Kohti yhtä unelmaani…
Päätin tavoitella monen vuoden takaista kasvatustieteen maisterin unelmaani jääden opintovapaalle 35-vuotiaana. Kahden vuoden tiivis opiskelutahti kulminoitui kesän lopussa aloittamaani graduun. Kokeneet tutkijat, graduohjaajani, tarjosivat minulle mahdollisuuden tutkia tilastollisesti työhyvinvointikyselyä vuodelta 2011, joka vastasi kiinnostuksenkohteitani – johtamista ja työhyvinvointia. Aihe kiehtoo opintojeni lisäksi myös siksi, että minulla on monen vuoden kokemus lähiesimiehen tehtävistä pankkialalla. Vastaajia tutkimuksessa oli yli 1400, eli kyseessä oli melko iso tutkimus. Otin haasteen ilolla ja jännityksellä vastaan.
Tutkimusaiheeni
Gradussani tutkin palvelevaa johtamista, etätyötä ja siihen liittyvää työajan leviämistä, työyhteisön monikulttuurisuushaasteita sekä työntekijöiden työriippuvuutta ja pystyvyyden tunnetta. Palveleva johtaminen on autoritäärisen johtamisen vastainen johtamistyyli, jossa johtaja mahdollistaa työntekijöiden kasvun ja kehityksen keskittymällä yksilöllisiin tarpeisiin. Palveleva johtaja on nöyrä, voimaannuttava, suuntaanäyttävä ja vastuuta antava. Etätyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään säännöllisesti muuallakin kuin päätyöpisteessä – etätyö mahdollistaa työajan leviämisen, eli työskentelyn esimerkiksi iltaisin, viikonloppuisin ja jopa lomalla. Monikulttuurisuus tuo työyhteisöön sekä hyötyjä että haasteita, mutta tässä tutkimuksessa tutkittiin monikulttuurisuudesta aiheutuvia häiriöitä mm. kielimuurista johtuen.
Työriippuvuus on työpahoinvoinnin ilmiö, jossa työskentely on pakonomaista ja jatkuvaa johtaen jopa uupumukseen. Pystyvyyden tunne on tietynlainen itsevarmuuden olotila työssä, eli työntekijän usko siihen, miten hän selviää haastavista ja yllättävistä työtilanteista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka palveleva johtaminen, etätyö, työajan leviäminen ja monikulttuurisuushaasteet vaikuttavat työriippuvuuteen ja pystyvyyden tunteeseen. Voidaanko siis johtamisella estää työriippuvuutta tai vahvistaa työntekijöiden pystyvyyden tunnetta? Onko etätyö työhyvinvoinnin uhka vai mahdollisuus?
Tutkimustulokset pähkinänkuoressa
Tutkimukseni tarjosi sekä odotettuja että yllättäviä tuloksia. Palveleva johtaminen vahvisti työntekijöiden pystyvyyden tunnetta, mitä odotinkin työkokemukseni perusteella. Palveleva johtaminen ei kuitenkaan estänyt työriippuvuutta – päinvastoin, tutkimukseni mukaan se voi jopa lisätä työriippuvuuden oireita! Pohdin, mistä tämä voisi johtua, ja spekulaationi liittyy palvelevalle johtajalle ominaiseen työntekijöiden vastuuttamiseen. Vastuun antaminen on pääsääntöisesti järkevää, mutta mistä tiedetään, millainen vastuu on työntekijälle liikaa? Voiko liika vastuu aiheuttaa kohtuutonta ponnistelua odotusten täyttämiseksi? Tätä tulisi tutkia tulevaisuudessa tarkemmin.
Etätyöllä ei sinänsä ollut vaikutusta työriippuvuuteen eikä pystyvyyden tunteeseen. Sen sijaan mitä enemmän työaika hallitsemattomasti levisi, sitä enemmän työriippuvuuden oireita esiintyi, mikä onkin ihan järkeenkäypää. Monikulttuurisuushaasteet heikensivät pystyvyyden tunnetta ja lisäsivät työriippuvuuden oireita. Siihen, mistä tämä johtuu, ei tutkimukseni anna vastausta.
Tulokset antavat uutta tieteellistä tietoa palvelevasta johtamisesta, jolla positiivisen vaikutuksen lisäksi saattaa olla myös varjopuolensa. Tällaista ei ole aiemmin tutkittu, joten tulos on kiinnostava. Lisäksi tutkimukseni vahvistaa käsitystä siitä, että etätyö ei ainoastaan tuo joustavuutta arkeen, vaan saattaa myös kuormittaa – se mikä luo hyvinvointia yhdelle, luo pahoinvointia toiselle. Ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä etätyön ja johtamisen työhyvinvointivaikutuksia kannattaisi aktiivisesti selvittää, esimerkiksi työajan leviämiseen tulisi puuttua. Työhyvinvointi auttaa organisaatioita menestymään ja ihmisiä voimaan hyvin myös vapaa-ajalla.
Vain tekemällä tulee valmiiksi
Gradun tekeminen oli hyvin haastavaa mutta opettavaista. Tein tutkimukseni 3,5 kuukauden aikana, ja tuntuikin että gradu oli enemmän kumppanini kuin oma mieheni – ajattelin työtäni viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Olen hyvin tyytyväinen lopputuotokseen huolimatta lukuisista epätoivon hetkistä. Ja mottoni toimi tässäkin: kaikki on vain väliaikaista, ja vain tekemällä saa valmista. Nyt luen lauleskellen vihoviimeiseen tenttiin ja jään joululomalle käytännössä valmistuneena kasvatustieteen maisterina. Jes!
Suurkiitos graduohjaajilleni, Katja Upadyayalle ja Katariina Salmela-Arolle, sekä koko graduryhmälleni kannustuksesta! Hyvää loppuvuotta kaikille ja tutkimuksen iloa!
Eeva-Maria Ryhänen
Pro gradu: Palvelevan johtajuuden ja työelämän uusien haasteiden yhteys työntekijöiden työriippuvuuteen ja pystyvyyden tunteeseen