Työrauhasta käydään runsaasti keskusteluja niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Tämä ei ole ihme, sillä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet työrauhan vaikuttavan myönteisesti opetus-opiskelu-oppimisprosessiin, ja työrauhattomuuden heikentävän kyseistä prosessia. Näin ollen työrauhalla ja työrauhattomuudella lienee kauaskantoisia vaikutuksia – jopa yhteiskunnallisella tasolla.
Työrauhan ylläpitäminen tarkoituksenmukaisesti onkin tärkeää, ja se voi tapahtua sekä proaktiivisesti eli ennaltaehkäisevästi että reaktiivisesti eli korjaavasti. Proaktiivisilla keinoilla tarkoitetaan sellaisia toimintamalleja, joiden kautta opettaja pystyy vaikuttamaan oppilaiden käyttäytymiseen myönteisesti ja täten ennaltaehkäisemään ei-toivotunlaista käyttäytymistä. Reaktiivisilla keinoilla sen sijaan viitataan niihin toimiin, joita opettaja toteuttaa työrauhaa häiritsevän käyttäytymisen ilmettyä. Näistä proaktiivisten keinojen on todettu olevan tehokkaampia.
Tutkimuksen tavoite
Tutkimukseni tavoitteena oli perehtyä työrauhailmiöön ja sen kautta luoda työrauhan ylläpitokeinoja mittaava mittari. Erityisenä mielenkiintonani oli selvittää luokanopettajien tyypillisimpiä keinoja ylläpitää työrauhaa luokassaan. Lisäksi tutkin, miten luokanopettajien työrauhan ylläpitokeinot ilmensivät kolme eri luokanhallintatyyliä (opetuksellinen hallinta, käyttäytymisen hallinta, oppilassuhteiden hallinta) ja minkälainen yhteys työkokemuksella ja luokka-asteella oli työrauhan ylläpitokeinoihin.
Tutkimukseni toteutus
Tutkimukseni kohteena olivat lukuvuonna 2018–2019 työskennelleet pätevät luokanopettajat (N=117). Aineistonhankintamenetelmänä käytin kyselylomaketta, jonka laadin työrauhailmiöön perehtymisen ja aiemmissa tieteellisissä tutkimuksissa käytettyjen mittareiden pohjalta ja jonka luotettavuustarkastelussa hyödynsin faktorianalyysia ja Cronbachin alphaa. Julkaisin kyselylomakkeen Facebook-yhteisön Alakoulun aarreaitta -ryhmässä sekä lähetin sen erään espoolaisen koulun luokanopettajille. Aineistoni analyysissa käytin puolestaan tilastollisten jakaumien kuvailua ja päättelyä sekä Kruskal-Wallis-testiä.
Tutkimukseni tulokset
Luokanopettajien tyypillisin ennaltaehkäisevä työrauhan ylläpitokeino oli kehuminen ja kannustaminen sekä myönteisen palautteen antaminen. Tyypillisimmäksi korjaavaksi keinoksi ylläpitää työrauhaa sen sijaan osoittautui oppilaiden muistuttaminen heitä koskevista odotuksista ja annetuista ohjeista. Kaiken kaikkiaan luokanopettajien keinot edustivat kattavasti kaikkia kolmea luokanhallintatyyliä, mutta joista käyttäytymisen hallintaan liittyviä keinoja hyödynnettiin eniten. Työkokemuksella ja luokka-asteella näytti olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys työrauhan ylläpitokeinoihin vain muutamassa keinossa.
Lopuksi
Tutkimustulosten perusteella voidaankin sanoa, että luokanopettajilla on käytössään laaja, tutkimuksiin perustuva työrauhan ylläpitokeinojen repertuaari. Tulos on merkittävä, sillä työrauha mahdollistaa perusopetuslakiin (1998) kirjatut oikeudet opetukseen ja turvalliseen opiskeluympäristöön, mikä puolestaan on niin opettajan kuin oppilaidenkin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta merkittävää.
Satu Tiinus
Tavoitteena tarkoituksenmukainen työrauha – Luokanopettajien proaktiiviset ja reaktiiviset keinot ylläpitää työrauhaa luokassaan