15.1.1771 julkaistiin ensimmäinen suomalainen sanomalehti, Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo. Lehden julkaisijana toimi Aurora-seura, joka perustettiin Turussa edellisenä vuonna. Lehden toimittaminen oli Aurora-seuran sihteerin vastuualueella ja seuran sihteerinä toimi Henrik Gabriel Porthan (1739-1804), jonka ura lehtimiehenä oli yli kolmen vuosikymmenen mittainen. 

Porthanin lehteä, eli Tidningaria, julkaistiin tammikuun 1771 puolesta välistä lähtien kaksi kertaa kuukaudessa ja heti seuraavan vuoden alusta alkaen kerran viikossa, kunnes heti seuraavana vuonna lehti ilmestyi jälleen kaksi kertaa kuukaudessa. Lehti ilmestyi vuosina 1771–1778 ja uudelleen vuosina 1782–1785. Lehti ilmestyi myös vuonna 1789, tällä kertaa nimellä Åbo Nya Tidningar, mutta katkosten jälkeen säännöllisesti vuodesta 1791 alkaen nimellä Åbo Tidningar. Vuodesta 1801 alkaen lehden nimi oli Åbo Tidning ja sitä julkaistiin vuodesta 1810 alkaen nimellä Åbo Allmänna Tidning ja edelleen vuodesta 1820 alkaen jälleen nimellä Åbo Tidningar aina vuoteen 1861 saakka. 

Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo. Julkaistu 15.1.1771.

Anders Chydeniukselle lähettämässä kirjeessään Porthan kuvaili seuran ja lehden tavoitteita seuraavasti: ”Täällä Turussa on perustettu seura, jonka tarkoituksena on vaalia ja levittää keskuuteemme ennen kaikkea kaunokirjallisuuden harrastusta. Seura on myös päättänyt maanmiestensä luettavaksi julkaista viikkolehteä, joka tulee sisältämään sekä uutisia Turusta ja muilta Suomen paikkakunnilta että kirjoituksia maan historiasta, maantieteestä, kielestä jne.” 

Tidningarin ensimmäinen numero alkaakin manifestoiden Porthanin ja Pehr Adrian Gaddin pitkällä runolla, jossa tiivistetään seuran ja lehden ohjelmaa: 

Kyll’ antaa Suomen maa voi sulle runsaat aiheet, 
saat tiedon terävin sen luonnon selittää, 
kuvailla isäin työn ja kunnon, vaivan, vaiheet – 
valoksi, viitaksi maan lasten niin ne jää. 
Viel’ outo maamme on, sen kuvaus kiero, 
sen kieli hoidoton, yö kaihtaa muistot sen: 
vain yhteis-uurastus, mi vaivaa, työtä ei viero, 
yöst’ unhon pelastaa voi aarteet aikojen. 
(Op. Cit. Manninen, 158. Suomennos Otto Manninen) 

Heli Rantala on artikkelissaan käsitellyt ”Porthanin lehden” ensimmäistä julkaisua ja lehden ensimmäisiä vuosikertoja sekä niiden uudelleen käyttöä myöhäisemmässä lehdistössä. Tuo runo toistuu lehdistössä pitkään ja eri tarkoituksissa, ja onkin mielenkiintoista seurata toistuuko traditio ja miten kotimainen lehdistö muistelee perustajaansa.

Tässä kirjoituksessa kuitenkin seurataan erästä ensimmäisessä numerossa ilmestynyttä Porthanin kirjoitusta, joka kulkee lehden ensimmäisen vuosikerran sivuilla useana otteena, yhteensä kuusi kertaa.  

Avaussanojen ja runon jälkeen seuraava ensimmäisen lehden numeron kirjoitus on tekstilajiltaan jonkinlainen kommentaarin, kirja-arvostelun ja tieteellisen keskustelun hybridi. Se ottaa lehden kahdeksasta sivusta valtaosaan, yli puolet. Porthan on ottanut tekstissään kohteekseen unkarilaisen jesuiitan János Sajnovicsin edellisenä vuonna julkaiseman teoksen, Demonstratio. Idioma Ungarorum et Lapponum idem esse. Tässä kirjoituksessa Sajnovics oli osoittanut saamen ja unkarin kielisukulaisuuden vertailemalla kielien sanastoa ja kieliopillisia rakenteita.  

János Sajnovics: Demonstratio. Idioma Ungarorum et Lapponum idem esse. Tyrnaviae 1770. By [1], Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=1864769

Hell ja Sajnovics saapuivat Vuoreijaan lokakuussa 1768 ja retkikunta viipyi Lapissa yhteensä kahdeksan ja puoli kuukautta. Tuona aikana Sajnovics tutustui kahteen lähetyssaarnaajaan, jotka olivat olleet tanskalaisen kielitieteilijä Knud Leemin (1697-1774) oppilaita. Lähestysaarnaajat tutustuttivat hänet saameen ja ennen kaikkea Knud Leemin vuonna 1748 julkaisemaan saamen kielioppiin ja vuonna 1765 ilmestyneeseen tanskalais-saamelaiseen sanastoon. Vaikka Sajnovics teki myös jonkinverran omia muistiinpanojaan, pohjautui hänen Demonstrationsa ennen kaikkea Knud Leemin teoksiin. Sajnovicsin ansiona olivat hänen kieliopilliset havaintonsa, joita voidaan pitää täsmällisinä ja oikeaan osuvina. Sajnovicsin katsotaan ensimmäisenä todistaneen suomalais-ugrilaisten kielten sukulaisuuden. 

Sajnovicsin päätelmät eivät alkuun saaneet kannatusta Unkarissa, missä kielisukulaisuus saamelaisten kanssa torjuttiin jyrkästi. Kohun seurauksena kielisukulaisuuden vastustaja, lääkäri Sámuel Gyarmathi (1751-1830), matkusti Göttingeniin opiskellakseen siellä suomensukuisia kieliä ja kumotakseen Sajnovicsin teorian. Kävikin niin, että Gyarmathi joutui tunnustamaan Sajnovicsin osoittaman kielisukulaisuuden päteväksi. Edelleen Gyarmathi jatkoi Sajnovicsin tutkimuksia ja julkaisi vuonna 1799 tutkimuksensa Affinitas linguæ hungaricæ cum linguis fennicæ originis grammatice demonstrata, missä hän ulotti kielitieteelliset vertailunsa useimpiin suomalais-ugrilaisiin kieliin ja todistaa suomalais-ugrilaisten kielten sukulaisuutta muoto-opin kautta. Sajnovicsin ja Gyarmathin teokset olivatkin edelläkävijöitä kielitieteen saralla. 

Sinänsä ei ollut ihme, että Sajnovicsin tutkimus kiinnosti Porthania. Jo laadittaessa Tidningarin ohjelmaa loppukesästä 1770, “oman maan kieleen” liittyvien uutisten ja kirjoitusten tuottaminen oli mukana lehden ohjelmassa – kielisukulaisuus kiinnostaa myös Porthania. Hän esittelee Sajnovicsin Demonstratiota sanomalehdessään lähes koko sen ensimmäisen julkaisuvuoden ajan. Tidningarin sivuilla Porthan pohtii sitä, miten kielten ja kansojen sukulaisuus olisi selitettävissä. Porthanin oivallus tässä kohtaa on se, että kansakuntaan kuulutaan kielen kautta. Sajnovicsin tutkimus tukee hänen agendaansa. Sivuseikka on se, että Sajnovicsin teoksen esittely ja sen lyhennelmä on samalla sekä ensimmäinen suomalaisessa lehdistössä ilmestynyt käännös että jatkokertomus.

Porthanin huomioita unkarin-, saamen-, suomen- ja ruotsinkielisten sanojen samankaltaisuudesta.

Vaikka monialaista Porthania on kutsuttu Suomen historian isäksi ja kansanrunoudentutkimuksen airueeksi, niin hänen tutkimusaloihinsa kuului myös kielitiede. Porthan eli tieteellisen keskustelun avantgardessa, mistä kiinnostus Sajnovicsin tekstiä kohtaan on osoituksena. Uutiset kulkivat nopeaan jo ennen lennätintä – kirja oli julkaistu vasta edellisenä syksynä, vain joitakin kuukausia aikaisemmin ennen Tidningarin ensimmäistä numeroa.

Porthanin ja Gyarmathin tiet kohtasivat myöhemmin vuonna 1779 Göttingenissä, minne Porthan oli matkustanut viideksi viikoksi, tutkijaresidenssiin, sanottaisiin nykyään. Göttingen oli tuolloin kielitieteellisen tutkimuksen tieteellisiä keskuksia ja täällä hän tapasi suomensukuisten kansojen ja kielten asiantuntijan August Ludwig von Schlözerin, jonka kanssa Porthan ryhtyi kirjeenvaihtoon. Schlözer oli aikaisemmin kiinnittänyt huomiota Venäjällä asuviin suomensukuisiin kansoihin ja heidän kielisukulaisuuteensa. Göttingenissä Porthan sai myös mahdollisuuden tutustua Eberhard Fischerin sanakirjan käsikirjoitukseen, joka sisälsi neljänkymmenen Venäjällä ja Siperiassa asuvan kansan sanastoa. Lisäksi Porthan aloitti unkarin kielen opiskelun tutustuttuaan Göttingenissä kahteen unkarilaiseen, David Perlakiin ja edellä mainittuun Gyarmathiin.

Göttingenin-matkan eräs seuraus oli se, että Porthan irrottautui selkeämmin aikaisemmasta käsityksestään suomen kielen sukulaissuhteista. Kun Porthan oli vielä vuonna 1766 De poësi Fennicassa pohtinut hepreaa suomen sukukielenä niin viimeistään Göttingenin-matkan jälkeen hän oli muuttanut kielitieteellisiä perusteitaan kielisukulaisuudesta. Kiinnostuksestaan huolimatta, että Porthan ei varsinaisesti julkaissut yhtään kielitieteellistä tutkimusta ja hänen pohdintansa suomalais-ugrilaisuudesta ovat levällään eri julkaisuissa. Joka tapauksessa, hänen vaikutustaan kielitieteelle voidaan pitää merkittävänä.  

Porthanin perehtyneisyyden myötä kielitieteenkin uudet opit saapuivat Suomeen ja vielä jäsentymätön uralistiikan/suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus saa tukea Porthanin kriittiseltä ajattelulta, joskin se konkretisoituu vasta tulevien sukupolvien pyrkimyksissä. Keskeisimmän havainnon hän oli kuitenkin tehnyt jo Tidningarin ensimmäisessä numerossa sivutessaan lyhyesti suomen kielen ja kansakunnan suhdetta.

(Kirjoitus pohjautuu 15.1.2021 pidettävään esitelmään, ks. https://porthanseura.wordpress.com/2021/01/06/suomalainen-sanomalehdisto-250-vuotta-15-tammikuuta-2021/)  

Jussi-Pekka Hakkarainen 
Tietoasiantuntija 

Kirjallisuutta 

Ahokas, Minna: Valistus suomalaisessa kirjakulttuurissa 1700-luvulla. Helsinki, 2011. 
Korhonen, Mikko: János Sajnovics, vertailevan kielitieteen edelläkävijä, Virittäjä, 87 (2), 1983. https://journal.fi/virittaja/article/view/37763  
Manninen, Juha (toim.): Porthanin monet kasvot. Kirjoituksia humanistisen tieteen monitaiturista. Helsinki, 2000. 
Manninen, Juha: Valistus ja kansallinen identiteetti. Aatehistoriallinen tutkimus 1700-luvun Pohjolasta. Helsinki, 2000. 
Rantala, Heli: “Porthanin lehti” ja otteita sen myöhemmästä elämästä, Auraica, 9, 2018. https://journal.fi/aur/article/view/78061 
Tarkiainen, Kari: Porthan, Henrik Gabriel. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 5.1.2021)  Artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002599  
Tommila, Päiviö (toim.): Suomen lehdistön historia 1. Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905. Kuopio 1988.