Haasteellinen arki etäopetuksen aikana
Koronapandemian myötä kodeissa jouduttiin sopeutumaan uudenlaiseen arkeen monien huoltajien siirryttyä etätöihin ja lasten alettua käymään koulua kotoa käsin. Etäkoulu vaati huoltajilta aktiivisempaa osallistumista lapsen opiskeluun. Lisäksi huoltajat kokivat tilanteessa erilaisia huolia ja kuormittumista. Vaikka monissa selvityksissä havaittiin huoltajien olleen Suomessa tyytyväisiä etäopetukseen, heidän resilienssistään, eli kyvystään ponnahtaa positiivisella tavalla takaisin toimintakykyiseksi, ei ole paljoa tietoa. Aihetta olisi tärkeä tutkia, jotta vastaavassa tilanteessa osattaisiin tukea huoltajia, jotka kokevat poikkeukselliseen tilanteeseen sopeutumisen haastavana.
Huoltajien resilienssiä tukevien tekijöiden selvittäminen
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät olivat yhteydessä peruskoululaisten huoltajien kokemaan resilienssiin suhteessa etäopetukseen. Taustatekijöinä tarkasteltiin sukupuolta sekä koulutustaustaa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten avarakatseisuus erilaisia oppimisen tapoja kohtaan (myöhemmin ”avarakatseisuus”), luottamus etäopetukseen sekä lähiverkostolta saatu tuki etäopetukseen olivat yhteydessä resilienssiin, sillä niitä vastaavat tekijät ovat aiemmissa tutkimuksissa havaittu resilienssiä tukevina. Tutkimuksen aineisto (N = 823) kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla keväällä 2020 heti etäopetuksen päätyttyä. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä lisäämällä tutkittavia muuttujia analyysiin yksi kerrallaan.
Regressioanalyysin perusteella huoltajien resilienssiin selkeimmin olivat yhteydessä luottamus etäopetukseen sekä avarakatseisuus. Myös koulutustausta oli yhteydessä resilienssiin, mutta vain hyvin heikosti. Sen sijaan sukupuoli tai lähiverkoston tuki eivät selittäneet tilastollisesti merkittävästi resilienssiä. Luottamus etäopetukseen, avarakatseisuus sekä koulutustausta selittivät huoltajien resilienssistä 31.3 %.
Kodin ja koulun hyvällä yhteistyöllä kohti kriisinkestävyyttä
Koronan kaltaisessa sosiaalista eristäytymistä vaativassa tilanteessa kotiolojen merkitys korostuu, jolloin lasten hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta on olennaista, että myös huoltaja voi hyvin. Tällöin huoltajalla on voimavaroja kasvattaa ja tukea lapsen oppimista rakentavasti. Tutkimuksen tuloksia voidaankin alustavasti käyttää vastaavassa tilanteessa huoltajien resilienssin tukemisen kohdentamiseen. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää kouluissa ja kodeissa jo nyt kriisinkestävyyden edistämisessä, eli mahdollisiin poikkeuksellisiin oloihin varautumisessa.
Tämän tutkimuksen tuloksista päätellen huoltajien resilienssiä voidaan tukea vaalimalla ja kasvattamalla hyvää yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Yhteistyön avulla molemminpuolinen luottamus huoltajien ja koulun henkilökunnan välillä voi kasvaa. Lisäksi, mikäli huoltajia osallistetaan lapsen koulunkäyntiin eri tavoin, voidaan heidän asenteitaan erilaisia oppimistapoja kohtaan tukea positiivisella tavalla. On kuitenkin syytä muistaa, että tässä tutkimuksessa luottamus etäopetukseen ja avarakatseisuus selittivät vain noin kolmasosan huoltajien resilienssistä yhdessä koulutustaustan kanssa. Huoltajien resilienssiä tulisi tutkia lisää kokonaisvaltaisemman tiedon saamiseksi. Lisäksi tuloksia on hyvä pitää vain alustavina: esimerkiksi avarakatseisuutta ja lähiverkostolta saatua tukea tutkittiin lopulta vain yhden väittämän avulla analyysivaiheessa ilmenneiden luotettavuustarkastelujen perusteella.
Lisäksi tässä tutkimuksessa saatiin myös yllättäviä tuloksia. Sosiaalinen tuki on aiemmissa tutkimuksissa ollut yhteydessä resilienssiin, mutta tässä lähiverkoston tuella ei ollut merkitystä. Toisaalta tämä voi kertoa koronatilanteen poikkeuksellisuudesta: koska sosiaalista tukea ei ollut fyysisesti mahdollista saada, huoltajat saattoivat löytää resilienssiään tukevia tekijöitä muualta. Luottamus etäopetukseen on voinut myös täyttää sosiaalisen tuen tarpeen. Toinen yllättävä, mutta positiivinen tulos oli, että sukupuoli ei ollut huoltajien kokemaan resilienssiin yhteydessä, ja koulutustaustakin vain vähän. On lohdullista tietää, että eri taustoista tulevilla huoltajilla on yhtä lailla mahdollisuuksia tukea lapsensa koulunkäyntiä poikkeuksellisissa oloissa. Tulevaisuutta ajatellen olisi kuitenkin tärkeää tunnistaa niitä huoltajia, jotka voivat kokea haastavissa koulunkäynnin tilanteissa enemmän kuormitusta ja toivoa koululta aktiivisempaa tukea. Tässäkin koulun ja kodin hyvä yhteistyö luo pohjaa tuen tarpeen tunnistamiselle ja toisaalta huoltajien osalta tuen pyytämiselle.
Jemina Rytilahti
Peruskoululaisten huoltajien resilienssi suhteessa etäopetukseen korona-aikana