirjoittajan kirjoittamaan viestiin opettajalle, joka oli taas yleiskielisempi.
Lempi Haapala
Kielellinen vaihtelu alakoululaisten teksteissä. Yleis- ja puhekieliset rekisterit oppilaiden kirjoittamissa viesteissä.