Opiskelijoiden haasteet koronapandemian aikana

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet

Koronapandemian alussa suuri osa korkeakoulujen opetuksesta siirtyi etäopetukseen, mikä vaikutti monella tapaa opiskelijoiden elämään herättäen myös huolta opiskelijoiden hyvinvoinnista. Tutkimusten mukaan opiskelijat kokivat muun muassa yksinäisyyttä, uupumusta, stressiä ja ahdistusta pandemian aikana. Poikkeuksellisen tilanteen vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin voivat olla pitkäaikaisia, joten on tärkeää tutkia opiskelijoiden kokemuksia koronapandemian aikana. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia haasteita yliopisto-opiskelijat kokivat opinnoissaan koronapandemian ja etäopiskelun aikana syksyllä 2020 sekä millä tavoin koetut haasteet olivat yhteydessä sukupuoleen ja opintojen aloitusajankohtaan.

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa syvällisempi käsitys siitä, millaisia haasteita, eli vaatimuksia koronapandemia aiheutti opiskelijoille ja vaatimusten perusteella tarkastella, millaisia voimavaroja, eli esimerkiksi erilaisia tukikeinoja opiskelijat tarvitsisivat opintojen ja hyvinvoinnin tueksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin opiskelun vaatimukset ja voimavarat –mallia. Vaatimukset ja voimavarat -mallissa ajatuksena on, että opiskeluympäristössä ilmenee erilaisia tekijöitä, jotka voivat joko haitata tai auttaa suoriutumista opinnoista. Pitkään jatkuneet liian suuret opiskelun vaatimukset voivat lopulta johtaa uupumukseen. Opiskelun voimavarat puolestaan auttavat tavoitteiden saavuttamisessa, mikä puolestaan johtaa opiskeluinnon kokemiseen. Opiskelijoilla tulisi siis olla riittävästi voimavaroja selviytyäkseen opintojen aiheuttamista vaatimuksista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella osana Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan kasvatuspsykologian tutkimusyksikön tutkimusta. Kyselyaineisto koostui eri opintoalojen kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoista (n=1264) pääasiassa Helsingin yliopistosta. Tutkimus oli monimenetelmällinen ja sen analyysit perustuivat avoimeen kysymykseen koskien opinnoissa koettuja haasteita. Aineistoa analysoitiin luokittelemalla laadullisin menetelmin vastauksissa esiintyviä haasteita. Koettujen haasteiden yhteyttä sukupuoleen sekä opintojen aloitusajankohtaan tarkasteltiin määrällisillä menetelmillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Aineistosta tunnistettiin erilaisia fyysisiä, sosiaalisia, emotionaalisia sekä kognitiivisia haasteita. Opiskelijoiden yleisimmät haasteet liittyivät työmäärään, ajanhallintaan ja organisointiin sekä sosiaalisen kanssakäymisen puutteeseen ja yksinäisyyteen. Tulosten avulla tarkasteltiin, millaisia voimavaroja, kuten esimerkiksi erilaisia tuen muotoja opiskelijat tarvitsisivat opintojen ja hyvinvoinnin tueksi.
Etäopiskelu vaatii opiskelijoilta enemmän itsenäistä työtä ja organisointikykyä lähiopintoihin nähden, joten on mahdollista, että opiskelijoiden kokemus kasvaneesta työmäärästä liittyi puutteisiin ajanhallinta- ja organisointitaidoissa. Näin ollen yksi mahdollinen keino yliopistoille tukea opiskelijoiden etäopiskelua olisi järjestää neuvontaa ja koulutusta siihen, miten erilaisia ajanhallinnan keinoja sekä organisointitaitoja voidaan kehittää. Syksyllä 2020 yhteiskunnassa oli monenlaisia koronarajoituksia, mikä mahdollisesti vaikutti tutkittavien kokemuksiin sosiaalisista haasteista. Nyt vuonna 2022 edelleenkin osa yliopisto-opinnoista toteutetaan etäopintoina, vaikka opiskelijaelämään muuten kuuluvia sosiaalisia tapahtumia ja juhlia järjestetään taas normaaliin tapaan. Yliopistojen olisikin syytä pohtia, miten opiskelijoita voidaan tukea paremmin opiskelijayhteisöön kiinnittymisessä etäopinnoista huolimatta.

Tutkimuksen tulosten perusteella koetuissa haasteissa löytyi myös eroja opintojen aloitusajankohdan mukaan. Opinnot myöhemmin aloittaneiden yleisimmät haasteet liittyivät aiemmin aloittaneita useammin sosiaalisen kanssakäymisen puutteeseen ja yksinäisyyteen sekä ajanhallintaan ja organisointiin. Jatkossa tulisikin kiinnittää huomiota myös siihen, millaista tukea opiskelijat kaipaavat opintojensa eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella erityisesti opintojen alkupuolella olevat tarvitsisivat tukea ajanhallinta- ja organisointitaitojen kehittämiseen sekä sosiaalisen kuuluvuuden muodostamiseen. Sosiaalinen integraatio opintojen alussa olisi erityisen tärkeää, sillä tutkimusten mukaan sosiaalinen kuuluvuuden tunne vaikuttaa myös opiskelijoiden motivaatioon. Yliopisto-opiskelussa ei kaiken kaikkiaan ole monelle opiskelijalle kyse pelkästään opintojen suorittamisesta, vaan myös opiskelijayhteisöön kuuluminen on olennaisessa osassa opiskelukokemuksen merkityksellisyyden rakentumisessa.

Elisa Murto

Yliopisto-opiskelijoiden kokemat haasteet opinnoissa koronapandemian ja etäopiskelun aikana

Koronaviruspandemia rehtoreiden johtamisen haasteena syksyllä 2020

Koronaviruspandemia on mullistanut ihmisten elämää ympäri maailman. Myös opettajat ja koulun johto ovat joutuneet tasapainoilemaan etäopetuksen vaatimien digitaitojen opettelun ja jatkuvaan muutokseen valmistautumisen keskellä. Etäopetukseen päädyttiin nopeasti, joten muutosten johtamisen tavanomaiset prosessit jouduttiin typistämään. Taistelu koronavirustartuntojen leviämisen hidastamiseksi oli kriisi, jossa koulun johto joutui kovaan paikkaan. Kriisissä tarvitaan kapteenia, joka näyttää selkeästi, mihin suuntaan laivaa ohjataan. On kuitenkin pystyttävä näkemään vallitsevien olosuhteiden yli, jotta pystyisimme toimimaan myös kriisin jälkeen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvän johtamisen osa-alueet pysyvät yleensä samoina, mutta poikkeusaikana joitain osa-alueita on painotettava enemmän kuin normaalitilanteessa.

Tutkielman toteutus

Tutkielmani aineistona oli Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen (HEA), Tampereen yliopiston Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimusryhmän (REAL) ja Tampereen yliopiston Lasten ja nuorten terveyden edistämisen tutkimusryhmän (NEDIS) yhteistyössä toteuttaman tutkimushankkeen Koulunkäynti, opetus ja hyvinvointi kouluyhteisössä koronaepidemian aikana -hankkeeseen liittyvän kyselyn vastauksia. Hankkeen tavoitteena oli koostaa kokonaiskuva poikkeusolojen vaikutuksista koulunkäyntiin, sekä kerätä tietoa seuraavaan lukuvuoteen varautumista varten. Kysely lähetettiin kaikkien suomalaisten peruskoulujen johdolle marraskuussa 2020. Tutkielmassani käsittelen kyselyn kahden avoimen kysymyksen vastauksia, jotka keskittyvät rehtoreiden käsityksiin kevään 2020 etäopetuskokemusten aiheuttamista muutoksista ja syyslukukauden painopisteistä. Kyselyyn vastasi yhteensä 880 rehtoria.

Selvitin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin kyselyyn vastanneiden rehtoreiden käsityksiä koulun johtajuudesta pandemian alkaessa. Tarkastelin aineistosta eroja ja yhtäläisyyksiä johtajuuden painopisteistä, joita vastaajat raportoivat. Tarkastelin lisäksi analyysini tuloksia Drysdalen ja Gurrin (2020) haastavien aikojen johtamisen (leadership in challenging times) viitekehyksen avulla. Tutkielmassani käytin mallista nimeä poikkeusajan johtamisen malli. Käytin analyysini apuna Atlas.ti -ohjelmaa, joka auttoi selkiyttämään havaintojani. Analyysiohjelman avulla pystyin helpommin testaamaan saamiani tuloksia, ja saamaan perusteita tulkintani tueksi.

Tulokset

Valtaosa rehtoreista korosti syyslukukauden johtamisessaan adaptiivisuuden osa-alueeseen liittyviä tekijöitä, kuten digitaalisuuteen, koronarajoituksiin ja muutoksiin valmistautumiseen liittyviä asioita. Kaikki kolme asiaa liittyvät etäopetuksen kontekstiin ja toimenpiteisiin käytännön tasolla. Nämä asiat ovat vaatineet paneutumista ja nopeaa reagointia. Myös turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin liittyvät asiat koettiin tärkeiksi. Harva rehtori mainitsi syyslukukauden johtamisen painopisteiksi muita kuin poikkeusoloihin liittyviä asioita. Tällaisia olivat esimerkiksi koulun kehittäminen, viestintä ja erilaisia pehmeitä arvoja.

Poikkeusajan johtamisen osa-alueista suunnan näyttäminen, kontekstin ymmärtäminen ja henkilöstön kehittäminen korostuivat tässä aineistossa eniten. Seitsemästä osa-alueesta vain itsensä johtamisen osa-alue jäi lähes huomiotta rehtoreiden vastauksissa.

Suomalaiset rehtorit vaikuttivat jumiutuvan usein koronaviruspandemian aiheuttamiin olosuhteiden muutoksiin. Vain pieni osa vastaajista vaikutti pystyvän ajattelemaan poikkeusaikaa pidemmälle, ja huomioimaan sen tuomat hyvät asiat vallitsevien olosuhteiden yläpuolella. Saattaa olla, että nämä rehtorit pystyvät paremmin pitämään suuntansa ja toiminnan elinvoimaisena visioiden tavoitteiden mukaisesti. On vaikea kuitenkin arvioida, etteikö rehtorit, jotka tämän kyselyn kohdalla korostivat olosuhteiden haastavuutta, pystyisi samaan. Kuitenkin aiemman tutkimuksen perusteella voisi melko suurella varmuudella todeta, että rehtorit, jotka huomioivat hyvinvointiasiat vastauksissaan pystyvät paremmin vahvistamaan henkilöstön kriisinkestävyyttä.

Tutkielmassani rehtoreiden vastauksista saa Drysdalen ja Gurrin mallista poiketen käsityksen siitä, että suomalaisille rehtoreille on olennaista perusturvallisuuden uhkien minimoiminen ennen opetukseen liittyviä tavoitteita. Toisin sanoen Maswell ennen Bloomia. Analyysini perusteella suomalaisten rehtorien mukaan turvallisuuden ja oppimisen varmistaminen kulkevat kuitenkin rinnakkain.

Tutkielmani tarjoaa eväitä suomalaisten rehtoreiden poikkeusajan johtamisen onnistumisen pohtimiseen. Aineistossa vallalla olleen suunnan näyttämisen, kontekstin ymmärtämisen ja ihmisten kehittämisen osa-alueiden lisäksi voisi olla hyödyllistä pohtia, voisiko myös muita poikkeusajan johtamisen osa-alueita painottamalla kehittää johtamista parempaan suuntaan. Etenkin itsensä johtamisen osa-alueen korostumisella voisi kenties olla vaikutusta rehtoreiden jaksamisen parantumiseen. Pohtimalla poikkeusajan johtamisen osa-alueita, rehtorit voisivat saada työkaluja johtamisen kehittämiseen, jotta tuleviin kriiseihin voidaan valmistautua paremmin.

Eeva Särkkä

Rehtoreiden käsityksiä poikkeusajan johtamisesta syksyllä 2020

Korona-ajan koti vuonna 2020. ”Iltaisin ei tultu kotiin, vedetty syvään henkeä ja rysähdetty sohvalle.”

Vuonna 2020 maaliskuussa koko Suomi sulkeutui koteihinsa, kun ravintolat, koulut, kirjastot, teatterit, museot ja monet liikuntapaikat laitettiin kiinni Covid-19 -viruksen leviämisen estämiseksi. Yleisillä paikoilla oleskelua kehotettiin välttämään ja monissa yrityksissä alkoi etätyön aika. Koronapandemian aiheuttamien rajoitusten aikaa on Suomessa eletty jo yli vuoden ajan. Kodin merkitys elämisen paikkana on kiistatta kasvanut, mutta jokainen ihminen kokee lisääntyneen kotona olemisen yksilöllisesti.

Tutkielman tarkoitus

Pyrin ymmärtämään tässä tutkielmassa sitä, millaisena koti koronapandemian ajassa näyttäytyy suomalaisten kokemuksissa. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä koronapandemia jatkuu edelleen ja vaikuttaa koko maailmaan ja näin myös jokaisen kokemuksiin kodista. Koronapandemia näyttäytyy tässä tutkielmassa uutena muutostilanteena, jolloin näkymättömäksi muuntuneet suhtautumistavat kotiin murtuvat ja uusien kokemusten ja merkitysten muotoutuminen tekee ne jälleen näkyviksi.

Menetelmät

Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena hyödyntäen kerronnallista tutkimusotetta. Aineistonhankintamenetelmänä oli omaelämänkerralliset tarinat. Aineisto koostui 23 kotitarinasta, jotka olin kerännyt joulukuun 2020 ja tammikuun 2021 välisenä aikana. Tarinoiden kirjoittajat olivat 20-48-vuotiaita suomalaisia naisia ja miehiä. Aineiston analyysissa hyödynsin teemoittelua ja metafora-analyysia.

Tulokset

Sain selville, että koronapandemian ajassa koti muuttui yksityisemmäksi tilaksi ja kodin merkitys laajeni. Uuden ja oudon muutostilanteen ymmärtämiseksi kotiin liitettiin erilaisia metaforia. Koti näyttäytyi yhtäältä ahdistavana vankilana ja alituisena suorittamisena, toisaalta turvapaikkana ja mahdollisuutena vihdoin levähtää, kun mihinkään ei ollut enää pakko mennä. Aiempien tutkimusten mukaisten kodin positiivisten merkitysten lisäksi kotiin liitettiin tässä tutkielmassa myös kielteisiä merkityksiä, jotka heikensivät kodin tuntua. Osittain kadotettua kodin tuntua tavoiteltiin esimerkiksi sisustamalla ja remontoimalla kotia sekä hankkimalla uusia huonekaluja ja esineitä.

Tutkielma antaa uutta tietoa siitä, millä tavoin koti koetaan vakavan terveyttä vaarantavan kriisin ja yhteiskunnan rajoitusten aikana, millaisia uusia merkityksiä koti sen aikana saa ja millä tavoin kodin tilassa muutostilanteisiin sopeudutaan.

Lilli Suhonen

Kodin muuntuvia merkityksiä koronapandemian ajassa – ”Iltaisin ei tultu kotiin, vedetty syvään henkeä ja rysähdetty sohvalle.”