Johdanto ja tutkielman taustaa
Alakoulussa työskentelevien opettajien arjesta suuri osa kuluu oppilaiden arviointiin. Arviointi ja siihen käytettyihin menetelmien tulisi olla kaikille oppilaille yhdenvertaisia ja tasa-arvioisia, jotta jokaisella oppilaalle olisi mahdollisuus näyttää omaa osaamistaan itselleen sopivalla tavalla. Formatiivinen arviointi on yksi osa kokonaista arviointia, jonka merkitys on kasvanut vuosien saatossa paljon. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudehkossa arviointiluvussa (2020) korostetaan juuri oppimisen aikaisen, formatiivisen arvioinnin merkitys oppilaiden arvioinnissa. Formatiivinen arviointi on hyvin laaja kokonaisuus, johon sisältyy paljon erilaisia vaihtoehtoisia menetelmiä, miten sitä voi opettajana toteuttaa osana omaa opettajuutta. Formatiivisen arvioinnin avulla oppilaiden on mahdollisuus myös oppia ja sisäistää opittuja asioita syvemmin ja saada laajempi käsitys omasta osaamisestaan, jonka tarkoituksena on viedä oppilasta lähemmäksi itsearviointia, jota myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) tavoitteena on.
Tutkielman tavoitteena oli saada lisää tietoa arvioinnista sekä etsiä arvioinnin ja tarkemmin formatiivisen arvioinnin erilaisia käytettyjä menetelmiä ja niiden toimivuutta osana arviointia alakoulussa sekä lisäksi nähdä, mitä haasteita formatiivinen arviointi tuo opettajille kiireisessä arjessa.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisesti eli laadullisena tutkimuksena haastattelemalla viittä alakoulussa työskentelevää opettajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja haastatteluja, joiden tukena oli etukäteen testattu ja tehty haastattelurunko. Analysoin haastatteluaineistoin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen, josta sain tutkielmaan tulokset.
Tulokset
Tutkimustulokset korostivat haastateltavien opettajien käsityksien ja määritelmien suppeutta formatiivisesta arvioinnista, joka kertoi arvioinnin haastavuudesta moninaisten oppilaiden kanssa. Tutkimustulosten perusteella opettajien kertomat määritelmät ja käytetyt menetelmät olivat oikeanlaisia ja yleisesti käytettyjä oppilaiden arvioinnissa, mutta niiden käyttö kiireisessä koulun arjessa oli suppeaa eikä formatiivisen arvioinnin monipuolisuutta keretty hyödyntää täysin osana oppilaiden arviointia. Formatiivisen arvioinnin käytetyimpiä menetelmiä olivat tulosten perusteella oppilaita aktivoivat arviointimenetelmät, kuten itse- ja vertaisarvioinnit.
Tutkimustulosten perusteella myös pohdittavaa jäi, joista yhtenä isoimpana nousi esiin opettajien teoriatiedon ohuus. Tämä osoittautui tutkimuksessa esille opettajien käyttämien formatiivisten arviointimenetelmien käytössä, koska osa opettajista käytti erilaisia formatiivisen arvioinninmenetelmiä tiedostamatta niitä eli toisin sanoen kaikki opettajat eivät tienneet käyttäneensä juuri formatiivisen arvioinninmenetelmiä. Lisäksi puutteelliset resurssit heikensivät ja vähensivät erilaisten oppilaita osallistavien formatiivisten arviointimenetelmien käyttöä. Yleisesti tulosten perusteella opettajat käyttivät silti kohtuullisen hyvin formatiivisia arviointimenetelmiä osana opetustaan ottaen huomioon erilaiset puuteet, kuten luokkatilojen ja resurssien tuomat puutteet.
Jere Sivonen
”Formatiivinen arviointi alakoulussa”