Tutkielmassani tarkastelin suomalaisten suhdetta puuhun osana suomalaista kulttuuria, taloudellista hyvinvointia sekä ekosysteemipalveluiden tuottajana. Tutkimuksen aiheen sain Pirita Hakkaraiselta, joka toimi tutkielman ohjaajana yhdessä Jaana Kärnä-Behmin kanssa. Hakkaraista taas herätteli aiheen pariin puutaiteilija Ilona Rista, jolla oli herännyt huoli puualan tulevaisuudesta sekä puukäsityötaidon heikkenemisestä. Hänen “Suomalaisia kukkia” -paviljonkinsa Helsingin Töölönlahdella syyskesällä 2022 toimi alustana tätä tutkimusta varten tehdyille haastatteluille. Tutkimukseni nimi sai sinettinsä Töölönlahdella kesällä 2022, kun haastattelemani nuori nainen esitti, etten voi tehdä gradua tästä aiheesta, jos en tunne tätä kyseistä Vesa-Matti Loirin biisiä “Hyvää puuta”. Tutkimuksen aihe kiinnosti, koska opintojeni myötä olen innostunut puusta käsityön materiaalina. Lisäksi olen toiselta ammatiltani ympäristönsuunnittelija, minkä vuoksi tarkastelen puuta myös toisesta näkökulmasta, kasvina ja osana maisemaa.
Haastatteluissa pyrin selvittämään, millaisia merkityksiä ihmiset liittävät puuhun luonnossa, miten he kokevat puun materiaalina sekä mikä merkitys puukäsityöllä on heidän elämässään. Lisäksi tarkastelin, mitä merkityksiä ihmiset antavat puulle tulevaisuudessa. Tutkielmani pyrki löytämään puhetapoja, joilla ihmiset puhuvat suhteestaan puuhun erilaisista merkitysnäkökulmista käsin. Aineistoksi keräsin 15 kpl puolistrukturoituja haastatteluja, jotka litteroin kesällä 2022. Viimeistelin tutkielmani Kilpisjärven biologisella tutkimusasemalla toukokuussa 2024 Gradut valmiiksi! -stipendin mahdollistamana. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa käytin sisällönanalyysiin tukeutuvaa diskurssianalyysia.
Puu on osa suomalaisen identiteettiä
Suomalaiselle puu on luonnollinen, jokaisen elämään jollain tavalla liittyvä asia. Sanan “puu” voidaan ajatella tarkoittavan puuta kasvina tai puuta materiaalina. Monikossa puut muodostavat metsän. Puu on materiaalina monipuolinen ja mielenkiintoinen, koska sen voidaan ajatella olevan vielä materiaaliksi käytettynäkin samanaikaisesti sekä kulttuurin että luonnon osa. Suomessa puu ja metsä ovat perinteisesti olleet keskeisiä elementtejä identiteetin rakennusaineena, hyvinvoinnin tuottajana sekä taloudellisesti että virkistysnäkökulmasta. Perinteinen näkemys puusta resurssina on viime aikoina saanut rinnalleen uusia merkityksiä, kuten puun ja metsän merkityksen ilmastolle sekä materiaalina korvaamassa epäekologisia materiaaleja. Tämä tutkimus on tarpeellinen, koska se tuottaa uutta tietoa suomalaisten puusuhteesta tilanteessa, jossa erilaiset tarpeet saattavat aiheuttaa ristiriitoja siinä, mihin ja miten puuta tulisi käyttää.
Puu luo tasa-arvoa, minäpystyvyyttä, hyvinvointia ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen
Tutkielman aineistossa puu näyttäytyi arvokkaana materiaalina, jonka käytöllä ajateltiin olevan miltei rajattomasti mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Esiin nousi vahvasti myös puun miellyttävyys elävänä luonnonmateriaalina, jopa ihmiseen vertautuvana oliona. Metsä ja puut koettiin suojelemisen arvoisena, elvyttävinä, puu jopa ystävänä. Myös puukäsityön merkitys tasa-arvon edistäjänä koulukontekstissa sekä erilaisten perheiden, että sukupuolten välillä nähtiin tärkeänä. Puukäsityötaidon nähtiin myös parantavan minäpystyvyyden kokemusta ja sitä kautta vaikuttavan identiteetin muodostumiseen.
Diskurssianalyysin avulla tunnistin viisi erilaista puhetapaa puusta puhuttaessa; puu suomalaisuuden rakentajana, puu kasvattajana, puu tasa-arvon edistäjänä, puu hyvinvoinnin tuottajana sekä puu arvostettuna materiaalina.
Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että puu on edelleen tärkeä osa suomalaisuutta, sekä arjessa että identiteetin kannalta. Tämä tutkimus voi tarjota arvokasta tietoa metsän ja puun roolista suomalaisessa yhteiskunnassa sekä olla tukena päätöksille, joita tehdään esimerkiksi koulukäsityöhön, metsänhoitoon tai kaupunkisuunnitteluun liittyen. Jatkossa minua kiinnostaisi tutkia, miten puhetavat vaihtelevat erilaisissa konteksteissa, kuten maantieteellisesti eri alueilla Suomessa, erilaisista ammateista tai harrastusryhmistä käsin tai eri ikäryhmien välillä. Omassa aineistossani suuri osa haastatelluista oli pääkaupunkiseudulla asuvia, eläkeikäisiä ihmisiä. Minua myös kiinnostaa se, miten suomalaisten puusuhde otetaan huomioon päätöksenteossa.
Itselleni jäi päällimmäiseksi mielikuva, että puu on enemmän kuin materiaali. Niin hyvää puuta se on.
Riitta Varis