Avainsana: koronapandemia

Julkaistu

Sosioemotionaaliset taidot tukivat nuorten motivaatiota ja hyvinvointia koronapandemian aikana

Johdanto

Koronapandemia toi nopeasti muutoksia nuorten koulunkäyntiin. Kaikki nuoret eivät ole reagoineet muutoksiin samalla tavalla. Huolestuttavaa on, että Kouluterveyskyselyn (2021) mukaan erityisesti yläkouluikäisten tyttöjen uupumusoireet ovat lisääntyneet koronapandemian aikana. On siis tärkeää löytää oppilaiden hyvinvointia ja opiskelumotivaatiota tukevia keinoja. Pro gradu -tutkielmassani tutkin 8-luokkalaisten sosioemotionaalisia taitoja, ja niiden merkitystä oppilaiden kouluhyvinvoinnille koronapandemian aikana.

Kouluinto

Oppilaiden hyvinvointi, oppiminen ja motivaatio ovat toisiaan tukevia tekijöitä. Oppilaat, jotka kokevat paljon kouluintoa, näkevät koulunkäynnin merkityksellisenä, sitoutuvat koulunkäyntiin ja nauttivat siitä. Kouluinto tukee koulumenestystä ja on yhteydessä myös laajempaan hyvinvointiin ja terveyteen. Kouluinto muokkautuu kouluvuosien aikana, ja sen kehittymistä voidaan tukea.

Sosioemotionaaliset taidot

Sosioemotionaalisia taidot ovat joukko erilaisia taitoja. Tutkielmassani tarkastelin neljää keskeistä sosioemotionaalista taitoa OECD:n määrittelemästä 15 taidosta: akateemista kimmoisuutta, sinnikkyyttä, uteliaisuutta ja yhteenkuuluvuudentunnetta.

Akateeminen kimmoisuus on kykyä toipua koulunkäyntiin liittyvistä pettymyksistä, kuten huonoista arvosanoista. Sinnikkyys on kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn vaikeidenkin tehtävien parissa. Älyllinen uteliaisuus on kiinnostusta uusien asioiden oppimiseen ja kehittämiseen. Yhteenkuuluvuudentunne tarkoittaa, että oppilaat kokevat saavansa tukea luokkakavereiltaan.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen osallistui 1364 8-luokkalaista Helsingin alueen kouluista syksyllä 2020 osana Bridging the gaps-tutkimushanketta. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeen. Pro gradu -tutkielmassani käytin lomakkeen vastauksia, jotka kuvasivat oppilaiden akateemisen kimmoisuuden, sinnikkyyden, uteliaisuuden, yhteenkuuluvuuden tunteen ja kouluinnon määrää.

Tavoitteena oli tunnistaa tilastollisin menetelmin oppilaiden sosioemotionaalisia taitoja kuvaavia profiileja. Tämän jälkeen tutkin, erosivatko eri profiileihin kuuluvat oppilaat toisistaan kouluinnon suhteen.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätelmät

Aineistosta voitiin tunnistaa neljä sosioemotionaalisten taitojen profiilia: akateemisesti kimmoisten ja yhteenkuuluvienprofiili (30%), alhaisten taitojen profiili (27%), sinnikkäiden, uteliaiden ja yhteenkuuluvien profiili (23%) ja korkeiden taitojen profiili (20%). Profiilit osoittavat, että oppilaat eivät olleet yhtenäinen ryhmä sosioemotionaalisten taitojen suhteen koronapandemian aikana.

Korkeiden taitojen profiiliin kuuluvilla oppilailla oli eniten ja alhaisten taitojen profiiliin kuuluvilla oppilailla oli vähiten kouluintoa. Tulokset osoittavat, että oppilaat, joilla oli paljon sosioemotionaalisia taitoja, kokivat enemmän kouluintoa kuin oppilaat, joilla oli vähän sosioemotionaalisia taitoja koronapandemian aikana.

Pohdinta

Tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että sosioemotionaaliset taidot ovat tukeneet yläkoululaisten hyvinvointia ja motivaatiota koronapandemian aikana. Lisäksi tutkielmani lisää ymmärrystä yläkouluikäisten sosioemotionaalisista taidoista koronapandemian aikana. Tällä on merkitystä, jotta kaikkien nuorten taitoja osataan tukea. Tarvitaan kuitenkin laajempaa tutkimusta nuorten sosioemotionaalisista taidoista sekä siitä, miten sosioemotionaaliset taidot ovat kehittyneet pandemian pitkittyessä ja sen jälkeen.

Sosioemotionaalisia taitoja voidaan tukea nuoruusiässä. Tutkijoiden ja koulujen välisellä yhteistyöllä voidaan löytää yhdessä opettajien kanssa toimivia, koulun arkeen sopivia keinoja. On varmistettava, että kouluissa riittää jatkossakin päteviä opettajia, jotka osaavat tukea nuorten hyvinvointia ja motivaatiota. Opetussuunnitelman päivityksessä tulisi huomioida, että oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen tukemista koskevat tavoitteet toteutuvat myös uusissa opetusmuodoissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Oppilaat, joilla on paljon sosioemotionaalisia taitoja, pärjäävät myös poikkeuksellisina aikoina. Me kaikki tarvitsemme sosioemotionaalisilta taidoiltaan vahvoja nuoria, joilla on keinoja selvitä ja yhdessä ratkaista vaikeita tilanteita.

Ida Huttunen

Sosioemotionaalisten taitojen profiilit ja kouluinto peruskoulun 8-luokkalaisilla oppilailla koronapandemian aikana

 

Julkaistu

Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen koronapandemian aikana

Keväällä 2020 arkemme muuttui, kun koronapandemia astui osaksi jokapäiväistä elämäämme. Koronapandemia on luonut merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, tuoden myös haasteita kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin toteuttamiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka jo ennen globaalia pandemiaa lasten ja nuorten mielenterveysongelmat olivat kasvaneet merkittävästi. Mielenterveyden perusta rakentuu lapsuudessa, ja kouluinstituutioiden rooli hyvinvoinnin edistäjinä on laajalti todistettu. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, millä tavoin lasten ja nuorten mielenterveyttä on edistetty kouluinstituutioissa koronapandemian aikana. Lisäksi kartutetaan ajankohtaista tietoa opettajien työnkuvassa näkyneestä mielenterveyden edistämisestä, ilmentäen opettajien henkilökohtaisia käsityksiä liittyen niin yksilöiden mielenterveyden tukemiseen kuin koulumaailman organisaatioiden ja yhteiskunnan rooliin mielenterveyden edistäjänä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kuudesta mielenterveyden edistämisen menetelmästä; opettajan tunne-, vuorovaikutus ja mielenterveysosaamisesta, lasten ja nuorten tunne-, vuorovaikutus- ja mielenterveysosaamisesta, vertaistoiminasta ja osallisuudesta, toimintakulttuurista, kohdennetusta tuesta sekä opiskeluhuoltotyöstä ja mielenterveyspalveluista. Kyseisten menetelmien pohjalta pyrittiin syventämään ymmärrystä mielenterveyden edistämisestä sekä luomaan uutta ajankohtaista tietoa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielma toteutettiin touko- ja joulukuun 2021 välisenä aikana. Aineisto kerättiin touko- ja kesäkuun aikana avoimella kyselylomakkeella neljästä eri kasvatusalan Facebook-ryhmästä. Tutkielman näyte koostui 41 suomalaisesta peruskoulun sekä toisen asteen opettajasta, joista 37 identifioivat itsensä naiseksi ja 4 mieheksi. Osallistujat olivat iältään 30–61-vuotiaita, työskennellen yhteensä 16 eri maakunnalla. Aineiston analyysiprosessi toteutettiin loka­- ja marraskuun aikana laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, fenomenografista tutkimusasetelmaa mukaillen.

Tutkimustulokset

Tutkielmassa saatiin selville moniammatillisen yhteistyön sekä opettajan rooli koronapandemian aikaisen mielenterveyden edistäjinä, kuitenkin resurssien puutteen vallitessa taustalla. Myös muut koronapandemian esille nostamat haasteet tulivat laajalti esille niin peruskoulun kuin toisen asteen opettajien vastauksista. Lisäksi tutkimustuloksissa korostui oikea-aikainen, empaattinen, lapset ja nuoret kokonaisvaltaisesti huomioiva vuorovaikutus. Tutkimustulosten avulla voidaan tarkastella suomalaisen koulumaailman hyvinvoinnin edistämisen arvopohjaa, samanaikaisesti suunnaten huomio taustalla vallitseviin yhteiskuntamme epäkohtiin. Tutkimustuloksia voisi soveltaa jatkotutkimuksissa esimerkiksi lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten mielenterveyden edistämisen vertailuun, opettajien työhyvinvoinnin tarkasteluun sekä kvantitatiivisen tutkimuksen toteuttamiseen.

Pohdintaa

Tämä tutkielma luo merkityksellistä ja ajankohtaista tietoa lasten ja nuorten, opettajien, kouluyhteisöjen sekä yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta. Koronapandemia tai ei, lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen ei saisi kaikessa painossaan kasautua opettajien harteille. Tämän tutkielman tuloksissa ilmentyvä riittämättömyyden tunne opettajien omien toimintamahdollisuuksien suhteen saattaisi antaa vihiä opetussuunnitelman ylimalkaisuudesta ja siitä, että opettajien oletetaan osaavan edistää ensimmäisestä työpäivästään lähtien mielenterveyttä kuten ammattilaiset.

Yhteiskunnan päättäjien tulisi ymmärtää, kuinka kouluinstituutiot luovat yleissivistävän kasvatustehtävänsä lisäksi merkittäviä hyvinvoinnin edistämisen mahdollisuuksia. Kun resursseja kohdennetaan kouluinstituutioiden mielenterveyttä edistäviin aspekteihin, luodaan näille sukupolville yhä parempia mahdollisuuksia asianmukaisen työkykyisyyden säilyttämiseen. Monipuolisten  tunne- , vuorovaikutus- ja mielenterveysosaamisen hallitsemisella, hyvinvointia tukevassa kouluympäristössä olemisella sekä tarvittavien palveluiden saamisella niin peruskoulussa kuin toisella asteella on mahdollista pitkällä tähtäimellä vaikuttaa positiivisesti myös yhteiskunnan terveydenhuollon kustannuksiin.

 

Tinja Tikkanen

Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen kouluinstituutioissa koronapandemian aikana – Opettajien käsityksiä

Julkaistu

Korona-ajan koti vuonna 2020. ”Iltaisin ei tultu kotiin, vedetty syvään henkeä ja rysähdetty sohvalle.”

Vuonna 2020 maaliskuussa koko Suomi sulkeutui koteihinsa, kun ravintolat, koulut, kirjastot, teatterit, museot ja monet liikuntapaikat laitettiin kiinni Covid-19 -viruksen leviämisen estämiseksi. Yleisillä paikoilla oleskelua kehotettiin välttämään ja monissa yrityksissä alkoi etätyön aika. Koronapandemian aiheuttamien rajoitusten aikaa on Suomessa eletty jo yli vuoden ajan. Kodin merkitys elämisen paikkana on kiistatta kasvanut, mutta jokainen ihminen kokee lisääntyneen kotona olemisen yksilöllisesti.

Tutkielman tarkoitus

Pyrin ymmärtämään tässä tutkielmassa sitä, millaisena koti koronapandemian ajassa näyttäytyy suomalaisten kokemuksissa. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä koronapandemia jatkuu edelleen ja vaikuttaa koko maailmaan ja näin myös jokaisen kokemuksiin kodista. Koronapandemia näyttäytyy tässä tutkielmassa uutena muutostilanteena, jolloin näkymättömäksi muuntuneet suhtautumistavat kotiin murtuvat ja uusien kokemusten ja merkitysten muotoutuminen tekee ne jälleen näkyviksi.

Menetelmät

Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena hyödyntäen kerronnallista tutkimusotetta. Aineistonhankintamenetelmänä oli omaelämänkerralliset tarinat. Aineisto koostui 23 kotitarinasta, jotka olin kerännyt joulukuun 2020 ja tammikuun 2021 välisenä aikana. Tarinoiden kirjoittajat olivat 20-48-vuotiaita suomalaisia naisia ja miehiä. Aineiston analyysissa hyödynsin teemoittelua ja metafora-analyysia.

Tulokset

Sain selville, että koronapandemian ajassa koti muuttui yksityisemmäksi tilaksi ja kodin merkitys laajeni. Uuden ja oudon muutostilanteen ymmärtämiseksi kotiin liitettiin erilaisia metaforia. Koti näyttäytyi yhtäältä ahdistavana vankilana ja alituisena suorittamisena, toisaalta turvapaikkana ja mahdollisuutena vihdoin levähtää, kun mihinkään ei ollut enää pakko mennä. Aiempien tutkimusten mukaisten kodin positiivisten merkitysten lisäksi kotiin liitettiin tässä tutkielmassa myös kielteisiä merkityksiä, jotka heikensivät kodin tuntua. Osittain kadotettua kodin tuntua tavoiteltiin esimerkiksi sisustamalla ja remontoimalla kotia sekä hankkimalla uusia huonekaluja ja esineitä.

Tutkielma antaa uutta tietoa siitä, millä tavoin koti koetaan vakavan terveyttä vaarantavan kriisin ja yhteiskunnan rajoitusten aikana, millaisia uusia merkityksiä koti sen aikana saa ja millä tavoin kodin tilassa muutostilanteisiin sopeudutaan.

Lilli Suhonen

Kodin muuntuvia merkityksiä koronapandemian ajassa – ”Iltaisin ei tultu kotiin, vedetty syvään henkeä ja rysähdetty sohvalle.”