Ympäristöopin oppikirjojen diskurssit seksuaalisuudesta ja sukupuolesta

Tausta             Opettajien taidot tasa-arvoisen seksuaalikasvatuksen ovat olleet puutteelliset muun muassa koulutuksen vähäisyyden takia. Seksuaalikasvatuksen pitäisi antaa eväitä seksuaaliseen hyvinvointiin ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten tarkasteluun, mutta seksuaalikasvatuksessa on sen sijaan tyypillisesti korostettu heteroydinperheen käsitettä, ja unohdettu esimerkiksi nautinnon käsite kokonaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat oppilaat voivat uusimpien kouluterveyskyselyiden valossa huonosti, ja koululla on parantamisen varaa ollakseen hyvä ja turvallinen tila sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville lapsille ja nuorille.

Seksuaalikasvatus ei ole aiheena yksinkertainen, ja moni opettaja saattaa kokea seksuaalikasvatuksen toteuttamisen vaikeaksi. Esimerkiksi luokanopettajien tiedetään yleisesti työssään tukeutuvan oppimateriaaleihin paljon. Kiinnostukseni heräsi luokissa käytettäviin oppimateriaaleihin – Kun seksuaalikasvatus koetaan aiheena vaikeaksi, on oppikirjoilla sen toteuttamisessa todennäköisesti iso rooli. Lähdin tutkielmassani tarkastelemaan, millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat seksuaalisuuden ja sukupuolen teemoista.

Toteutus          Tarkastelin tutkimuksessani Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-digioppikirjojen seksuaalikasvatuksen osioita. Oppikirjat sain käyttööni ottamalla yhteyttä kirjojen kustantamoihin Sanoma Pro:hon ja Otavaan, kun kerroin tarvitsevani oppikirjoja seksuaalikasvatusta käsittelevässä pro gradussani. Tutkimuskysymykseni olivat:

1. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat sukupuolesta?
2. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatukset osiot rakentavat seksuaalisuudesta?

Tutkimukseni metodina oli kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi-metodiin kuuluu keskeisenä ymmärrys siitä, että käyttämämme kieli rakentaa, muokkaa ja ylläpitää maailmaa ja käsityksiämme kaikesta, ja että kielen ja todellisuuden välille ei voida vetää rajaa, vaan ne ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Diskurssianalyysi tarkastelee siis käytettyä kieltä läheisesti, ja pyrkii katsomaan sen taakse ymmärtääkseen sen merkitykset ja vuorostaan seuraukset. Kriittisessä diskurssianalyysissa tarkastellaan erityisesti valtasuhteita ja niiden merkitystä ja sitä, miten kielenkäytön avulla ylläpidetään ja rakennetaan valtasuhteita, joissa jotkut tahot ovat alisteisessa asemassa.

Tulokset          Tutkimukseni tulos oli, että Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-oppikirjat rakensivat sukupuolesta binääristä diskurssia sekä kehitysbiologiaa korostavaa diskurssia. Binäärisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjat kuvasivat sukupuolta selkeästi kaksijakoisena käsitteenä, johon liittyy vain mies ja nainen, ja heille yksiselitteisesti kuuluvat sukuelimet ja fyysiset ja hormonaaliset piirteet. Kehitysbiologisella diskurssilla tarkoitan, että sukupuolta käsiteltiin näkökulmasta, joka korostaa sukusolusta aikuiseksi kasvamista ja luonnontieteellisiä seikkoja käytännön elämän sijaan. Toinen tutkimukseni tulos oli, että oppikirjat rakensivat seksuaalisuudesta lisääntymiskeskeistä diskurssia sekä heteronormatiivista diskurssia. Lisääntymiskeskeisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjoissa seksuaalisuus kuvattiin pitkälti miehen ja naisen välistä yhdyntää korostaen suvunjatkamisen näkökulmasta. Heteronormatiivisella diskurssilla tarkoitan, että kirjoista välittyi oletus siitä, että kaikki ihmiset ovat heteroita.

Oppikirjojen diskurssit sukupuolesta ja seksuaalisuudesta olivat tiiviisti yhteydessä myös toisiinsa. Kaikissa diskursseissa luonnontieteet olivat erityisen korostettuna, ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta korostettiin keskiarvoistavaa ja normatiivista näkökulmaa.

Johtopäätös    On ymmärrettävää, että ympäristöoppi-oppiaineessa korostuu luonnontieteellinen näkökulma. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös muunlaiset näkökulmat tulisivat oppikirjoista ilmi. On myös huomioitava, että esimerkiksi jyrkän luonnontieteellisestäkään näkökulmasta ei esimerkiksi sukupuoli ole vain kaksijakoinen. Vallitsevat normit määrittävät meille sen, millaiset ihmisyyden muodot nähdään mahdollisina. Kun seksuaalikasvatus korostaa lähinnä binääristä sukupuolijakaumaa, lisääntymistä ja kehitysbiologiaa sekä vahvistaa heteronormia, (eli ajatusta siitä, että heterous olisi muita luonnollisempi ja toivotumpi seksuaalinen suuntaus), on jotain jätetty pois.

Oppikirjojen parissa toimii oppilaita ja opettajia, jotka eivät mahdu kaskijakoiseen sukupuolijakaumaan, tai jotka eivät ole seksuaaliselta suuntautumiseltaan heteroita. Kukaan ei voi myöskään tietää, miten oma seksuaalinen suuntaus tai sukupuoli-identiteetti kehittyy elämän aikana, ja vaikka itse ei kuuluisi sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön, on elämässä todennäköisesti nyt tai tulevaisuudessa läheisiä, vertaisia ja perheenjäseniä, jotka vähemmistöihin kuuluvat. Ei ole yhdentekevää, millaista diskurssia oppikirjat rakentavat.

Emilia Korenius – ”Sukupuolen ja seksuaalisuuden diskurssit alakoulun ympäristöopin oppikirjoissa”

Mitä alakoulun seksuaalikasvatukseen tarvitaan?

Tutkimuksen tausta

Seksuaalisuus on moniulotteinen hyvinvointiin vaikuttava inhimillinen kokonaisuus. Se on osa ihmistä syntymästä kuolemaan eikä sitä voi valita. Seksuaalisuuteen vaikuttavat niin biologiset, kulttuuriset, eettiset kuin psyykkiset tekijät. Seksuaalikasvatus on osa ihmisoikeuksia ja näin jokainen on oikeutettu seksuaalikasvatukseen. Kouluilla on tärkeä rooli seksuaalikasvatuksessa ja jokainen opettaja on väistämättä seksuaalikasvattaja. Kiinnostuin tutkimaan aihetta, koska koin seksuaalikasvatuksen merkittäväksi. Toisaalta taas koin, etten ollut saanut opinnoissani riittävästi tietoja ja taitoja seksuaalikasvatukseen, joten tahdoin kehittää itseäni tämän tutkimuksen kautta. Tahdoin myös saada tietoa opettajien seksuaalikasvatuskokemuksista, ja sitä kautta kehittää seksuaalikasvatusta.  Tutkimus toteutettiin yhteistyössä seksuaalikasvatusyritys Tasaseksin kanssa.

Seksuaalikasvatus on kouluissa tapahtuvaa toimintaa, joka kattaa niin neuvonnan, ohjauksen kuin opetuksen. Lasten kohdalla seksuaalikasvatus on ensisijaisesti kehoitsetunnon kehittämistä, kehon haltuunottoa ja tunteiden tunnistamista sekä säätelyä. Tämän lisäksi seksuaalikasvatukseen kuuluvat myös turvataidot. Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten tasapainoista kasvua ja kehitystä tarjoamalla riittäviä tietoja ja taitoja. Nuoret ovat kuitenkin kokeneet seksuaalikasvatuksen riittämättömäksi ja kiusaannuttavaksi. Nuorten kokemusten mukaan seksuaalisuudesta puhutaan myös liian myöhään. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia ja kehittää seksuaalikasvatusta siihen suuntaan, että asioista puhuttaisiin ennakoivasti ja riittävästi.

 

Tutkimuksen toteutus

Toteutin tutkimuksen laadullisena tapaustutkimuksena. Haastattelin neljää opettajaa, jotka kukin kertoivat kokemuksiaan seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta, haasteista ja tavoitteista. Opettajat arvioivat myös käyttämiään tietolähteitä ja materiaaleja. Tämän lisäksi opettajat toivat esille näkemyksiään siitä, millaista materiaalia seksuaalikasvatukseen tarvitaan. Tutkimukseen valikoituneet opettajat osallistuivat haastatteluun oletuksella, että heillä on osaamista ja kykyä kertoa seksuaalikasvatuksesta.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Koulussa seksuaalikasvatus on sidoksissa arjen tilanteisiin, mikä tekee opettajasta jatkuvasti seksuaalikasvattajan. Seksuaalisuus määriteltiin ihmisen toiminnan, persoonan ja kulttuurin kautta. Koulussa se on esillä muun muassa ihastumisissa, oppilaiden kysymyksissä ja keskusteluissa. Seksuaalikasvatuksen haasteet liittyvät resursseihin, koulujen seksuaalikasvatuskulttuuriin ja oppilaiden toimintaan. Tämän lisäksi opettajat kokevat epävarmuutta omista tiedoistaan ja taidoistaan. Oppilaan osalta seksuaalikasvatuksen tulee tarjota riittävät tiedot ja taidot seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Sen tulee tarjota oppilaille välineitä myös haastaviin tilanteisiin, jotta oppilaat tietävät, mistä asioista, ja kenelle niistä tulisi kertoa. Opetuksen osalta seksuaalikasvatuksen tulisi olla kokonaisvaltainen ja luonnollinen osa koulun arkea.

Opetussuunnitelma ei kuitenkaan tarjoa konkretiaa eikä erikseen velvoita seksuaalikasvatukseen. Myös tarjolla olevat materiaalit ja tieto on usein hajanaista tai puutteellista. Seksuaalikasvatuksen tueksi tarvitaan toiminnallista ja ikätasoista materiaalia. Materiaalin tulisi olla valmistettu suoraan lapsille, jotta opettajan ei tarvitse sitä erikseen opetella, ja sitä kautta soveltaa omassa opetuksessaan.

 

Jatkokehittäminen

Tutkimukseni pohjalta kehitetään materiaalia alakoulun seksuaalikasvatuksen tueksi. Materiaalin tarkoitus on innostaa opettajia ja madaltaa kynnystä seksuaalikasvattamiselle. Tämän lisäksi materiaalin tavoitteena on tarjota konkreettisia välineitä niin oppilaille kuin opettajillekin, sekä tarjota valmiita tuntisuunnitelmaideoita. Materiaalia testataan, ja sitä kehitetään palautteen pohjalta vastamaan opettajien ja oppilaiden tarpeita.

 

Iida Tarkamo

”Opettaja on sillein tavallaan jatkuvasti seksuaalikasvattaja” -Tapaustutkimus alakoulun seksuaalikasvatuksesta