Professioaloilta valmistuneiden yleiset työelämätaidot ja taitojen yhteys maisterintutkielman arvosanaan

Tutkimuksen tavoite

Viimeisten vuosikymmenten aikana  niin tutkijat kuin yhteiskunnan päättäjät ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota tietoihin ja taitoihin, joita yliopistokoulutuksen tulisi tuottaa. Korkeakoulusta valmistuneella odotetaan olevan substanssiosaamisen lisäksi myös yleisempiä  taitoja, joista on hyötyä jatkuvasti muuttuvassa työelämässä ja yhteiskunnassa. Yliopisto-opintojen tulisikin kehittää näitä yleisiä taitoja. Aikaisempi tutkimus onkin osoittanut, että yleisiä työelämätaitoja opitaan yliopisto-opintojen aikana. Toisaalta tutkimukset ovat myös osoittaneet, ettei opiskelijat koe oppineensa taitoja tarpeeksi. Lisäksi aikaisempi tutkimus on keskittynyt erityisesti generalistialoilta valmistuneisiin opiskelijoihin.

Professioaloilta valmistuneiden maisterien yleisiä työelämätaitoja ei ole aikaisemmin tutkittu erillään muiden alojen opiskelijoista, joten tämä tutkimus pyrki tuottamaan uutta tietoa taitojen koetusta kehittymisestä yliopisto-opintojen aikana. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli tutkia näiden taitojen yhteyttä maisterintutkielman arvosanaan. Maisterintutkielma on opintojen viimeinen itsenäinen ponnistus, jonka aikana opiskelija joutuu hyödyntämään yleisiä työelämätaitoja suoriutukseen prosessista. Aikaisempien tutkimusten mukaan nämä taidot myös kehittyvät tutkimusprosessin aikana. Siksi yleisten työelämätaitojen yhteyttä maisterintutkielman arvosanaan on tärkeää tutkia.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin mixed method -tutkimuksena eli tutkimuksessa hyödynnettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tutkimuksen aineisto koostui Helsingin yliopistosta vuonna 2013 valmistuneiden professioalojen maisterien kyselyvastauksista sekä haastatteluaineistosta, jotka oli alkujaan kerätty osana isompaa tutkimusta. Kyselyaineisto koostui professioaloilta valmistuneiden maisterien HowULearn-palautekyselyn vastauksista, jotka koskivat yleisten työelämätaitojen oppimista yliopisto-opintojen aikana. Kyselyyn vastanneista kahdeksan osallistui haastatteluun.  Tutkimuskysymyksiin vastattiin analysoimalla haastatteluaineistoa teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja kyselyaineistoa analysoitiin tilastollisin testein.

Tutkimuksen johtopäätökset

Tutkimus osoitti, että myös professioaloilta valmistuneet maisterit oppivat moninaisesti erilaisia yleisiä työelämätaitoja yliopisto-opintojensa aikana. Toisaalta tutkimus toi ilmi, että valmistuneet kokivat joidenkin yleisten työelämätaitojen kohdalla, ettei yliopisto-opinnot juurikaan kehitä kyseisiä taitoja.  Lisäksi tutkimus osoitti ettei näiden yleisten työelämätaitojen yhteys ole selkeä suhteessa maisterintutkielman arvosanaan. Tutkimus osoitti, että vain yksi kyselyssä kysytyistä yleisistä työelämätaidoista korreloi tilastollisesti merkitsevästi maisterintutkielman kanssa.

Jatkotutkimusten osalta olisikin tärkeä tarkastella kriittisesti maisterintutkielman arvosanaa opintomenestyksen mittarina, mikäli arvosana ei korreloi koettujen oppimistulosten kanssa. Jatkossa yleisten työelämätaitojen oppimista tulisi myös tarkastella pitkittäistutkimuksen avulla, jotta taitojen kehittymisestä saataisiin luotettavampaa tietoa. Tällä hetkellä tutkimustulokset ovat usein perustuneet opiskelijoiden itsearviointiin taitojen oppimisesta. Lisäksi useat aikaisemmat tutkimukset ovat olleet poikittaistutkimuksia.

Essi Tammisto

Professioaloilta valmistuneiden maisterien yleiset työelämätaidot: Yleisten työelämätaitojen yhteys opintomenestykseen

 

Etäopetuksen vaikutukset yliopisto-opiskelijoiden akateemiseen suoriutumiseen

Vielä vähän aikaa sitten harva olisi voinut kuvitella, että yliopiston oppimisympäristöissä tapahtuisi jotain niin poikkeuksellista kuin keväällä 2020, kun pääasiallinen oppimisympäristö, eli yliopiston tiloissa tapahtuva lähiopetus, poistui kokonaan käytöstä. Lähiopetuksen loppuminen toteutettiin käytännössä Suomen hallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeistuksella, jonka myötä opetus jouduttiin siirtämään kokonaan etäopetukseksi hyvin lyhyellä varoitusajalla, mikä vaati sopeutumista, joustamista ja uusien toimintatapojen opettelua niin opiskelijoilta kuin opetuksen järjestäjiltä.

Poikkeuksellisen laajamittainen siirtyminen etäopetukseen on osoittautunut mielenkiintoiseksi tutkimuskohteeksi. Toukokuussa 2020 valmistuneessa kandidaatintutkielmassani tutkittiin sitä, onko opiskelijoiden läsnäololla yhteys heidän akateemiseen suoriutumiseen. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että mitä enemmän opiskelija käy luennoilla, sitä paremman arvosanan hän saa. Nyt olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jolloin ei ole edes mahdollista käydä perinteisillä luennoilla, sillä koronapandemia on ajanut yliopisto-opiskelijat etäopetukseen. Tämä herättääkin mielenkiintoisen jatkotutkimuskysymyksen siitä, miten etäopetus vaikuttaa opiskelijoiden akateemiseen suoriutumiseen.

Mitä tutkittiin ja miten

Mixed methods -tutkimukseni tarkoitus oli ensin kvantitatiivisesti selvittää, onko Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 1 -kurssilla tapahtunut vaihtelua arvosanoissa etätoteutuksen ja normaalitoteutuksen välillä. Vastausta tähän ensimmäiseen tutkimuskysymykseen selvitettiin tutkimalla yhteensä 728 opiskelijan tenttituloksia ja harjoitustyön arvosanoja kolmen vuoden ajalta samalta kurssilta, joista kaksi toteutettiin normaalisti ja yksi etänä koronapandemian takia. Ensimmäisen vaiheen alustava analyysi herätti tarpeen tutkia näitä tuloksia syvällisemmin kvalitatiivisen analyysin avulla. Kvalitatiivisen vaiheen tarkoituksena on selvittää, miten opiskelijat kokivat kevään 2020 etäopetuksen Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 1 -kurssilla. Tähän tutkimuksen toiseen vaiheeseen valikoitui kahdeksan opiskelijaa, joiden tuloksia tarkasteltiin myös tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa. Mixed methods:n Explanatory Sequential Design -mallin mukaisesti tutkimuksen viimeisessä vaiheessa selitettiin kvantitatiivisen vaiheen tuloksia kvalitatiivilla tuloksilla, eli opiskelijoiden kokemuksilla selitettiin akateemisen suoriutumisen vaihtelua.

Tutkimustulokset

Tutkimuksen kvantitatiivinen osuus osoitti, että etäopetus vaikutti positiivisesti opiskelijoiden akateemisen suoriutumisen tasoon. Tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys havaittiin tarkasteltaessa harjoitustyön tuloksia, tentin arvosanaa, sekä luentoja ja harjoituksia koskevasta tenttikysymyksestä saatuja pistemääriä. Tutkimuksen kvalitatiivinen osio osoitti, että opiskelijat liittivät etäopetukseen sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Hyvät kokemukset liittyivät luentotallenteiden hyödyntämiseen, luennoitsijan valintoihin ja etätentin hyötyihin, kun taas huonot kokemukset liittyivät vuorovaikutuksen puutteeseen, oman työskentelyn organisoimisen haasteisiin ja tietoteknisiin ongelmiin.

Miten tästä eteenpäin?

Tutkimus osoittaa, että on sekä opiskelijoiden että yliopiston intressissä tarjota luentotallenteita riippumatta siitä, miten opetusta järjestetään. Luentotallenteiden laajemmalla saavutettavuudella voitaisiin parantaa opiskelijoiden yhdenvertaisuutta. Opiskelijoihin soveltuvan yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 1 §:n mukaan jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, jonka mukaisesti kaikilla tulisi olla lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet osallistua opetukseen. Lähiopetuksen suhteen yhdenvertaisuus toteutuu ainakin muodollisesti hyvin, sillä kaikki opiskelijat ovat tervetulleita kuuntelemaan luentoja ja heille myös viestitään luentojen aikatauluista hyvissä ajoin kurssin ilmoittautumisvaiheessa. Käytännön tasolla on kuitenkin selvää, etteivät kaikki pääse hyötymään luentojen annista, oli syynä muun muassa sairastuminen tai elämäntilanne (tosiasiallinen yhdenvertaisuus). Luentotallenteiden jakaminen vahvistaa yhdenvertaisuuslain toteutumista entisestään, sillä se antaa kaikille opiskelijoille mahdollisuuden saamaan luentojen hyödyt riippumatta opiskelijan vallitsevasta elämäntilanteesta.

 

Emilie Mattern

Etäopetuksen vaikutukset yliopisto-opiskelijoiden
akateemiseen suoriutumiseen – Mixed methods -tutkimus opiskelijoiden kokemuksista ja arvosanoista