Itsetunto on osa mielenterveyttä ja yleistä hyvinvointia. Itsetunto voidaan määritellä henkilön asenteena itseään kohtaan, mikä tulee esiin henkilön arvostuksessa itseään kohtaan. Itsetuntoa on käsitelty viime vuosina paljon yhteiskunnallisessa keskustelussa – eikä syyttä. Ihmisen elämän varrella tapahtuvalla itsetunnon kehityksellä on tärkeä merkitys, koska itsetunto ennustaa ihmisen menestystä ja hyvinvointia tärkeillä elämänalueilla, kuten ihmissuhteissa, työssä ja terveydessä. Esimerkiksi tutkimusten mukaan itsetunto ennustaa tyytyväisyyttä avioliittoon ja läheisiin suhteisiin, sosiaalista tukea, menestystä ja hyvinvointia työelämässä sekä mielenterveyttä ja fyysistä terveyttä. Itsetunnolla on siis paljon yhteyksiä ihmisen elämänlaatuun liittyviin tekijöihin, jonka vuoksi sen kehitystä on tärkeää tutkia.
Vanhemmat ovat merkittävässä asemassa lastensa itsetunnon kehityksessä, koska eri teorioiden mukaan sosiaaliset suhteet ovat suoraan yhteydessä itsetuntoon ja toisin päin. Lapsen ja vanhemman välinen suhde saa alkunsa heti lapsen synnyttyä, joten tämä suhde on yksi elämän pisimmistä ja merkittävimmistä ihmissuhteista. Hyvien nuorten ja vanhempien välisten suhteiden on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä nuorten parempaan itsetuntoon, mikä puolestaan voi edistää nuoren vertaissuhteita nuoruusiässä ja olla myös positiivisesti yhteydessä aikuistuvan nuoren itsetuntoon. Sen sijaan nuori-vanhempisuhteiden yhteyttä keski-iän itsetuntoon ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Tämän vuoksi kiinnostuin tutkimaan tämän merkittävän suhteen yhteyttä keski-iän itsetuntoon saadessani tutkimukseen sopivan aineiston käsiini.
Tutkimuksen tavoite ja toteutus
Tutkimukseni ensimmäisenä tarkoituksena oli selvittää, onko nuori-vanhempisuhteella yhteyttä itsetuntoon 16-vuotiaana. Nuori-vanhempisuhde sisälsi kolme osa-aluetta, jotka olivat konfliktialttius, läheisyys ja luottamus. Toisena tavoitteena oli selvittää, miten nuori-vanhempisuhteen laatu ennustaa tutkittavien itsetuntoa 52-vuotiaana erityisesti, kun itsetunnon taso nuoruudessa otettiin huomioon. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena ja sen aineisto on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 1983 alkanutta Stressi, kehitys ja mielenterveys -tutkimushankkeen (TAM) aineistoa, jossa on seurattu yhtä tamperelaisnuorten ikäluokkaa (2194 nuorta) 16 ikävuodesta alkaen. Seurantatutkimuksen tiedonkeruut on toteutettu tutkittavien ollessa 16-, 22-, 32-, 42- ja 52-vuotiaita. Tässä tutkimuksessa käytettiin vuosina 1983 ja 2019 kerättyjä aineistoja, kun tutkittavat olivat 16- ja 52-vuotiaita ja aineisto rajattiin niihin, jotka olivat osallistuneet 52-ikävaiheen seurantaan. Tällöin tutkittavia oli 1160. Tutkimuksen analyysit tehtiin erikseen naisille ja miehille, koska aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että naisilla ja miehillä on eroja tutkimuksessani tutkittujen käsitteiden, kuten itsetunnon, tasoissa.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksessa tuli esiin, että nuori-vanhempisuhteella oli yhteyksiä itsetuntoon nuoruudessa (16-vuotiaana) ja se myös ennusti itsetuntoa keski-iässä (52-vuotiaana). Tytöillä nuori-vanhempisuhteen osa-alueista korostui konfliktialttiuden yhteys huonompaan itsetuntoon ja pojilla vanhemman luottamuksen yhteys parempaan itsetuntoon sekä konfliktialttiuden yhteys huonompaan itsetuntoon. Nuoruuden vanhempisuhteiden osa-alueista läheisyys ennusti naisilla keski-iän hyvää itsetuntoa, miehillä vastaavasti luottamus keski-iän hyvää itsetuntoa. Tulosten mukaan hyvällä nuoren ja vanhempien välisellä suhteella on yhteys nuoren hyvään itsetuntoon nuoruudessa, mutta myös parempaan itsetunnon kehitykseen aina keski-ikään asti. Tämän tutkimuksen avulla saatiin uutta tietoa siitä, miten nuori-vanhempisuhde on tiettyjen, tässä tutkimuksessa tutkittujen osa-alueiden suhteen yhteydessä vielä keski-iänkin itsetuntoon.
Myöhemmän kehityksen kannalta nuori-vanhempisuhteen osa-alueista konfliktialttiudella ei välttämättä ole niin suurta merkitystä itsetunnon kehityksessä, koska sillä ei enää ollut yhteyttä keski-iän itsetuntoon. Konfliktialttius saattaakin liittyä itsetunnon hetkelliseen alenemiseen nuoruusiässä. Läheisyydellä ja luottamuksella näyttää olevan suurempi yhteys itsetuntoon, minkä perusteella vanhempien ja nuoren väliseen hyvään kommunikaation olisi tärkeä panostaa ja se voisi olla myös mahdollinen interventioissa, kuten perheterapiassa, huomioitava kehityskohde.
Lisäksi ei ole syytä unohtaa nykyajan viestintäteknologian vaikutusta vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa. Sillä on omat seurauksensa vuorovaikutukseen, kuten vanhempien ja lasten läsnäoloon toistensa kanssa älypuhelinten viedessä usein huomion muihin kiinnostaviin ärsykkeisiin. Modernin viestintäteknologian, kuten älypuhelinten vaikutusta tähän nuori-vanhempisuhteen vuorovaikutukseen olisikin todella kiinnostava tutkia jatkotutkimuksissa. Lisäksi jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tutkia sukupuolten välisiä eroja nuori-vanhempisuhteen yhteydessä itsetuntoon. Tällöin voitaisiin ymmärtää paremmin, mitkä mekanismit vaikuttavat nuori-vanhempisuhteissa.
Kristiina Vihtari
Nuori-vanhempisuhteen yhteys nuoruuden ja keski-iän itsetuntoon