Digipedagogiikkaa korkeakouluopetuksessa
Korkeakoulutus on digitalisoitunut vauhdilla ja sen tuleekin pysyä vauhdissa mukana, sillä se on myös kilpailuvaltti korkeakoulujen keskinäisessä kilpailussa. Opiskelijat kaipaavat joustavuutta opintoihinsa erilaisilla etänä toteutettavilla opetusratkaisuilla. Myös nykypäivän työelämä edellyttää monipuolisia digitaalisia valmiuksia työntekijöiltään. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin asettanut tavoitteekseen, että vuonna 2027 Suomi on kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen digitalisaation maailman huippua ja digipedagoginen opetuksemme perustuu tutkittuun tietoon ja parhaisiin käytäntöihin (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2023). Tarvitaan siis digiä ja pedagogiikkaa yhdessä, joten selvitetään, millaisia merkityksiä korkeakouluopettajat antavat digipedagogisille valinnoilleen ja millaisia asioita tulisi huomioida esimerkiksi organisaation tuessa, kun tätä digiä ja pedagogiikkaa yhdistetään.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielmassani tarkasteltiin sitä, millaisia merkityksiä korkeakouluopettajat antoivat digipedagogisille teknologiavalinnoilleen ja liittyikö näihin valintoihin millaisia onnistumisia ja haasteita. Tällä tutkimuksella haluttiin tuoda esille juuri korkeakouluopettajien ajatuksia teknologian käytöstä, koska opettajien teknologian hyväksynnän ja käytön tutkimus on ollut vähäistä huolimatta siitä, että korkeakouluopettajat ovat kuitenkin pedagogisen vapautensa puolesta valitsemassa kursseilla käytettävää teknologiaa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kaikkia toimijoita (mm. opettajat, opiskelijat) palvelevan digipedagogisen oppimispolun rakentamisessa.
Tutkielmani aineisto käsitti 11 korkeakouluopettajan haastattelut. Haastateltavat olivat osallistuneet tiedekunnan digipedagogiseen kehittämishankkeeseen, jossa tavoitteena oli digipedagogisten opetuskokeiluiden ja yhteisen kehittämistyön kautta kehittää digipedagogista oppimispolkua, jossa digitaalinen teknologia on opiskelijoilla suunnitelmallisesti sekä oppimisen kohteena, oppimisen välineenä, että luovan työn mahdollistajana. Aineiston tarkastelussa hyödynnettiin Venkatesh ym. (2003) teknologian hyväksynnän ja käytön teoriaa.
Tulokset
Teknologiavalinnoille annettiin moninaisia merkityksiä, mutta ensisijaisesti opettajat toivoivat, että teknologia tukisi kurssin oppimistavoitteeseen pääsyä, jolloin opiskelijoiden teknologisten valmiuksien kehittäminen oli toissijaista. Opettajat eivät antaneet haastatteluissa tieteellisen tietoon pohjautuvia merkityksiä teknologiavalinnoilleen. He toivoivat, että teknologia auttaisi kehittämään kurssin pedagogiikkaa ja opettajan omaa teknistä osaamista. Hyödynnettävältä teknologialta edellytettiin vaivattomuutta eli sen tuli olla helppokäyttöistä. Opettajat kokivat tarvitsevansa aikaa digipedagogiselle kehittämiselle. Myös yliopiston teknologinen tuki koettiin erittäin tärkeäksi. Lisäksi kollegoiden tuki ja yhteinen kehittämistyö sai opettajilta kiitosta.
Johtopäätökset
Organisaation tulisi tarkastella, että opettajilla on riittävästi aikaa ja teknologista tukea digipedagogiikan kehittämiseen. Lisäksi yksittäisten kehittämiskokeiluiden sijaan tulisi keskittyä laajemmin opintosuunnan digipedagogiseen oppimiskokonaisuuteen ja siten, että siinä huomioidaan kaikkien toimijoiden (mm. opettajat, opiskelijat, työelämä) tarpeet.
Tytti Porkka
Korkeakoulun opettajien digipedagogisille teknologiavalinnoille annettuja merkityksiä
Lähteet:
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2023). Kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaation linjaukset 2027. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:17. Luettu 20.4.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-963-9
Venkatesh, V., Morris, M. G., Davis, G. B. & Davis, F. D. (2003). User acceptance of information technology: Toward a unified view. MIS Quarterly, 27(3), 4