Perheen, parisuhteen, vanhemmuuden ja sukupuolen representaatiot Perhebaromerissa

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Tutkielmassani tutkin sitä, minkälaisia representaatioita Väestöliiton tuottama Perhebarometri Mikä on minun perheeni – suomalaisten käsityksiä perheestä vuosilta 2007 ja 1997 tuottaa perheestä, parisuhteesta, vanhemmuudesta ja sukupuolesta. Perhebarometrissa tutkitaan suomalaisten käsityksiä perheestä ja oma tutkimukseni kohdentuu Perhebarometrien välittämään perheen, parisuhteen, vanhemmuuden ja sukupuolen representaatioon kyselylomakkeiden, väittämien ja tulkintojen kautta. Koska vanhemmuuteen liitetään oletus heteronormatiivisuudesta, on mielenkiintoista tutkia, kuinka vanhemmuus näyttäytyy Perhebarometrissa ja huomioidaanko siinä monimuotoisuutta. Tutkimuskysymykseni olivat:

  1. Minkälaisia representaatioita Perhebarometri tuottaa perheestä, parisuhteesta, vanhemmuudesta ja sukupuolesta vuosina 2007 ja 1997 tuotetun barometrin mukaan?
  2. Mitä representaatioissa jää sanoittamatta?

Aineiston analyysi

Käytin tarkastelussani sosiaalisen representaation käsitettä ja koska representaatiot syntyvät vuorovaikutuksessa, on merkittävää tarkastella asiantuntijoiden välittämiä representaatioita, joiksi Väestöliiton Perhebarometrin katson lukeutuvan. Väestöliitolla on huomattava yhteiskunnallinen asema Suomessa ja se antaa asiantuntija-apua poliitikoille ja virkamiehille. Tutkimuksessani ymmärsin sosiaalisen representaation mielellisinä ja kielellisinä kuvauksina, toivottuna asiantilana sekä todellisuutta rakentavana puheena perheestä, parisuhteesta, vanhemmuudesta ja sukupuolesta. Tarkastelin aineistoa Riitta Jallinojan familismia ja hyvää vanhemmuutta vasten, sekä Jaana Vuoren äidinhoivan ja jaetun vanhemmuuden diskurssien kautta. Analyysi on aineistolähtöistä, jossa lähdin avoimesti tarkastelemaan, mitä aineistossa sanoitetaan ja mitä jätetään sanoittamatta.

Tulokset

Perheen merkitys ja koostumus tulkitaan Perhebarometrissa pysyneen melko samana vuosina 2007 ja 1997 ja se merkitsi suomalaisille läheisyyttä, henkistä tukea ja yhdessä olemista. Lapsiperheiden vähenemistä kaikista perheistä selitettiin niiden ikäluokkien pienentymisellä, jotka odottavat esikoistaan sekä naisten vapaaehtoisella tai tahtomattomalla lapsettomuudella. Naisten vastuuta synnyttäjinä, äiteinä ja vanhemmuutena uusinnettiin, ikään kuin he yksin ja yhtenäisenä ryhmänä olisivat vastuussa syntyvyyden nostamisesta. Naiset perustavat perheen tai ovat perustamatta, miesten osuutta lasten saantiin ei näytetä tunnustettavan väestönkehityksessä, eikä oteta huomioon, että myös mies voi valita vapaaehtoisen lapsettomuuden tai kärsiä lapsettomuudesta siinä missä nainenkin.

Parisuhteen muodolla oli suuri vaikutus perheen määrittäjänä ja hyväksyttyjä parisuhteen malleja olivat avio- ja avoliitot sekä vuoden 2007 aineistoon saadut rekisteröidyt parisuhteet. Parisuhdemalleja määritti vakituisuus ja siitä osoituksena oli asumismuoto, avioliitto tai rekisteröity parisuhde. Nämä tavat elää oli aineistossa luonnehdittu pysyviksi suhteiksi. Varsinkin avioliitolla oli asema pysyvyyden osoittajana suomalaisten mielissä.

Heteronormatiivinen vanhemmuus näyttäytyi normina, jota ei kyseenalaistettu suhteessa siihen, tekeekö se vanhemmasta hyvän tai huonon kasvattajan. Vanhemman seksuaalisuuden oletettiin vaikuttavan kykyihin kasvattaa lapsia, jos kyseessä oli samaa sukupuolta olevat vanhemmat. Vanhemmuus näyttäytyi aineiston mukaan hyvänä ja oikeana tai erilaisena ja huonona, joissa korostui hetero-oletus vanhempien välisessä suhteessa sekä ydinperheen merkitys.

Sukupuolta oli Perhebarometrissa tuotu esiin kahden sukupuolen, miehen ja naisen kautta. Missään kohdassa aineistoa ei mainita sukupuolten moninaisuudesta tai sukupuolen kokemisesta muuksi, eikä aineistossa tuotu ilmi, oliko kyselyyn voinut vastata nais- ja miesvaihtoehdon rinnalla muu.

Tutkimuksestani voi olla hyötyä  tarkasteltaessa asiantuntijatekstien representaatioiden vaikutuksia esimerkiksi yksilöön ja valintojen mahdollisuuksiin, hyväksyttäviin perhe- ja parisuhdemuotoihin sekä moninaisuuden näkyväksi tekemiseen. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei ole yhdentekevää, minkälaiset elämisen muodot ovat esitetty hyväksyttäviksi.

Jenna Kesänen

Perheen, parisuhteen, vanhemmuuden ja sukupuolen representaatiot Perhebarometrissa

Perherakenteen ja vanhempien iän vaikutus ruokavalinnan asenteisiin suomalaisissa kotitalouksissa – Tutkimus perustuen Helsingin Sanomien 2020 ruokakyselyyn

Taustaa

Ihmiset tarvitsevat ruokaa selvitäkseen. Ihminen ei kuitenkaan kelpuuta mitä tahansa ravinnoksi kelpaavaa ruoaksi vaan hän tekee valintoja. Arvioiden mukaan ihminen tekee noin 220 ruokaan, sen valmistukseen, säilyttämiseen tai nauttimiseen liittyvää valintaa päivässä. Ruoan valinta on moniulotteinen prosessi, johon vaikuttavat ulkoiset tekijät kuten kulttuuri, sosiaalinen ympäristö ja ruoan ominaisuudet sekä yksilölliset tekijät, kuten elämäntilanne, perinnölliset tekijät sekä henkilökohtaiset mieltymykset ja arvot. Sosiodemografisten muuttujien, kuten iän, sukupuolen, sosioekonomisen aseman sekä perherakenteen on todettu vaikuttavan siihen, mitä ihminen pitää tärkeänä ruokavalintoja tehdessään. Erityisesti lapsen saaminen esiintyy yksilön elämässä tilanteena, jolloin ruokavalintaa ohjaaviin valintajärjestelmiin voi kohdistua muutoksia. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten perherakenne vaikuttaa ruokavalinnan asenteisiin. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin, eroavatko eri ikäisten vanhempien asenteet ruokavalintoja kohtaan. Ruokavalintaa tarkasteltiin viiden eri ulottuvuuden kautta: hinnan, luonnollisuuden, hedonismin, painonhallinnan sekä eettisyyden näkökulmasta. Eri sosiodemografisiin ryhmiin kuuluvien ruokavalintojen tutkimus on tärkeää, sillä tietoa siitä mitkä tekijät vaikuttavat eri perheiden ruokavalintaan voidaan hyödyntää hankkeissa, joissa pyritään puuttumaan eri väestönryhmien välisiin ravitsemukselliseen epätasa-arvoon. Perheiden ruokataloutta tarkasteleva tutkimus on yksi kotitaloustieteen keskeisimmistä sisältöalueista.

Menetelmät

Tutkielmassa hyödynnettiin kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkielman aineistona toimi Helsingin Sanomien maaliskuussa 2020 keräämän ruokakyselyn tulokset. Kyselyyn osallistui 22 951 vastaajaa, joista 22 203 päätyivät mukaan lopulliseen analyysiin. Määrällisen tutkimuksen menetelminä käytettiin kuvailevaa tilastonanalyysiä sekä yksi- ja kaksisuuntaista varianssianalyysiä. Tutkimuksessa eri perherakenteita edustivat yksin asuvat, kumppanin kanssa asuvat, yksinhuoltajat sekä ydinperheet.

Tulokset

Eroja havaittiin sekä perherakenteen, että vanhempien ikäryhmien välillä lähes kaikilla tutkituilla ruokavalinnan ulottuvuuksilla. Hinnan osalta havaittiin, että yhden aikuisen taloudet, sekä nuoremmat vanhemmat, pitivät ruoan edullista hintaa muita ryhmiä tärkeämpänä. Ydinperheet (ts. kumppanin ja lasten kanssa asuvat) vastasivat pitävänsä luonnollisuutta tärkeämpänä, mutta eettisiä kysymyksiä vähemmän tärkeänä, kuin muut perherakenteet ruokavalintoja tehdessään. Kumppanin kanssa (ilman lapsia) asuvat pitivät sitä, että ruoka tuottaa nautintoa sekä yksin asuvia, että kumppanin ja lasten kanssa asuvia tärkeämpänä. Samanaikaisesti vanhempien nuori ikä ennusti ruoan tuottaman nautinnon tärkeyttä ruokavalintoja tehdessä. Perherakenteiden välillä ei havaittu eroja painonhallinnan tärkeyttä ruokavalinnan perusteena tarkastellessa, mutta iäkkäämmät vanhemmat vastasivat pitävänsä painonhallintaa nuoria tärkeämpänä ruokavalintoja tehdessään. Vanhempien iän kohdalla ei löydetty juurikaan eroja siinä, miten tärkeänä eettisiä ruokavalintoja pidettiin. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voida otoksen heterogeenisuuden takia yleistää, tarjoavat tulokset jatkotutkimuksen pohjaksi alustavan katsauksen siihen, mitä eri perherakenteet ja eri ikäiset vanhemmat pitävät tärkeänä ruokaa valitessaan.

 

Victor Maisonlahti

Perherakenteiden ja vanhempien iän vaikutus ruokavalinnan asenteisiin suomalaisissa perheissä – Pro Gradu tutkielma perustuen Helsingin Sanomien 2020 ruokakyselyyn.