Maisterin tutkielmassani tutkin koulutuspoliittisia dokumentteja, jotka ovat käytännössä erilaisia koulutuspolitiikan säätäjien ja toimeenpanijoiden tuottamia dokumentteja. Niissä voidaan ilmaista ja ohjata sitä, miten asiat tulisi toteuttaa ja mitä tulisi huomioida. Esimerkiksi Opetushallitus julkaisee paljon erilaisia ohjeistuksia ja käsikirjoja koulutuksen järjestäjien ja opetus- ja ohjaushenkilöstön, mutta myös päättäjien työn tueksi. Tutkielmassani keskityin tarkastelemaan sellaisia dokumentteja, joissa kuvattiin millaista ohjauksen tulisi olla ammatillisessa koulutuksessa. Pyrin keskittymään erityisesti jatko-opintoihin liittyvään ohjaukseen. Tarkoitukseni ei ollut pyrkiä selvittämään sitä, miten ohjaus toteutuu käytännössä vaan yksinkertaisesti tutkia, mitä esimerkiksi Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö dokumenteissa sanovat ja mitä jää sanomatta.
Sanoilla voi olla suurikin merkitys erityisesti silloin, kun dokumentteja käytetään argumentoinnin välineenä tai suorina ohjenuorina sille, miten ohjausta suunnitellaan tai toteutetaan. Toisaalta dokumentteja voidaan tulkita myös monella eri tavalla. Dokumentit toimivat myös totuuspuheena (ks. Simola, 2015), erityisesti silloin kun dokumentit ovat keskeisessä asemassa esimerkiksi ohjauksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Keskeisimpiä dokumentteja aineistossani olivatkin Hyvän ohjauksen kriteerit ja Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023. Näihin dokumentteihin saatetaan useinkin viitata kertoen, että oppilaitoksessa annettu ohjaus perustuu esimerkiksi Opetushallituksen Hyvän ohjauksen kriteereille.
Näkökulmani tutkielmassa oli sosiaalinen oikeudenmukaisuus luokka-aseman kautta tarkasteltuna. Tarkoituksenani oli selvittää laadullisen sisällönanalyysin avulla sitä, mitä dokumenteissa sanotaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, vai puhutaanko siitä mitään. Analyysivaiheessa aineistossa näytti korostuvan yksilöllisyys ja itseohjautuvuus, jolloin heräsin pohtimaan sitä, miten itseohjautuvuuden odotus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus näyttäytyy yhtäaikaisesti. Otin analyysiin mukaan siis myös itseohjautuvuuden käsitteen, jonka osaksi ymmärsin myös yksilön vastuun ja yksilölliset valinnat. Näihin käsitteisiin kiteytyi se, miten ohjauksessa vaikutettiin korostettavan sitä, kuinka yksilöiden tulee muun muassa itse selvittää saatavissa olevat ohjauspalvelut, koulutus- ja työuran mahdollisuudet sekä oma ohjaustarpeensa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden alle muodostui aineiston pohjalta viisi ryhmää, jotka olivat eettiset periaatteet,sosiaalinen vastuu, yhteiskuntatietoisuus, yksilöllisten tarpeiden ja taustojen huomioiminen sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet. Itseohjautuvuuden alle rakentui kaksi ryhmää, jotka olivat yksilön kyvyt ja itseohjautuvuuden tukeminen.
Dokumenteissa tuotiin myös esiin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon merkitystä ohjauksessa, kuten myös ohjauksella opiskelijan tukeminen itseohjautuvuuteen, mutta sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei luokka-aseman näkökulmasta pääsääntöisesti huomioitu eikä dokumenteissa pääsääntöisesti ollut julkilausuttuja ilmaisuja tähän liittyen. Poikkeuksena oli kuitenkin IAEVG Ethical Guidelines, johon Elinikäisen ohjauksen strategiassa 2020-2023 viitataan. IAEVG:n eettisissä ohjeissa yhdeksi syrjinnän muodoksi nimettiin suoraan esimerkiksi luokkasyrjintä.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden alle rakentuneissa ryhmissä ilmaisut jättivät myös lukijalle tulkinnanvaraa. Aineistoon kuuluneiden dokumenttien taustoihin perehtyneenä näin kuitenkin, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kuten sosioekonomisten taustojen väliset erot koulutuksessa, on tuotu esiin erityisesti Marinin hallituskaudella (esim. hallitusohjelmassa). Analyysin perusteella syntyi myös vaikutelma siitä, että yksilöllisyydellä, kuten yksilön kunnioittamisella, yksilöllisten valmiuksien, tavoitteiden ja tarpeiden huomioimisella, saatettaisiin pyrkiä huomioimaan myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Kun ottaa huomioon yksilöiden luokka-asemasta johtuvat erilaiset mahdollisuudet saada koulun ulkopuolista tukea koulutus- ja uravalintoihin, kuten myös siitä johtuvat yksilöiden erilaiset kyvyt toimia itseohjautuvasti koulutusta ja uraa koskevissa kysymyksissä, näyttää sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja itseohjautuvuus ohjauksessa synnyttävän paradoksin.
Elinikäisen ohjauksen yhtenä tavoitteena on ”edistää yksilöiden omia edellytyksiä tehdä koulutus- ja urapäätöksiä” (VN, 2020). Tutkielmassa kävi selväksi, että kaikenikäisille suunnatut elinikäisen ohjauksen ja elinikäisen oppimisen tavoitteet näyttävät läpäisevän lähes kaikkia ohjaukseen liittyviä keskeisiä koulutuspoliittisia dokumentteja. Kokonaiskuva näyttäytyy erityisesti tässä valossa kovin yksilön kykyjä ja yksilön vastuuta korostavana. Elinikäisen ohjauksen strategiassa 2020–2023 tärkeä tavoite on kuitenkin myös se, että yksilöillä olisi mahdollisuus saada myös ohjauspalveluita missä tahansa elämänvaiheessa (ks. VN, 2020).
Tutkielmani aiheesta voisi tulla varmasti monenlaisia tuloksia ja johtopäätöksiä, yhtä monenlaisia kuin on tekijöitäkin. Toivon kuitenkin, että tutkielmani herättää vähintäänkin pohtimaan esittelemiäni johtopäätöksiä sekä sitä, miten esiin nostamani huomiot voitaisiin huomioida koulutuspoliittisessa päätöksenteossa ja niiden toimeenpanossa. Jatkossa olisikin siis tärkeää pohtia sitä, miten keskeiset ja merkittävänä nähdyt asiat tuodaan koulutuspoliittisissa ja erityisesti ko. toimintapoliittisissa dokumenteissa esiin, ja miten ylhäältä päin asetetut tavoitteet lopulta näkyvät poikkihallinnollisestikin tuotetuissa toimintapoliittisissa dokumenteissa.
Toivon myös, että tutkielmani innostaa seuraavia maisterintutkielman tekijöitä harkitsemaan dokumenttianalyysia tutkimusmenetelmäksi, vaikka se varmastikin aiheuttaa paljon kipuilua sen vuoksi, ettei dokumentteja ole alun perin tehty kenenkään tutkimusta varten. Erityisesti tällaisten virallisten asiakirjojen tutkiminen opettaa valtavasti tutkittavan aiheen kontekstista ja olenkin päässyt juurta jaksain perehtymään ammatillisen koulutuksen ohjaukseen, sen toimijoihin ja nykytilaan sekä siihen millaiset dokumentit säätävät ja ohjaavat sen toimintaa ja mitä niiden taustalla on. Kaikki tutkielman kautta opittu ei varmastikaan koskaan näy lopullisessa työssä, sillä tämäkin tutkielma opetti paljon sellaista, mitä ei aiheen rajauksen vuoksi voinutkaan työhön sisällyttää (vaikka vähän ehkä yritinkin).
Kiia Tyni – Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja itseohjautuvuuden paradoksi ohjauksessa: Dokumenttianalyysi ohjauksen suosituksista ja linjauksista ammatillisessa koulutuksessa
Simola, H. (2015). Koulutusihmeen paradoksit: Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta. Tampere: Vastapaino.
VN. (2020). Elinikäisen ohjauksen strategia 2020-2023. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:34. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-536-8