Avainsana: luokanopettaja

Julkaistu

Etäopetuksen parhaita käytäntöjä metsästämässä Feat. Ei enää yhtään pakolla tehtyä gradua

Opettaja tutkii ja tutkija opettaa. Suomalainen luokanopettaja on tutkivan, akateemisen prässin läpäissyt kasvatustieteen maisteri. Tieteenalasta riippumatta jokainen korkeakoulutettu tekee tutkimusharjoituksen “pro gradu” (suom. ”ennen valmistumista”). Luokanopettajien tapauksessa harva kuitenkaan väittää olevansa valmis ennen varsinaista kenttäkokemusta, jos koskaan. Pätevä luokanopettajaksi kuitenkin on, ainakin paperilla.

“Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matkanteko.” -Ralph Emerson

Kerran, toisen ja kymmenennenkin kerran kuulin, että gradullani ei ole väliä, vain valmistumisellani on. Näin sanovat tarkoittivat ehkä hyvää, mutta eivät tunne minua tai jaa näkemystäni gradun merkityksellisyydestä opettajaksi pätevöitymisen prosessissa.

Perusopetuksen voimassaolevissa opetussuunnitelman perusteissa (2016) korostetaan oppilaslähtöisyyttä, yksilöllisyyttä ja ilmiöoppimista eli käytännössä eri tieteenalojen näkökulmien yhdistelyä – tavoitteena on vahvistaa, tai edes herättää monimediaiseen informaatiotulvaan päälakeaan myöten vajonneen oppijan motivaatiota. Kasvatustieteen maisteri opettaa koulutyössään vahvasti esimerkillään – oman gradunsa merkitykselliseksi kokeva luokanopettaja mallintaa uteliaisuutta, tiedonjanoa, sinnikkyyttä ja kriittisyyttä.

Ruuhkavuosissa räpistelevän alanvaihtajan, keskittymishäiriöisen idealistin gradutyö on pääosin kamalaa vierestäseurattavaa. Prosessin ansiosta gradun sivutuotteena saattaa kuitenkin syntyä ehompi yksilö: läsnäoloa arvostavampi, vähemmän kontrollifriikki, vähemmän suorituskeskeinen, sivistyneempi, kriittisyyteen harjaantuneempi, paremmin priorisoiva ja onnistumisestaan täysin rinnoin iloitseva pian valmis maisteri.

Digiosaaminen + peruskoulun eetos + ajankohtaisuus + mallintamisen tarve
= motivaatio -> tutkimustehtävä

Gradun onnistumista edistävänä tekijänä voi pitää sitä, että valittu tutkimustehtävä motivoi tutkijaa itseään. Toteutin oppijalähtöisyyttä tutkimuksessani hyödyntämällä omia yksilöllisiä osaamisalueitani kuten edeltävää työkokemustani ja asiantuntijuuttani verkkopalveluista, asiakasneuvonnasta ja -kokemuksesta, palveluprosesseista sekä riskienhallinnasta. Osaamisalueeni palvelivat tutkimustehtävääni. Koko opettajankoulutuksen ajan olin yhdistellyt lähes kaikkiin oppilastöihini peruskoulun digitalisaation tarkastelua.

Tutkimustehtävän ajankohtaisuus motivoi. Ilmiön tuli olla tutkimisen arvoinen, tuloksilla tulisi olla käytännön merkitystä, haaveilin niiden kiinnostavan kollegoitani tai opetustoimialalla työskenteleviä laajemminkin. Näin ollen keväällä 2020 gradusuunnitelmat oli tehtävä kokonaan uudelleen. Alkuperäinen suunnitelma Matematiikan opetuksen formatiivinen arviointi digitaalisilla välineillä ei tuntunut merkitykselliseltä tässä ajassa.

Ennen tutkimuskirjallisuuteen perehtymistä minulla itsekin huoltajana ja mediaa seuranneena, oli monenlaisia mielipiteitä etäopetuksesta. Pragmaattisempi ja matemaattisempi puoleni kaipasi mitattavampaa todistusta. Halusin pätevät argumentit hypoteeseilleni siitä, mihin suuntaan etäopetusta tulisi ohjata. Todellisuus osoittautui kuitenkin hypoteeseja rikkaammaksi, toisaalta yksinkertaisemmaksi ja myös yllättäväksi.

Tunteellisia ja samaistuttavia kuvauksia kotien tilanteista, tulokset osa 1

Tutkimukseni aineistoksi sain jopa 526:n helsinkiläisen huoltajan monisanaiset ja moninaiset kuvaukset etäopetuksesta. Luin, pohdin ja veivasin useaan otteeseen huoltajien vapaasti muotoilemia vastauksia kysymykseen “Jotain muuta sanottavaa poikkeusoloista keväällä 2020.” Kuvaukset olivat aitoja, vailla koulutuspoliittista/toimialan ammattijargonia ja ne antoivat tunteikkaan kuvan kotien kokemusten moninaisuuksista ja toisaalta yhteneväisyyksistä. Tutkimusmenetelmääni kuului vastausten ryhmittelyä, ryhmien ryhmittelyä, sanomisten ja sanomattajättämisten tulkintaa. Pyrin arvioimaan tekemiseni vahvuuksia ja heikkouksia kriittisesti.

Vastauksia luokittelemalla ja tulkitsemalla muodostuivat tutkimukseni tulokset, esimerkiksi: Täysin puuttuva onlineyhteys koettiin heitteillejättönä. Kahdenkeskiset viisiminuuttiset opettajan kanssa olivat elintärkeitä. Vaihtelevat oppimistehtävät virkistivät oppilasta. Rauhallinen oppimisympäristö kotona ja perheen kanssa oleminen saivat oppilaan voimaan paremmin. Kukin tuloskuvaus sai painoarvoa tulkinnallisin, mutta myös määrällisin perustein.

Myönteisten kokemusten ja pettymysten kuvausten avulla muodostettiin suosituksia (Fonsell-Lehto, Kaisa 2022)

Tulosten perusteella teen suosituksia opettajille sekä opetuksenjärjestäjille. Suosituksiin tulee suhtautua varauksella. Kunnioitan opettajan autonomiaa ja jokainen opettaja voi toteuttaa omaa opettajuuttaan tavallaan. Opetuksenjärjestäjän tulee kuitenkin turvata tietyn tason opetus poikkeusoloissakin. Tietty taso turvataan tiedottamalla, kouluttamalla ja luokanopettajan työ mahdollistamalla sekä työrauha turvaamalla.

Päätuloksina esittelen suositukset (top5) luokanopettajan priorisoinnille etäopetustilanteiden pystyttämisessä ja järjestämisessä:

  • Onlineopetusta olisi hyvä olla vähintään 1-2h päivässä.
  • Oppimista ei voi jättää itseopiskelun varaan ja uusien asioiden opettamista huoltajille.
  • Pienryhmätyöskentelyä, vertaisoppimista ja -arviointia voisi hyödyntää.
  • Läksy- ja läsnäolokontrolli funtsittava.
  • Vanhemmille paljon tietoa käytännöistä ja koko etäopetusjakson alkuun verkkovanhempainilta. Vanhemmille voi antaa vinkkiä koulutyön tukeen, mutta koulutyön tukea ei voi edellyttää!

Rauha ja hyvinvointi etäopetuksen oppimisympäristöissä,
tulokset osa 2

Yllättävänä, toisena päätuloksena esittelen kuvauskategorian “rauha”. Poikkeusolojen aikana luokkahuoneeseen avautuneen oven kautta huoltajille paljastui koulun nykytilan kakofonisuus, joka saa vain ajoittain valtakunnallista klikkitasoista mediahuomiota. Perusrahoitusta on vähennetty vuosia. Sadassa vuodessa koulujen lukumäärä on puolittunut. Keski-ikään tullut peruskoulu alkaa rapautua. Ryhmä- ja koulukoot kasvavat. Samaan aikaan vaatimuksia koulutyölle lisätään määrällisesti ja syvyydeltään. Tuloksissa nähdään kuitenkin luku- ja laskutaidon heikentymistä.

Kuvio: Sitaatteja aineistosta Ahtiainen jne. 2020
Kuvio: Sitaatteja aineistosta mm. rauha-tuloksen sekä hyvien käytäntöjen tunnistamisen perusteena (valtakunnallinen aineisto Ahtiainen jne. 2020)

Pohdinnassani näen tässä syyn sekä seurauksen. Tämän tutkielman julkaisuhetkellä suomalainen koulu vastaanottaa satoja, kuluvan vuoden aikana varmasti tuhansia ukrainalaispakolaisia, jotka liittyvät olemassaoleviin tai perustettaviin valmistavan opetuksen ryhmiin. Suomalainen Pisatähti-peruskoulu ei tule kestämään oppilasaineksen moninaisuuden edelleen jatkuvaa kasvua resurssien kiristyessä. Ei, vaikka luokanopettajista suuri osa on mielestäni ammattitaidoltaan jeesuksen tasoisia. Inspiroivia opettajia myös opettajanakoulutuksessa oli runsaasti, mm. Katarina Stenberg, Jari Salminen, Anu Laine, atlas.ti-aineistonhallintaohjauksella graduni kanssa merkityksellistä tukea antanut Raisa Ahtiainen sekä gradutyön ohjaaja Risto Hotulainen.

“Mutta työ se sentään hauskinta on, ei siitä mihinkään pääse.” – Minna Canth

Yksittäisen opettajan paras keino jaksaa vaativassa toimessa on pedagogisin ja henkilökohtaisin perusteluin tehty työn priorisointi, jota opetuksenjärjestäjän tulee tukea kaikin tavoin. Toivon, että tutkimustyölläni olisi merkitystä opettajan työssäjaksamiselle ja hallinnossa työskentelevälle asiantuntijalle oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen tuessa.

Jokainen lapsi ansaitsee hänet todella huomaavan aikuisen. Jokainen opettaja ansaitsee oppia tuntemaan jokaisen oppilaansa. Jokainen huoltaja ansaitsee hyvän huomaavaa, kärsivällistä yhteistyötä lapsen kasvun tukemisessa. Ja jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin kyllä se huumori on lopulta tärkein keino jaksaa luokanopettajan työssä.

Keravalla 25.4.2022, Kaisa Fonsell-Lehto

Gradun nimi: ”Kouluissa on varmasti tehty suunnitelma vastaavan varalle” – ETÄOPETUKSEN PARHAAT KÄYTÄNNÖT – Koettu etäopetus ja onnistumiset koronakeväänä 2020 helsinkiläisten huoltajien avovastauksissa (Julkaistu Helsingin yliopiston HELDA-tietokannassa 9.5.2022, julkinen)

Ps. Mesenaattini ja kielimaisteri Oskari sekä koekappaleeni Erkki ja Martti, jokainen tilaisuus on käytettävä sanoakseni: Olette kaikkeni, rakastan teitä, vaikka ammatillinen palo riivaakin.

Etäopetuksen parhaita käytäntöjä (covid-2019 poikkeusolot keväällä 2020, Hki, n=526)
Julkaistu

Vahvuuspedagogiikka vakituiseksi osaksi peruskouluamme?

Mitä on vahvuuspedagogiikka ja mihin tämä tutkimus pyrki?

Vahvuuspedagogiikan juuret ovat positiivisen psykologian PERMA-teoriassa. Vahvuuspedagogiikkaa on tutkittu Suomessa 2010-luvulta lähtien enenevässä määrin sekä kansainvälisesti jo 2000-luvun alusta. Tutkimustulokset kertovat sillä olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa inklusiiviseen koulujärjestelmään, kouluiloon, erityisen tuen oppilaiden opiskelumotivaatioon sekä oppilaiden osallisuuteen. Tutkimukseni pyrkimys oli kartoittaa luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä luonteenvahvuuksien tunnistamisen, tunnustamisen ja kehittämisen merkityksestä ja vaikutuksista. Tutkimuksen kohteena oli myös, mitä merkityksiä luokanopettajat kokevat vahvuuspedagogiikalla olevan neuropsykiatrisesti poikkeaville oppilaille (jatkossa: nepsy-oppilaat), sekä mitä käsityksiä luokanopettajilla on 5–6-luokkalaisten tietoisuudesta omista luonteenvahvuuksistaan. 

Miten tämä tutkimus tehtiin ja mitä tuloksia saatiin?

Tutkimus toteutettiin haastattelu- ja kyselytutkimuksena. Analyysi tehtiin niin laadullisesti kuin määrällisesti sekä mixed methods -menetelmän keinoin. Haastatteluaineisto oli kuusi luokanopettajaa. Kyselyaineisto oli 106 vastaajaa.

Tutkimuksen tulokset puoltavat vahvuuspedagogiikan käyttöä peruskoulussa. Koettuun tärkeyteen vaikuttavat paljon toteuttamisen koettu helppous, koulun panostus vahvuuspedagogiikkaan sekä se, miten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet -asiakirjan koetaan ohjaavan vahvuuspedagogiikkaan. Vahvuuspedagogiikan yhtenä yleisimpänä vaikutuksena aineistossa oli sen positiivinen vaikutus esimerkiksi koulumyönteisyyteen ja luokan ilmapiiriin. Haastatteluaineistossa korostui vahvasti vahvuuspedagogiikan ennaltaehkäisevä merkitys, etenkin käyttäytymisen haasteita omaavien oppilaiden tai ADHD-oppilaiden kohdalla.

Miksi halusin tätä tutkia?

Tarpeeni ja haluni tutkia tätä aihetta on peräisin seuraavista kysymyksistä:

  • Mikä saa oppilaan jaksamaan koulussa?
  • Mitkä asiat tekevät oppilaan mielestä koulusta kivaa?
  • Miten opettaja kehuu oppilasta?

Nämä kysymykset johtivat minut positiivisen psykologian, vahvuuspedagogiikan ja luonteenvahvuuksien äärelle. Koen oleelliseksi tutkia, mitä vahvuuksia ja luonteenvahvuuksia oppilas, ja ylipäänsä ihminen, tunnistaa ja tunnustaa itsessään. Lasten ja nuorten eheän minäkuvan ja terveen itsetunnon tukeminen ovat minulle äärimmäisen merkityksellisiä asioita.

Yleisesti peruskouluoppilaiden käyttäytymisen haasteet ovat lisääntyneet ja olisikin äärimmäisen tärkeää panostaa käyttäytymisen haasteiden riskitekijöiden ja -oireiden varhaiseen tunnistamiseen, tunnustamiseen ja hoitamiseen. Etenkin nepsy-oppilaan käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen takana on usein paljon sellaisia syitä, joiden vuoksi hänen on ajoittain liki mahdotonta toimia ja olla mukana yhteisissä toiminnoissa ilman, että hänen käyttäytymisensä koetaan ja määritellään haastavaksi.

Lähtökohtaisesti kuitenkaan ihminen ei ole ongelma, vaan käyttäytyminen suhteessa ympäristöön voi olla haastavaa. Erityisesti nyt 2000-luvulla Suomeenkin ovat tulleet systemaattisempina käytänteinä positiivinen psykologia ja sen kautta vahvuuspedagogiikka. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia ja etenkin luonteenvahvuuksia. Niiden tunnistaminen, tunnustaminen, kehittäminen ja käyttäminen voivat olla avaintekijä monen oppilaan parempaan kouluviihtyvyyteen ja opiskelumotivaatioon sekä terveempään itsetuntoon ja eheämpään minäkuvaan.

Mitä hyötyä saaduilla tuloksilla voisi olla?

Näin inklusiivisen koulun ja erityispedagogisen näkökulman korostumisen aikana toivon, että tämänkin tutkimuksen tulosten perusteella tulevat tutkimukset pyrkivät pitkäaikaisseurannan keinoin selvittämään, mitä vaikutuksia vahvuuspedagogiikalla on esimerkiksi nepsy-oppilaiden akateemisiin taitoihin ja valmiuksiin. Tarkemmin esimerkiksi niiden oppilaiden asenteisiin ja tuntemuksiin, joilla on selkeitä kielellisiä tai matemaattisia haasteita tai esimerkiksi matematiikka-ahdistusta. Tämän tutkimuksen valossa vaikuttaa myös siltä, että on syytä yhtenäistää peruskouluhenkilöstön keskinäistä ymmärrystä vahvuuspedagogiikasta, kuten myös kodin ja koulun välistä ymmärrystä vahvuuspedagogiikasta sekä laajemmin positiivisesta psykologiasta ja ylipäänsä positiivisuudesta.

Hyödyksi koen myös sen, että tämänkin tutkimuksen tulokset tuovat esiin sitä, että vahvuuspedagogiikkaa tulisi harkita otettavaksi vieläkin kiinteämmäksi osaksi peruskoulusysteemiämme.

 

Ville Mustonen

Luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä vahvuuspedagogiikasta

Julkaistu

Tarvitaanko koulunkäynninohjaajia alkuopetuksessa? Luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien yhteistyötä alkuopetuksessa

”Sanotaan näin että mun toivomus on tämän gradun osalta se, että joku tuleva opettaja lukee tän ja miettii tätä samaa asiaa, ja ehkä tavallaan useampikin lukisi tämän työn ja miettisi tätä yhteistyötä oikeasti.” (Koulunkäynninohjaaja Ko3)

Taustaa

Koulunkäynninohjaajien ammattiryhmä on monelle opettajaopiskelijalle mysteeri. Yhteistyökokemukset ohjaajien kanssa riippuvat siitä, saako opiskelija harjoittelussa ohjeistusta yhteistyöhön koulunkäynninohjaajan kanssa. Omat sijaisuuskokemukset saattavat myös antaa mahdollisuuden yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Yhteistyö ohjaajien kanssa on kuitenkin monelle luokanopettajalle arkipäivää ja iso apu koulumaailman hektisessä arjessa. Osaavatko luokanopettajat hyödyntää tätä yhteistyömuotoa? Miksei yhteistyöstä koulunkäynninohjaajien kanssa puhuta?

Tässä tutkielmassa tutkittiin luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien välistä yhteistyötä alkuopetuksessa. Alkuopetus rajautui tutkielman tutkimuskontekstiksi, koska tutkielman tekijän omien kokemuksien mukaan tarve koulunkäynninohjaajille on välttämätön juuri alkuopetuksessa. Lisäksi luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien yhteistyötä on tutkittu vähän, pelkässä alkuopetuksen kontekstissa ei lainkaan. Tässä tutkielmassa haluttiin selvittää, minkälaisia käsityksiä luokanopettajilla ja koulunkäynninohjaajilla on yhteistyöstä alkuopetuksessa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten luokanopettajat ja koulunkäynninohjaajat kehittäisivät alkuopetuksen yhteistyötä. Yhteistyön kehittämisen tutkiminen toimii luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien alkuopetuksen yhteistyön käsityksien tulosten tukena.

Menetelmä

Tutkielma toteutettiin laadullisia menetelmiä käyttäen maalis-elokuun 2021 välillä. Tutkielmassa haastateltiin viittä luokanopettajaa ja viittä koulunkäynninohjaajaa teemahaastattelun keinoin. Haastateltavat löydettiin hyödyntämällä sosiaalista mediaa tutkimuksen välineenä. Itse haastattelut toteutettiin etäjärjestelyin Zoom -palvelun kautta. Haastatteluista muodostunut aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tulokset ja pohdintaa

Luokanopettajat ja koulunkäynninohjaajat näkevät alkuopetuksen yhteistyön monipuolisena kokonaisuutena, johon kuuluu ohjaajien osuus alkuopetuksessa, yhteistyötä mahdollistavat tekijät sekä alkuopetuksen yhteistyön erityispiirteet. Alkuopetuksen yhteistyön kehittämistä tutkiessa analysoinnin pohjalta muodostui neljä kehittämistekijää, jotka ovat aikaa yhteistyölle, koulutus, toimintakulttuuri sekä ohjaajan osaaminen. Alkuopetuksen yhteistyö nähdään moniammatillisena yhteistyönä, jossa ohjaajan läsnäolo on välttämätöntä.  Tulosten mukaan ohjaajan osaamisen hyödyntämisessä on myös mahdollista havaita viitteitä jaettuun asiantuntijuuteen. Tutkielman tuloksissa oli havaittavissa yhteneväisyyksiä aiempaan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, minkä vuoksi tutkimusta voidaan pitää onnistuneena ja luotettavana.

Tästä tutkielmasta saaduilla tuloksilla on esimerkiksi mahdollista syventää yhteistyön tutkimista etnografisin keinoin tutkimalla luokka-asteen merkitystä tai jaetun asiantuntijuuden ilmentymistä yhteistyössä. Lisäksi tutkimustulosten pohjalta yhteistyötä olisi mahdollista kehittää koulutuksen kautta. Luokanopettajakoulutukseen voisi lisätä moniammatillisen yhteistyön harjoittelemista esimerkiksi opettaja-ohjaaja näkökulmasta. Koulunkäynninohjaaja voi olla monesti luokanopettajan tärkein työpari, ja etenkin opettajan uran alussa olevalle opettajalle merkittävä yhteistyökumppani.

 

Ida Heinonen

Yhteistyötä alkuopetuksessa. Luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien käsityksiä alkuopetuksen yhteistyöstä.

Julkaistu

Musiikilla eheyttämistä hyvinvointi edellä

Tutkimuksen taustaa

Musiikilla voidaan vaikuttaa hyvinvointiin merkittävästi. Sen avulla voidaan esimerkiksi kehittää tarkkaavaisuutta tai parantaa kehon hallinnan kykyjä. Opetuksesta ja oppimisesta voidaan musiikin keinoin tehdä elämyksellistä ja nautinnollista. Musiikki on ollut aina tärkeässä roolissa omassa elämässäni. Musiikki on myös asia, jonka itse haluaisin tuoda osaksi päivittäistä opetustani. Siemen tähän tutkimukseen kylvettiin jo ensimmäisenä opintovuotenani luokanopettajaopintoihin kuuluvan pakollisen musiikinkurssin aikana. Suurelle osalle opiskelutovereitani musiikki ei näyttäytynyt innostuksen lähteenä. Päinvastoin suurin osa koki musiikin opettamisen tulevassa työssään vastenmielisenä, jopa pelottavana riittämättömien musiikillisten valmiuksiensa vuoksi. Jäinkin tätä taustaa vasten pohtimaan, missä määrin musiikki näyttäytyy alakouluikäisten kouluarjessa.

Vielä alkuopetuksessa opetuksen eheyttäminen musiikin avulla, oppiainerajat ylittävä musiikinopetus, koetaan luontevaksi. Tutkimusten mukaan luokanopettajien luottamus omiin kykyihinsä ja halukkuus opettaa musiikkia vähenee sitä mukaa mitä vanhemmista oppilaista on kyse. Halusinkin selvittää, miten luokanopettajat eheyttävät opetusta musiikilla erityisesti peruskoulun vuosiluokilla 3–6. Pro gradu -tutkielmassani haastattelin neljää luokanopettajaa, joilla oli kokemusta musiikin käyttämisestä osana opetustaan.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena teemahaastattelua hyödyntäen.  Vallitsevan koronapandemian vuoksi haastattelut toteutettiin pääosin etäyhteyttä hyödyntäen. Haastateltavilla oli kokemusta ja tietoa opetuksen eheyttämisestä musiikilla, minkä ansiosta tutkimusaineisto oli runsas tutkimusjoukon pienestä koosta (neljä haastateltavaa) huolimatta.

Tutkimuksen mukaan luokanopettajat eheyttivät opetusta musiikilla monipuolisesti eri tapoja hyödyntäen. Kaikilla tutkimushenkilöillä  oli musiikillista taustaa, mikä heijastui innokkuutena ja halukkuutena käyttää musiikkia opetuksessa. Vaikka musiikin oppisisältöjä opetettiin myös muiden oppiaineiden kanssa rinnakkain, eivät eheyttämisen tavoitteet olleet usein varsinaisesti musiikillisia. Luokanopettajat pyrkivät musiikilla eheyttämisellä muokkaamaan opiskeltavista ilmiöistä oppilaille helpommin omaksuttavia. Musiikkia käytettiin myös lisäämään yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, mikä näkyi myös juhlien ja tapahtumien kokemisessa merkittäviksi. Erilaisiin toiminnallisiin aktiviteetteihin, kuten tapahtumiin ja teemapäiviin, liittyi olennaisena osana myös yhteistyö eri toimijoiden välillä. Muissakin yhteyksissä erilaiset yhteistyömuodot laajensivat ja syvensivät opetuksen musiikilla eheyttämistä, kun eheyttäminen ei ollut riippuvainen pelkästään opettajan omasta osaamisesta. Kaikkein merkittävimpänä tekijänä opetuksen musiikilla eheyttämiseenn liittyi pyrkimys hyvinvoinnin edistämiseen. Musiikin avulla pyrittiin lisäämään sekä oppilaiden että koulun aikuisten hyvinvointia. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että opetuksen musiikilla eheyttämisen avulla on mahdollista vastata perusopetuksen tavoitteeseen oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemisessa.

Laura Kovalainen,

Luokanopettajien kokemuksia musiikin eheyttävästä käyttämisestä 3–6 -luokkien opetuksessa

 

Julkaistu

Miten luokanopettajat voivat motivoida 5. ja 6. luokkalaisia liikuntatunneilla?

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten liikuntaa opettajat luokanopettajat voivat omalla toiminnallaan motivoida oppilaita liikuntatunnilla. Lisäksi tutkimuksen toisena tavoitteena oli selvittää millaiset haasteet vaikeuttavat tätä oppilaiden motivointia. Tutkimukseen haastateltiin viittä saman koulun 5. ja 6. luokanopettajaa, jotka kaikki opettivat liikuntaa.

Liikunnanopetuksella on loistava mahdollisuus edistää suomalaisten liikkumattomuuteen liittyviä, pääosin terveydellisiä, ongelmia. Monet ovat voineet kokea liikuntatunnit ahdistavina, jolloin koululiikunta ei varmasti innosta koulun jälkeen ensimmäisenä soittamaan lähiliikuntaseuroja läpi, josko voisin ahdistua täällä lisää? Toisaalta erittäin positiiviset kokemukset liikunnasta saattavatkin mahdollistaa liikkujat aktiiviseen elämäntapaan myös koulun ulkopuolella.

Miten oppilaita voi motivoida?

Aiempien tutkimuksien mukaan kaiken tasoisten liikkujien motivaatiota koululiikunnassa lisää, jos opettajan toiminnassa esiintyy tiettyjä elementtejä. Näiden toimintojen avulla pyritään oppilaiden motivaatiota kohdistamaan itse tehtävästä nauttimiseen, sen sijaan että liikunta olisi pakkopullaa parempien numeroiden toivossa. Nämä toiminnat liittyvät myös siihen, että kaikki saavat omantasoisia tehtäviä ja opettaja antaa myös oppilaille mahdollisuuden vaikuttaa mitä tunnilla tapahtuu. Palautetta annetaan pääosin henkilökohtaisesti suorituksista ja positiiviseen sävyyn. Pyritään oppilaiden innostuvan omasta kehityksestään ja minimoidaan vertailua muiden kanssa. Palautetta ei myöskään koskaan kohdisteta oppilaan persoonaan. Oppilaat ryhmitellään myös niin, että taitoerot tai muut ominaisuudet eivät korostu ja ole vertailtavissa. Arviointi perustuu myös oppilaan suoritusten kehitykseen, eikä vertaisten suoritusten vertailuun. Arvioinnissa korostetaan myös yhteishengen luomisen vaikutusta. Ajankäytön kanssa opettajien kuuluu myös olla tarkkana, jotta omaan höpöttämiseen ei kulu liikaa aikaa, vaan oppilaat saavat rauhassa aikaa harjoitella ja mahdollisuuden kehittyä.

Tutkimuksen tulokset

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että kyseisen peruskoulun opettajat tukivat kaikilla edellä mainituilla keinoilla oppilaiden motivaatiota liikuntaa kohtaan. Haasteita kuitenkin tässä koulussa riitti. Opettajien mukaan he eivät pystyneet kaikkia keinoja käyttämään, esimerkiksi antamaan oppilaille vapautta ja vastuuta, koska tunnit olisivat levähtäneet käsiin. Opettajien mukaan haasteita nousi neljässä eri kategoriassa. Ensimmäinen oli oppilaiden käyttäytymisen haasteet ja tarkemmin tunteidenhallinnan ongelmat. Toinen oli se, että oppilaat kokivat olevansa niin huonoja, etteivät halunneet osallistua. Kolmantena nousi esille murrosiän kynnyksellä olevien oppilaiden tarkkailu siitä, ketkä ovat mukana ja mihin peliin ja leikkiin olisi nyt hyvä lähteä mukaan. Kasvojaan ei sopinut menettää missään tilanteessa. Neljäs haaste oli ympäristön aiheuttamat tila ja välineongelmat, jotka eivät mahdollistaneet kaikkia opettajien suunnitelmia hyvästä ja innostavasta tunnista.

Tutkimuksen hyödyt

Tutkimusta oli todella mielenkiintoista tehdä ja haastatteluista tuli esille paljon mielenkiintoisia pointteja ja esimerkkejä. Tämä tutkimus avasi itselleni uusia näkökulmia oppilaiden motivoimisesta ja heikompien oppilaiden mukaan saamisesta. Tätä tutkimusta voidaan mahdollisesti hyödyntää liikunnanopetuksen suunnittelussa ja oppia kiinnittämään huomiota asioihin, joita ei muuten välttämättä huomioisi. Olisi myös mielenkiintoista tutkia minkälaisia keinoja tukemiseen muissa kouluissa käytetään ja minkälaisia haasteita siellä kohdataan.

Asko Santero

Tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston tukeminen ja sen haasteet peruskoulun liikunnanopetuksessa – Liikuntaa opettavien luokanopettajien näkökulma