Avainsana: Uskonnonopetus

Julkaistu

Osittain integroitu katsomusopetus – Miksi siihen on siirrytty?

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkimukseni tehtävänä oli tutkia rehtorien käsityksiä siitä, mistä syystä jossain pääkaupunkiseudun kouluissa on siirrytty osittaiseen integroituun katsomusaineiden opetukseen ja millä tavalla osittain integroitu opetus on eri kouluissa toteutettu. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten koulujen opetuksen suunnittelutyö on toteutettu, millä tavalla osittain integroitu opetus otettiin vastaan opettajien, oppilaiden ja huoltajien keskuudessa, minkälaiseksi osittain integroitu opetus on koettu ja minkälaisia tulevaisuuden näkymiä rehtoreilla on katsomusaineiden opetuksesta. Osittain integroitua katsomusaineiden opetusta on tärkeää tutkia, sillä viime vuosikymmenen aikana opetusta on yhdistetty eri puolilla Suomea. Integroidulla katsomusaineiden opetuksella tarkoitetaan sitä, että uskonnon- sekä elämänkatsomustiedon oppiaineen opetusta on yhdistetty jollain tasolla. Tämä tutkimus tarjoaa rehtorien näkökulman ajankohtaiseen aiheeseen. Aihe on tutkimuksen kannalta tärkeä, sillä se antaa ajankohtaista tietoa pitkään keskustelussa olleeseen keskusteluun katsomusaineiden opetuksen järjestämisestä. Aihetta onkin aikaisemmin tutkittu, mutta tutkimusta niistä syistä ja tekijöistä, jotka ovat opetuksen siirtymiseen johtaneet ei ole tutkittu. rehtorit ovat tässä keskustelussa avain asemassa. Katsomusaineiden opetusta on lähdetty uudistamaan yhteisen katsomusaineen merkeissä muissa pohjoismaissa sekä uusimpana tulokkaana siihen on siirtymässä Ahvenanmaa syksyllä 2021, joten keskustelu Suomen katsomusaineiden opetuksesta on tärkeää.

Tutkimusmenetelmät ja tutkimustulokset

Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena sisällön analyysinä ja siihen haastateltiin kuutta rehtoria eri pääkaupunkiseudun kouluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jotka toteutettiin etänä vallitsevan Covid-19 pandemian takia.

Tutkimukseni tulosten perusteella osittain integroitua katsomusaineiden opetusta toteutetaan kolmella eri tavalla 1 vuosiluokalle, 2–4 vuosiluokalle tai koko peruskoulun ajan. Yhdessäkään koulussa osittain integroitua opetusta ei kuitenkaan toteutettu täysin toista vastaavalla tavalla. Siirtymän tekijöiksi muodostin viisi kategoriaa, joiden takia integroituun malliin kouluissa siirryttiin. Kategorioiksi muodostuivat 1. ideologiset ja katsomusaineiden olemukseen liittyvät tekijät 2. kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvät tekijät, 3. mahdollisuus rakentaa opetus uudella tavalla, 4. taloudelliset tekijät ja 5. opetuksen organisointiin liittyvät tekijät. Tulosten perusteella opetus on otettu kouluissa hyvin vastaan niin opettajilta, oppilailta ja huoltajien suunnalta. Rehtorit pitivät osittain integroitua opetusta onnistuneena tapana toteuttaa katsomusaineiden opetusta. Rehtoreiden mukaan opetuksessa on tullut ilmi myös haasteita muun muassa huoltaja palautteet, materiaalit, suuren työmäärän ja materiaalit, jotka ovat kuitenkin helpottuneet vuosien aikana. Aineistossa tuli esille toiveita laajemmista mahdollisuuksia koulutasolla toteuttaa opetusta eri tavoin sekä toiveita siitä, että Suomessakin siirryttäisiin yhteiseen katsomusaineen opetukseen.

Tutkimuksen merkitys

Tämän tutkimuksen tulokset antavat tietoa, millä tavalla osittain integroitua on eri puolilla pääkaupunkiseutua toteutettu ja minkälaiseksi se on koettu. Tutkimuksen tulokset herättivät myös jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista lähestyä samanlaisella tutkimusasetelmalla katsomusaineiden opettajia, jotka voisivat antaa erilaisen näkökulman opetuksen suunnitteluprosessista sekä kokemuksia integroidusta opetuksesta. Tutkimuksen prosessissa tuli myös ilmi kouluja, jotka eivät osallistuneet tutkimukseen, jotka ovat siirtyneet takaisin vanhaan järjestelmään osittain integroidun opetuksen kokeilemisen jälkeen. Olisi tutkimuksen kannalta mielenkiintoista selvittää, miksi osa kouluista ovat näin toimineet, vaikka tämän tutkimuksen tuloksissa osittain integroitu opetus koettiin onnistuneeksi tavaksi toteuttaa opetusta.

Miklas Machreich

”Oppiaine joka jaottelee tiettyjen katsomusten perusteella oppilaita eri ryhmiin niin ei se oo kyllä nykyaikaa” Osittain integroidun katsomusaineiden toteutus pääkaupunkiseudulla ja rehtorien näkemykset siihen siirtymiseen johtaneista tekijöistä

Julkaistu

Katsomusopetus ja indoktrinaatio

Tutkin omassa pro gradu -tutkielmassani Suomen tämänhetkistä katsomusopetusmallia peruskoulussa suhteessa ehdotettuihin yhteisen katsomusopetuksen vaihtoehtoihin.

Suomen tämänhetkinen katsomusperusopetus on uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Tämänhetkisessä mallissa oppilaat erotetaan eri katsomusaineisiin sen mukaan, mikä heidän tai perheensä katsomus on. Tämä tarkoittaa sitä, että on erillisiä katsomusoppiaineita, kuten evankelis-luterilainen uskonto, ortodoksinen uskonto, islam ja elämänkatsomustieto tai ET. Tämän opetusmallin rinnalle on ehdotettu periaatteessa kolmea vaihtoehtoa.

Kaikkein lievin muutos nykymalliin olisi ET-opetuksen vapauttaminen kaikille. Tällä hetkellä ET-opetus ei ole vaihtoehto oppilaille, jotka kuuluvat luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon tilanteessa, jossa näiden uskontojen opetusta järjestetään.

Ehkä tunnetuin esitys nykyopetusmallin syrjäyttämiseksi on yhteisen katsomusopetuksen malli, jossa kaikkia nykykatsomusoppiaineita opetettaisiin samassa tilassa ja samaan aikaan kaikille oppilaille heidän taustaansa katsomatta. Tästä yhteisen uskontotiedon mallista tehtiin kansalaisaloite vuonna 2015, joka ei edennyt eduskuntakäsittelyyn.

Kolmanneksi, monen sekulaarin ajattelijan ja ET-opettajan suosima vaihtoehto olisi tehdä nykyisestä elämänkatsomustiedon oppiaineesta kaikille yhteinen ja pakollinen katsomusoppiaine. Elämänkatsomustiedossa käsitellään uskontoja, mutta vähemmässä määrin kuin uskontojen oppiaineissa.

Näistä kolmesta vaihtoehdosta pohdin graussani kahta jälkimmäistä, sillä ne olisivat merkittävämpiä muutoksia nykymalliin.

Katsomusopetusta ja suomalaista katsomusopetusta on tutkittu jonkin verran. Sitä on tutkittu ja voi tutkia niin tieteellisestä kuin filosofisesta näkökulmasta. Tutkielmassani otin filosofisen näkökulman asiaan.

Filosofisesti tai tarkemmin kasvatusfilosofisesti katsomusopetusta voi tutkia monikulttuurisuusteorioiden, yhteiskunnan moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tällaista tutkimusta on aiemmin tehtykin.

Itse valitsin kasvatusfilosofiseksi näkökannaksi tutkielmaani indoktrinaation eli ”ujuttamisen” tai ”piilovaikuttamisen” käsitteen. Tästä näkökulmasta ainakaan suomalaista katsomusopetusta ei olla aiemmin tutkittu.

Indoktrinaatio tarkoittaa itsessään epäeettistä opettamista. Se on myös teoreettinen viitekehys, jonka kautta voi pohtia opetuksen eettisyyttä yleensä.

Opetus voi olla indoktrinaatiota sen sisällön, menetelmien, seurausten sekä siihen liittyvien aikomusten ja vallankäytön suhteen. Pohdin näistä jokaista tutkielmassani erikseen samalla niitä nykyaikaistaen ja muokkaamalla niitä soveliaaksi katsomusopetuksen ruotimiseen.

Tutkimustehtävänäni minulla oli verrata mainittuja kolmea katsomusopetusmallia viiden eri indoktrinaation kriteerin näkökulmasta. Koin, että aihetta on tärkeä tutkia sen ajankohtaisuuden sekä aiemman vastaavan tutkimuksen puutteen takia.

Tutkimustuloksenani on, että yhteinen katsomusaine – joko uskontotiedon tai elämänkatsomustiedon oppiaine – olisi vähemmän indoktrinoivaa kuin nykyinen, eriytetty uskonnon ja elämänkatsomustiedon katsomusopetus. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että indoktrinaation näkökulmasta olisi eettistä siirtyä jompaankumpaan ehdotettuun yhteisen katsomusaineen malliin.

Tutkimustulokseni on luonnollisesti ehdollinen, koska a) on epäselvää, millaiseksi yhteinen katsomusaine lopulta muodostuisi, b) indoktrinaation käsite ei ole yksiselitteinen kasvatusfilosofiassa sekä c) kasvatusfilosofiassa on muitakin näkökulmia, joilla tarkastella opetuksen etiikkaa.

Tutkimuksestani voi kuitenkin olla apua sen selvittämiseen, tarvitsisiko nykyistä katsomusperusopetusmalliamme jollain tavalla muuttaa ja jos, niin miten. Tutkimukseni avaa samalla, indoktrinaation käsitteen kautta, uuden polun tutkia opetuksen etiikkaa yleensä ja katsomusopetuksen oikeutusta erityisesti.

Tutkimukseni ei välttämättä itsessään paranna maailmaa, mutta koska lapset ovat tulevaisuus ja katsomusopetus vaikuttaa lasten katsomusten kehittymiseen, on tärkeää tutkia, mikä katsomusopetusmalli olisi optimaalinen lasten katsomusten kehittymisen osalta. Indoktrinaation ja katsomusopetuksen yhteys vaatisi jatkotutkimusta.

Jos haluatte kysyä tai kommentoida graduuni tai sen aiheeseen liittyen, kommentoikaa tähän blogiin tai ottakaa yhteyttä: tomas.blomqvist@helsinki.fi.

P. S. Järjestän huhtikuussa alan eksperttien paneelikeskustelun katsomusopetuksesta, sen nykytilasta, haasteista ja tulevaisuudesta.

Yst. terv. Tomas Blomqvist

Pro gradun nimi on ”Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä yhteisen katsomusaineen vertailu indoktrinaation käsitteen kautta”.