Taustaa
Lapsen siirtymä esiopetuksesta kouluun on tärkeä käännekohta lapsen elämässä. Siirtymä on herättänyt pohdintaa siitä, tulisiko koulunsa aloittavan lapsen omata riittävät sosiaaliset- ja akateemiset taidot suoriutuakseen huoletta koulun tarjoamista uusista kokemuksista. Kuitenkin 2000-luvulta eteenpäin keskustelut kouluvalmiudesta ovat painottuneet lapsen kouluvalmiuden sijaan koulun valmiuteen, eli opetuksen järjestelyyn oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Mikäli koulu mukautuu kaikkien oppilaiden tarpeisiin toteuttamalla opetusta lasten kehitystason mukaisesti, ajatellaan kaikkien lasten olevan valmiita siirtymään kouluun.
Koulun valmiudesta voidaan puhua myös nimellä inklusiivinen koulu. Inklusiivisella koululla viitataan sellaiseen kouluun, joka vastaanottaa kaikki erilaiset oppijat lasten taidoista tai taustoista riippumatta. Inklusiivisessa koulussa kaikki oppilaat ovat tarpeistaan huolimatta vertaistensa kanssa samassa luokassa ja jokainen oppilas hyväksytään luokkaan osana muuta yhteisöä. Inkluusion taustalla on ajatus, jossa kaikki oppilaat kuuluvat osaksi samaa oppimisympäristöä. Koska koulun aloittaminen on yksi ihmisen merkittävimmistä tapahtumista, on siirtymä esiopetuksesta perusopetukseen toteutettava inklusiivisen ajatustavan mukaisesti myönteisenä tapahtumana jokaiselle lapselle.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alkuopetuksessa työskentelevien luokanopettajien näkemyksiä koulun valmiudesta vastaanottaa kaikki erilaiset oppijat kouluun. Tarkastelin, millaisia valmiuksia koululla on oltava vastaanottaakseen kaikki koulunsa aloittavat lapset, sekä miten koulut huolehtivat inkluusion toteutumisesta koulunsa aloittavien lasten osalta. Aiheen tutkiminen on merkityksellistä koulutuksellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.
Toteutin tutkimukseni käyttäen laadullisia tutkimusmenetelmiä. Keräsin aineistoni haastattelemalla kuutta alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettajaa. Haastattelutapana käytin teemahaastattelua. Analysoin aineistoni käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka tukena käytin teemoittelua. Teemoittelua tehdessä syvennyin tarkastelemaan niitä piirteitä, jotka nousivat esiin usealta haastateltavalta. Tämän jälkeen jaoin aineistoni seuraaviin seitsemään teemaan erilaisten aiheiden mukaan: resurssit, osaava opettaja, johtaminen, yhteistyö esiopettajien kanssa, yhteenkuuluvuus, resurssit ja eriyttäminen.
Tutkimustulokset
Kaikista merkittävämpänä tekijänä sekä koulun valmiuden rakentumisessa, että inkluusion toteutumisessa alkuopettajat pitivät resursseja. Resursseilla alkuopettajat tarkoittivat moniammatillista tukea ja moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia. Resurssien mainittiin vaikuttavan myös käytettävissä oleviin oppimisympäristöihin sekä luokkajärjestelyihin, kuten luokkakokoihin. Koska alkuopettajien koulujen resurssit olivat riittämättömiä, eivät haastateltavat kokeneet koulujensa olevan valmiita vastaamaan kaikkien koulunsa aloittavien oppilaiden tarpeisiin. Täten olisi tarpeellista tarkastella uudelleen resurssien kohdentamista, joka edellyttää kaupunkien ja kuntien tekemää priorisointia, jotta koulutukseen on varattu riittävästi rahoitusta. Koulun rehtorilta sen sijaan tämä muutos vaatii resurssien suuntaamista alkuopetukseen, jotta alkuopetuksen tarpeisiin voidaan vastata.
Tärkeä havainto oli myös se, että muutama haastateltava ajatteli kyseessä olevan ennemmin opettajan valmius, kuin koulun valmius. Opettajan valmiudella haastateltavat tarkoittivat muun muassa opettajan myönteistä asennetta ja halukkuutta. Tämän havainnon valossa olisikin mielenkiintoista tutkia, millä tavoin alkuopettajien asenteet inkluusiota kohtaan vaikuttavat heidän toimintaansa ja opetukseensa luokkahuoneessa.
Yleisesti ottaen viidellä kuudesta alkuopettajasta oli myönteinen suhtautuminen inkluusioon ja koulun valmiuteen vastaanottaa kaikki erilaiset oppijat.
Tutkimukseni antaa arvokasta tietoa erityisesti alkuopettajille, mutta myös rehtoreille, jotka ovat kiinnostuneita inkluusiosta ja inklusiivisen opetuksen toteuttamisesta. Tämän tutkimuksen antaman tiedon valossa alkuopettajat voivat käyttää esiin nousseita havaintoja oman työnsä kehittämisessä ja reflektoida itseään ja omaa toimintaansa inklusiivisen koulun edistäjänä. Rehtoreille tämä tutkimus tarjoaa laajemmasta näkökulmasta tietoa, millä tavoin rehtorit pystyvät vaikuttamaan koulun valmiuteen. Tutkimuksen tarjoama tieto vahvistaa rehtoreiden ajatusta ymmärtämään, miten heidän valintansa voivat vaikuttaa koulun valmiuteen vastata erilaisten oppilaiden tarpeisiin.
Nea Schildt
Kouluvalmiudesta koulun valmiuteen