Suomen väestö ikääntyy ja ikärakenne muuttuu. Tulevaisuudessa jatkuvan työurien pidentämisen tavoitteen ja siitä johtuvan todennäköisen eläkeiän nousun takia työnantajien vastuu ikääntyvästä työvoimasta tulee entistä enemmän korostumaan. Ikääntyvän työvoimaan erityispiirteisiin ja haasteisiin on jo pidempään pyritty vastaamaan ikäjohtamisella, joka ottaa huomioon eri ikäisten vahvuudet ja johtamistarpeet työuran elinkaaren näkökulmasta. Ikäjohtamisen toimintatavat ovat kuitenkin kirjavia ja esihenkilöiden ikäjohtamisen osaamisessa on huomattu olevan puutteita. Näistä havainnoista huolimatta ikäjohtamisen kehittämistoiminta esihenkilöiden näkökulmasta on jäänyt vähälle huomiolle. Lähdin tarkastelemaan maisterintutkielmassani ikäjohtamista esihenkilöiden näkökulmasta, ja kiinnostuksen kohteena oli esihenkilöiden kokemukset ikäjohtamisesta, sen kehittämistoiminnan merkityksistä sekä heidän kokemat ikäjohtamisen kehitystarpeet tulevaisuudelle.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimusaineisto koostui esihenkilöiden haastatteluista, jotka analysoitiin temaattisella analyysillä. Tutkimukseen osallistuneet esihenkilöt tulivat kolmesta suomalaisesta asiantuntijaorganisaatiosta, ja he olivat kaikki osallistuneet ikäjohtamisen kehittämistoimintaan. Heidän johdettava oli osallistunut eläkesiirtymäprosessia kehittävään toimintaan, esihenkilö itse oli osallistunut esihenkilöille suunnattuun koulutukseen ikäjohtamisesta tai organisaatiossa oli hyödynnetty molempia toteutustapoja.
Tutkimustulokset
Esihenkilöt näkivät tärkeänä keskustella ikäjohtamisesta holistisesta, kokonaisvaltaisesta lähtökohdasta, jossa eri ikäiset ja erilaiset ihmiset pyritään ottamaan huomioon. Ikääntymisen tuomat haasteet tiedostettiin, mutta johtaminen tapahtui yksilöiden henkilökohtaisiin tarpeisiin reagoimalla, jonka rinnalla huomioitiin myös aktiivisesti tuottavuuden teemoja. Ikääntyvien johtamisessa korostuivat erityisesti työkyvystä huolehtiminen sekä työuran loppuvaiheen ja eläkesiirtymän sujuvuus. Esihenkilöt tunnistivat myös vastuunsa työurien jatkamisen edistäjinä.
Ikäjohtamisen kehittämistoiminnassa esihenkilöt näkivät tärkeänä sen antaman tiedon eläköitymisen prosessista. Koulutuksien koettiin myös herättävän hyvällä tavalla ajatuksia, joka johti paremmin ikääntyviä huomioonottavaan johtamiseen. Sen lisäksi ikäjohtamisen kehittämisohjelmat sekä niiden antama vertaistuki koettiin auttavan työuran viimeisien vuosien prosessin johtamisessa. Ikäjohtamisen kehitysohjelmien koettiin myös normalisoivan eläkesiirtymää sekä kehittäneen organisaatiota ikämyönteisempään suuntaan. Esihenkilöt pitivät tärkeänä ikäjohtamisen kehittämisessä sekä ikääntyvät että esihenkilöt huomioivat monipuoliset toteutustavat. Sen lisäksi selkeyttä ja systemaattisuutta toivottiin työuran loppuvaiheen toimintaprosesseihin.
Johtopäätökset ja jatkotutkimusideoita
Tutkimuksen tulokset korostivat ikäjohtamisen merkitystä sekä sen kehittämisen positiivisia vaikutuksia esihenkilöiden näkökulmasta. Tunnistaessa ikäjohtamisen kehittämistoiminnan merkityksen, suomalaista organisaatiokenttää rakennetaan ikäystävällisempään, ikääntyvä arvostavampaan suuntaan. Tulevaisuudessa organisaatioiden ikäjohtamisen kehittämistä olisi mielenkiintoista tutkia ikääntyvien näkökulmasta, löytyvätkö samat hyödyt ikäjohtamisen kehittämistoiminnasta myös ikääntyvien kokemuksissa vai nouseeko jotain muita näkökulmia esiin. Sen lisäksi olisi kiinnostavaa selvittää, vaikuttaako ikäjohtamisen kehittäminen esihenkilöiden asenteisiin työurien pidentämisestä tai ikääntyvien palkkaamisesta, sillä ikääntyvien yli 55-vuotiaiden uudelleentyöllistyminen on yksi suurimmista työelämän haasteista tällä hetkellä.
Amanda Toivanen
”Konkarikulttuuria rakentamassa: Esihenkilöiden kokemuksia ikäjohtamisen kehittämistoiminnasta”