Miksi yhden koulun henkilökunta vaikuttaa palavereissa tai taukokeskusteluissa vapautuneemmalta kuin toisen? Miksi toisessa koulussa sijaisopettaja otetaan vastaan työyhteisöön lämpimästi, toisaalla välinpitämättömästi tai ynseästi? Tällaisia asioita pohdin tehdessäni vuosien varrella opettajan sijaisuuksia eri kouluissa. Syntyi kiinnostus selvittää taustalla vaikuttavia tekijöitä, ja tätä kautta tutustuin psykologisen turvallisuuden käsitteeseen.
Psykologinen turvallisuus määritellään yleisesti ryhmän jäsenten jaettuna käsityksenä siitä, että ryhmässä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on turvallista toimia omana itsenään. Ryhmässä voi myös ottaa riskejä pelkäämättä negatiivisia seurauksia. Vuorovaikutus on hyväntahtoista, eli ei nolata, vähätellä tai rangaista. Psykologisen turvallisuuden nähdään lisäävän avoimuutta, luottamusta ja yhteistyötä, mikä puolestaan vaikuttaa positiivisesti työilmapiiriin ja siinä toimivien yksilöiden hyvinvointiin. Lisäksi psykologisen turvallisuuden on havaittu vahvistavan motivaatiota ja mahdollistavan oppimista. Siksi sillä on tärkeä merkitys myös organisaatioiden menestymisen kannalta. Psykologinen turvallisuus onkin erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana kiinnostanut työelämätutkijoita. Kotimaista tutkimusta psykologisesta turvallisuudesta koulukontekstissa on kuitenkin ollut toistaiseksi vähän.
Tutkimukseni tavoitteena oli lisätä ymmärrystä psykologisesta turvallisuudesta erityisopettajan työssä. Selvitin erityisopettajia haastattelemalla, mitkä tekijät vaikuttavat heidän kokemaansa psykologiseen turvallisuuteen, sekä millaisia henkilökohtaisia merkityksiä työympäristön psykologisella turvallisuudella heille on. Tutkimustulosteni mukaan erityisopettajien kokemaan psykologiseen turvallisuuteen vaikuttaa keskeisesti neljä elementtiä:
- esihenkilö – tämän lähestyttävyys ja osaaminen sekä molemminpuolinen luottamus
- työn tekemistä määrittelevät raamit – sopimukset, arvot ja yhteinen päämäärä
- oma paikka työyhteisössä – kuulumisen tunne sekä työnkuvan selkeys, sekä
- kollegat – sosiaaliset taidot, saatu tuki ja koettu yhteisöllisyys.
Koetulla psykologisella turvallisuudella on myös henkilökohtaista merkitystä. Tässä tutkimuksessa erityisopettajat kuvasivat muun muassa kokemuksiaan siitä, miten hyväksytyksi tunsivat itsensä työyhteisössään ja miten tämä kokemus esimerkiksi vahvisti itsetuntoa. Muita koettuun psykologiseen turvallisuuteen liittyviä, henkilökohtaisesti merkityksellisiä seikkoja olivat työn kautta syntyneet, itselle tärkeät sosiaaliset suhteet, sekä koettu työhyvinvointi.
Tutkimuksen ehkä kiinnostavin anti näyttäytyi kuvauksissa siitä, miten erityisopettajuus vaikuttaa rooliin työyhteisössä. Kaikki erityisopettajat yhtä lukuun ottamatta kokivat voivansa toimia työyhteisössä omana itsenään. Kuitenkin jokainen heistä puhui myös siitä, miten erityisopettajuus asemoi heitä koulun ryhmien ulkopuolelle, tai miten paljon he joutuvat työssään neuvottelemaan asemastaan tai työnsä tekemisen viitekehyksestä. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että erityisopettajan työssä vaikuttavat psykologisen turvallisuuden tekijät eivät välttämättä ole kaikilta osin yhteneväisiä muiden koulun ammattiryhmien kanssa. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla, että kaikki koulussa työskentelevät pääsevät osaksi jotain psykologisesti turvalliseksi kokemaansa työyhteisöä. Psykologinen turvallisuus ei synny itsestään, vaan sen kehittäminen on aktiivinen prosessi, jossa toimintatapoja tarkastellaan ja tarvittaessa muutetaan. Tässä tehtävässä opetuksen järjestäjillä ja koulujen johdolla on merkittävä rooli.
Taru Salonsaari
”Se antaa siis sellasen turvallisen tunteen että kaikkien ei tarvii olla täydellisiä”. Psykologinen turvallisuus erityisopettajan työssä.